Kefaklori
| |
Kefaklori
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[(2R)-2-amino-2-fenyyliasetyyli]amino]-3-kloori-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H14N3ClO4S |
| Moolimassa | 367,812 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 20 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 40 min[1] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Kefaklori tai kefakloori (C15H14SN3ClO4) on puolisynteettinen niin kutsuttuihin toisen sukupolven kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä antibioottina bakteeri-infektioiden hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa kefaklori on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen mutta huonosti orgaanisiin liuottimiin.[2] Muiden kefalosporiinien tavoin yhdisteen antibioottinen vaikutus perustuu siihen, että se estää bakteereja syntetisoimasta soluseinää. Kefaklori on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti ja vaikuttaa niin gramopositiivisiin kuin gramnegatiivisiinkin bakteereihin. Kefakloria voidaan käyttää esimerkiksi virtsatietulehduksen, korvatulehduksen, nielutulehduksen sekä hengityselimistön bakteeri-infektioiden hoitoon.[1][3][4][5] Kefaklori on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine ja tyypillisin haittavaikutus on ruuansulatuskanavan oireet. Yhdiste voi tilapäisesti nostaa maksan transaminaasientsyymien aktiivisuutta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 4.11.2017.
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-88. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 4.11.2017
- ↑ M Lindsay Grayson,Suzanne M Crowe,James S McCarthy,John Mills,Johan W Mouton,S Ragnar Norrby,David L Paterson,Michael A Pfaller: Kucers' The Use of Antibiotics, s. 280–284. CRC Press, 2010. ISBN 9780340927670 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch,David Greenwood,Richard J. Whitley,S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 176–177. Elsevier, 2010. ISBN 9780702047657 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2017). (englanniksi)