Katherine Mortenhoen ostettu kuolema
| Katherine Mortenhoen ostettu kuolema | |
|---|---|
| La Mort en direct | |
 |
|
| Ohjaaja | Bertrand Tavernier |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | David G. Comptonin teokseen The Unsleeping Eye, 1974 (myös nimellä The Continuous Katherine Mortenhoe) |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Antoine Duhamel |
| Kuvaaja | Pierre-Wiliam Glenn |
| Leikkaaja | |
| Pukusuunnittelija | Judy Moorcroft |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska Saksa |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
Antenne 2 Gaumont |
| Ensi-ilta | 1980 |
| Kesto | 131 min |
| Alkuperäiskieli |
saksa ranska englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Katherine Mortenhoen ostettu kuolema (engl. Death Watch, ransk. La Mort en direct, saks. Der gekaufte Tod) on Bertrand Tavernierin ohjaama saksalais-ranskalainen, englanninkielinen tieteisdraama vuodelta 1980. Elokuvan pääosia, tirkistelyjournalismin uhriksi joutuvaa naista ja tv-kuvaajaa, esittävät Romy Schneider ja Harvey Keitel. Muissa keskeisissä rooleissa näyttelevät Max von Sydow ja Harry Dean Stanton. David Rayfielin yhdessä ohjaajan kanssa laatima käsikirjoitus pohjautuu David G. Comptonin romaaniin The Unsleeping Eye (1974).[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dystooppinen tarina tapahtuu lähitulevaisuudessa, jossa ihmiset ovat vapautuneita useimmista sairauksista ja elävät yllätyksettömän turvattua elämää. Nuori lastenkirjailija Katherine Mortenhoe houkutellaan päähenkilöksi televisio-ohjelmaan, jossa seurattaisiin hänen elämäänsä. Ohjelmassa häntä huijataan uskomaan, että sairastaa vaikeaa tautia ja elinaikaa olisi enää pari kuukautta. Hän karkaa sarjasta, mutta häntä seuraa ystäväksi tekeytyen kameramies, jonka silmään on upotettu televisiokuvaa tallentava kamera, ja ohjelma saadaan näin jatkumaan. Mieskään ei tiedä, ettei nainen ole oikeasti sairas vaan tuotantoyhtiön manipuloinnin uhri.[2][3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva oli mukana Berliinin elokuvajuhlien kilpailusarjassa[3] ja tuotti useita ehdokkuuksia ranskalaisessa César-palkintogaalassa[4].
Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa vuonna 1984, neljä vuotta maailmanensi-illan jälkeen. Elokuvan suomalaisnimi muistuttaa Volker Schlöndorffin vuoden 1974 elokuvan ja sen pohjana olevan Heinrich Böllin romaanin nimeä Katharina Blumin menetetty maine (1974)[5]tarvitaan parempi lähde. Molemmissa tarinoissa on kyse nuoren naisen ja median välisestä konfliktista.
Ywe Jalander moitti Suomen Kuvalehdessä elokuvaa paperinmakuiseksi, tekemällä tehdyksi ja hengettömäksi niin, etteivät edes päähenkilöt vaikuta kovin kiinnostavilta.[2] Helsingin Sanomien Helena Ylänen kehui komeasti kuvattuja Skotlannin maisemia, jotka tuovat vastapainoa lattealle dialogille ja laahaavalle kerronnalle.[3]
Yhdysvaltalainen VideoHound's Golden Movie Retriever kiteyttää elokuvan hyvien näyttelijöiden älykkääksi ja aikuismaiseksi tieteistarinaksi ja antaa sille kolme tähteä neljästä[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Katherine Mortenhoen ostettu kuolema Elonet.
- ↑ a b Jalander, Ywe: Kohtauspaikka: Elokuva. Suomen Kuvalehti, 1984, nro 5, s. 54. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Ylänen, Helena: Kuvia maailman rappiosta. Helsingin Sanomat, 28.1.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Cérémonie par année: 1981, Académie des César. Viitattu 2.6.2022.
- ↑ Katherine Mortenhoen ostettu kuolema Internet Movie Databasessa (englanniksi), Alternative titles.
- ↑ Death Watch. M. J. Tyrkus (toim.), VideoHound's Golden Movie Retriever (2018 ed., s. 431). Gale. Kirjan verkkoversio Wikipedian Lähdekirjastossa. Viitattu 1.6.2022.