Katja Kallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katja Kallio elokuussa 2008.
Katja Kallio haastattelee Mia Kankimäkeä Helsingin kirjamessuilla vuonna 2018.

Katja Elina Kallio[1] (s. 17. syyskuuta 1968 Turku[2]) on suomalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaaneja, lyhytproosakirjan Tyypit (2004), lastenkirjan Bibi muuttaa Suomeen (2005) ja omista elokuvamuistoistaan kertovat teokset Elokuvamuisti (2007) sekä Valkokangastuksia (2019).

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio valmistui ylioppilaaksi Turun Klassikon lukiosta vuonna 1987. Hän on opiskellut italian ja espanjan kieltä ja kirjallisuutta sekä yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa.[3] Kallio on suomentanut kaunokirjallisuutta espanjasta ja englannista. Hän on työskennellyt muun muassa Liken kustannustoimittajana ja tiedottajana sekä Suomen Kuvalehden TV-maailman kolumnistina. Vuodesta 2007 hän on toiminut Image-lehden elokuvakolumnistina, ja keskittyy kirjoituksissaan eurooppalaiseen Art house -elokuvaan.[4]

Kallio on naimisissa musiikkialan vaikuttaja Asko Kallosen kanssa. Heillä on kaksi tytärtä.[5]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallion esikoisromaani Kuutamolla julkaistiin vuonna 2000 ja seuraava teos Sooloilua vuonna 2002. Romaaneista on tehty samannimiset elokuvat. Kallio kirjoitti yhdessä ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa käsikirjoituksen Kuutamolla-elokuvaan (2002). Hän käsikirjoitti myös Sooloilua-elokuvan (2007) ja oli käsikirjoituksellaan Jussi-ehdokas.

1900-luvun alkupuolen Hankoon sijoittuva Säkenöivät hetket (2013) oli Kallion ensimmäinen historialliseen ajankohtaan ja muualle kuin Helsinkiin sijoittuva romaani. Kerrontatapa ei ole eeppinen, vaan keskittyy henkilöiden elämän intensiivisimpiin hetkiin[6]. Romaanissa keskitytään henkilöiden sisäiseen maailmaan ja sen käsittelytapa on ennemmin psykologinen kuin historiallinen[7]. Sitä on luonnehdittu historialliseksi identiteettiromaaniksi[8]. Historia näyttäytyy siinä ajoittain heräävänä petona, joka näyttää ihmiselle kuka heidän elämässään todella määrää[6]. Enimmäkseen henkilöiden arkielämään, ei historiallisiin käännekohtiin keskittyvä teos edustaa mikrohistoriallista kerrontatapaa. Kallio itse sanoo tavoittelevansa kirjallisuuden keinoin ihmiselämän hetkiä, jotka ovat merkitykseltään valtavia mutta niin ohikiitäviä, ettei niistä saa otetta, ja koettavansa sanoittaa näkymätöntä näkyväksi[9].

Yön kantaja (2017) pohjautuu irtolaistyttö Amanda Aaltosen elämäntarinaan ja sijoittuu Seilin mielisairaalasaarelle, jonne Aaltonen lähetettiin tekaistulla diagnoosilla 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.[10] Myös tässä romaanissa Kallio kuvaa epäsovinnaisia naisia, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaan.[11] Helsingin Sanomien arviossa todettiin Kallion kuvaavan Amanda Aaltosta modernina naisena modernilla tavalla. Aaltosen hahmoa verrattiin arviossa Anna Ahmatovaan ja Elvi Sinervoon.[12] Romaania pidettiin myös upeana kuvauksena ahdistuksen raskaudesta ja hajoamisen pelosta.[13] Heli Laaksonen myönsi Yön kantajalle vuoden 2017 Kodiksamia-palkinnon unohtumattomasta lukuelämyksestä.[14] Teos oli samana vuonna myös Nuori Aleksis -palkintoehdokas, ja sijoittui Blogistanian Finlandia-kategoriassa toiselle sijalle Rosa Liksomin Everstinnan jälkeen.lähde?

Tämä läpinäkyvä sydän (2021) kertoo nuoren hankolaisnaisen ja venäläisen sotavangin kielletyn rakkaustarinan jatkosodan ajan Hangossa.[15] Kallio teki taustatyötä muun muassa osallistumalla arkeologisille kaivauksille Hangon Tulliniemessä Durchgangslager Hangön alueella.[16] Paitsi herkän henkilökohtainen, rakkaus on teoksessa väkevästi yhteiskunnallinen aihe.[17]

Teemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio kirjoittaa usein ihmisestä, joka pyrkii osaksi yhteisöä, ja on sanonut että tämä on hänen tuotantonsa pysyvä teema.[18] Hänen teoksensa Säkenöivät hetket (2013), Yön kantaja (2017) ja Tämä läpinäkyvä sydän (2021) ovat historiallisia romaaneja, jotka kuvaavat naisen ulkopuolisuutta ympäröivästä yhteisöstä.[4] Kallio rekonstruoi kaunokirjallisuuden keinoin sellaisia suomalaisten naisten tarinoita, joista ei enää tiedetä mitään: Yön kantajassa Seilin mielisairaalasaaren potilaita ja Säkenöivissä hetkissä Hangon kylpylän kylvettäjättäriä.[18] Yön kantajassa myös alistuminen ja alistaminen ovat merkittäviä teemoja.[19] Kallion tuotannon muita aiheita ovat ulkopuolisuus, läheisyyden ja etäisyyden ristiveto ihmisen elämässä, intohimon merkitys ihmisten välisen seinän rikkovana voimana sekä yhteentörmäykset ja yhteen liittymiset[20]. Särkynyt tai särkyvä perhe sekä pyrkimykset luoda sen tilalle uusi ovat myös toistuneet varsinkin hänen varhaisemmissa teoksissaan.

