Keinu
 |
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli kertoo vain lasten leikkikeinuista, ei lainkaan ”aikuisten” 1- ja 2-osaisesta puutarhakeinusta. |
Keinu eli kiikku tai liekku on erityisesti lasten suosima laite, jossa yläpuolella olevasta hirrestä tai oksasta roikkuu aisojen, narujen tai ketjujen varassa lava tai jokin muu esine (esimerkiksi auton rengas), jonka päällä voi istua tai seistä ja tehdä keinumisliikettä. Keinuminen on siis seisten tai istuen keinulaudalla vauhdin ottamista. Keinumisen liike-energiaa hyväksi käyttäen voi kyydistä myös esimerkiksi hypätä.
Keinumiseen voidaan liittää myös leikkejä tai pelejä, kuten keinupolttopallo. Aikanaan monissa kylissä oli iso kyläläisten yhteiskäytössä oleva kyläkeinu. Keinuilla nuoret saattoivat tavata toisiaan ja esitellä rohkeuttaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat keinuihin viittaavat löydökset ajoittuvat Minolaisen kulttuurin aikakauteen (noin 1450–1300 eaa.), kun Hagia Triadassa paljastui terrakottaveistos, joka esittää keinussa istuvaa naista.[1]
1700-luvulla Ranskan aateliset taiteilijat kuvasivat keinumista korkea-arvoisten aikuisten huvina. 1800-luvulle siirryttäessä köysiä ja metalliketjuja tuotettiin teollisesti suurina määrinä, mikä mahdollisti keinujen laajamittaisen leviämisen. Tässä vaiheessa kuka tahansa, jolla oli saatavilla puumateriaalia, saattoi rakentaa keinun lasten iloksi. 1900-luvun alussa syntynyt leikkipuistoliike toi keinut julkisiin tiloihin, tarjoten lapsille mahdollisuuden leikkiä ja kasvaa terveessä ympäristössä kaupungeissa, jotka muuttuivat leikin kannalta haastaviksi. 1900-luvun puoliväliin tultaessa monet amerikkalaiset asensivat omille aurinkoisille esikaupunkitonteilleen vapaasti seisovia keinuja, jotka sopivat koko perheen käyttöön. Lasten turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet saivat vanhemmat 1970-luvun jälkeen vaihtamaan metalliset putkimaiset rakenteet pienempiin puusta ja hartsista valmistettuihin keinuihin, jotka soveltuivat eri-ikäisille ja eri kehitystasolla oleville lapsille.[2]
Charles Wicksteedin uskotaan olevan nykyaikaisen keinun kehittäjä. Vuonna 2013 Wicksteed Parkin läheiseltä alueelta Yhdistyneessä kuningaskunnassa löydettiin Wicksteedin keinun prototyyppi, joka oli peräisin 1920-luvun alkupuolelta ja joka liittyy vahvasti hänen panokseensa keinujen kehityksessä.[3]
Vuonna 1993 Virossa syntyi Kiiking, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden pyöriä täydet 360 astetta suurella keinulla. Lajissa käytetään korkeaa keinua, joka koostuu vahvoista terästangoista ja istuimesta, ja osallistujien tavoitteena on pyöriä sen ympäri mahdollisimman monta kertaa.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Internet Archive: Bulletin of the Metropolitan Museum of Art 1922-03: Vol 17 Iss 3. Metropolitan Museum of Art, 1922-03. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.10.2023). (englanti)
- ↑ Swing The Strong National Museum of Play. Viitattu 12.10.2023. (englanti)
- ↑ Wicksteed Park appeal uncovers 'oldest swing' nearby BBC News. 17.7.2013. Viitattu 12.10.2023. (englanti)
- ↑ Kiikingu Ajalugu – Eesti Kiikinguliit kiiking.ee. Viitattu 12.10.2023. (eesti)