Kefprotsiili
| |
Kefprotsiili
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[(2R)-2-amino-2-(4-hydroksifenyyli)asetyyli]amino]-8-okso-3-prop-1-enyyli-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H19N3O5S |
| Moolimassa | 389,432 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 94 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 42 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 1,2 tuntia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Kefprotsiili (C18H19SN3O5) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kefprotsiilin propenyyliryhmällä esiintyy E,Z-isomeriaa ja E-isomeeri on vallitseva. Molemmat isomeeri ovat antibioottisesti tehokkaita. Kefprotsiili kuuluu niin sanottuihin toisen sukupolven kefalosporiineihin ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerien soluseinän synteesin estoon. Lääkeaine on melko laajakirjoinen ja tehoaa useisiin grampositiivisiin ja gramnegatiivisiin bakteereihin. Teho on verrattavissa kefakloriin tai on hieman sitä parempi. Kefprotsiili annostellaan tablettina ja sitä voidaan käyttää muun muassa hengitystieinfektioiden, virtsatulehdusten ja ihoinfektioiden hoidossa.[1][2][3][4]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kefprotsiili voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan huonovointisuutta, oksentamista, ripulia, allergisia iho-oireita ja kandidiaasia.[1][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 376–380. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.7.2020). (englanniksi)
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 12.7.2020.
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1102. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 (englanniksi)
- ↑ a b Arthur H. Jeske: Mosby's Dental Drug Reference, s. 253. Elsevier, 2017. ISBN 9780323481113 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.7.2020). (englanniksi)