Pidättyväisyys ja hillittömyys vuorottelevat Kallion romaanien henkilöhahmoissa. Intohimo muodostuu usein ainoaksi tavaksi päästä erillisyyden tunteestaan. Tunne todellisesta yhteydestä toiseen ihmiseen saa rikkomaan säädyllisyyden rajat ja käyttäytymään epäsovinnaisesti ja vastoin moraalisääntöjä[21], jolloin hänen teoksissaan nähdään ”subliimeja sekoamisen hetkiä”[22].

Kallio on maininnut pitävänsä Herta Mülleriä kirjallisena kotijumalanaan.[18] Kallion kieltä on kuvattu puronpuhtaaksi[14], ja hänen lauseitaan monikerroksisiksi vertauskuvallisiksi kudelmiksi.[23] Hän kielellistää kuvaamaansa maailmaa kaikkien eri aistien kautta.[24]

Käsikirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omien teostensa elokuvakäsikirjoitusten lisäksi Kallio on käsikirjoittanut Neil Hardwickin ohjaaman, Topeliuksen Adalminan helmi -satuun perustuvan elokuvan Jos rakastat (2010). Hän on käsikirjoittanut myös Kiiltokuvia-televisiosarjan, joka esitettiin MTV3:lla vuonna 2015.

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 302. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Kallio, Katja Kirjasampo.fi. Viitattu 3.11.2016.
  3. ↑ Katja Kallio Otava. Viitattu 3.11.2016.
  4. ↑ a b Otava: Otavan kirjailijat otava.fi.
  5. ↑ Katja Kallio Iltalehti.fi. Viitattu 18.1.2022.
  6. ↑ a b Ekroos, Anna-Leena: Niin ohikiitävää, niin olennaista. Pohjalainen, 20.4.2013.
  7. ↑ Kirjasammon haastattelussa Katja Kallio[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Kirjava kammari: Säkenöivät hetket (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Karhu, Marko: Sanoilla kiinni säkenöivistä hetkistä. Turun Sanomat, 26.4.2013. Turun Sanomat Oy.
  10. ↑ Otava: Otavan uutiset kevät 2017 Otavan uutiset. kevät 2017. Otavamedia.
  11. ↑ Marko Karhu: Kallion kuumailmapallo vie Seiliin Turun Sanomat. 25.4.2017.
  12. ↑ Suvi Ahola: Katja Kallio kirjoitti modernin romaanin 1890-luvun mielisairaasta Helsingin Sanomat. 28.5.2017.
  13. ↑ Marjaana Roponen: Uneton Amanda kantaa yötä, jotta muut voisivat nukkua - Kallio kuvaa upeasti epävakaan maailmaa. Aamulehti. 2.4.2017.
  14. ↑ a b Heli Laaksonen: Hulimaa: Katja Kallion Yön Kantajalle Kodiksamia 2017. hulimaa.fi. Arkistoitu 3.8.2021. Viitattu 3.8.2021.
  15. ↑ Otava: Otavan uutisia Otava. 2021. Otavamedia.
  16. ↑ Jussi Lehmusvesi: Katja Kallio kaivoi maata Hangossa ja löysi idyllisen huvilakaupungin kielletyn salaisuuden Helsingin Sanomat. 15.8.2021.
  17. ↑ Antti Majander: Rakkaus on häiriö, joka rikkoo rintamat Katja Kallion hienossa romaanissa Helsingin Sanomat. 15.7.2021.
  18. ↑ a b c Mia Lagström: Kirja ei synny ajatellen ilman kätten työtä Aamuposti. 30.8.2017.
  19. ↑ Nina Lehtinen: "Kuukautishullu" Amanda Aaltonen suljettiin 1891 Seilin saarelle - "Psykiatria otti ensiaskeleitaan." Aamulehti. 1.4.2017. Alma Media.
  20. ↑ Liisa Kukkola: Rakkautta vailla koko perhe. Etelä-Saimaa, 11.9.2009. Keskisuomalainen OYJ.
  21. ↑ Yle Areena: Aamun kirja: Katja Kallio - Säkenöivät hetket areena.yle.fi. 14.3.2013. Viitattu 3.11.2016.
  22. ↑ Mattila, Raisa: Aivan ihana armokirja Helsingin Sanomat. 18.10.2009. Viitattu 3.11.2016.
  23. ↑ Eeva / toimitus: Kallio piirtää tarkan ja riipaisevan kuvan siitä, mitä on mielen järkkyminen, yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Apu. 24.5.2017. A-lehdet.
  24. ↑ Kaisa Kurikka: Syntynyt sota sisällään. Turun Sanomat. 25.4.2017. Turun Sanomat Oy.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katja_Kallio&oldid=22695147”