Kashima-Shinryū

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kashima-Shinryū (jap. 鹿島神流) on 1400-luvun lopulla perustettu perinteinen japanilainen taistelulajikoulukunta. Kashima-Shinryūn perustivat Matsumoto Bizen no kami Ki no Masamoto yhdessä Kunii Genpachirô Kagetsugun kanssa. Koulukunnan nykyinen johtaja, professori Humitake Seki, on lajin 19. pääopettaja (shihanke).

Ennen Seki-senseitä Kashima-Shinryūn jäseneksi pääseminen oli vaikeaa ja muille kuin japanilaisille tämä oli käytännössä mahdotonta. Seki-sensein mukana Kashima-Shinryūn pääsali siirtyi Tokiosta Tsukuban yliopistoon 1976, ja muutama vuosi tämän jälkeen saivat ensimmäiset ulkomaalaiset mahdollisuuden aloittaa harjoittelun.

Kashima-Shinryūta harjoitellaan Japanin lisäksi nykyään myös Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Israelissa. Euroopassa lajia opetetaan kahdeksalla salilla, Bredassa, Dresdenissä, Frankfurtissa, Haagissa, Helsingissä, Ljubljanassa, Lontoossa ja Tampereella. Suomessa Kashima-Shinryūn opetus alkoi Helsingin yliopiston salilla 1996. Tampereen Teknillisen Yliopiston salilla opetus alkoi vuonna 2002.

Harjoittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kashima-Shinryūn harjoittelu on pääosin kata-muotoista pariharjoittelua. Harjoittelu alkaa aina miekkatekniikoiden (kenjutsu) ja jūjutsun opiskelulla. Perusteiden oppimisen jälkeen opiskeltava asevalikoima laajenee kattamaan tärkeän osan muinaisen bushin taisteluvälinevalikoimasta. Opiskeltavia taitoja ovat mm. puukkotekniikat (kaikenjutsu), pienet heittoaseet (shurikenjutsu), keppitekniikat (bōjutsu ja jōjutsu) sekä tekniikat pitkillä pisto- ja viiltoaseilla (sōjutsu ja naginatajutsu). Vaikka koulun harjoitteet erityyppisillä aseilla ulkoisesti poikkeavatkin toisistaan, ne noudattavat yhtenäisiä periaatteita.

Tärkein harjoitteluväline Kashima-Shinryūssa on puumiekka (bokutō) joka vastaa painoltaan ja ulkomitoiltaan varsin hyvin oikeaa miekkaa. Miekan kädensuoja (tsuba) on pari senttiä paksu, ja se suojaa hyvin käsiä. Tekniikat tehdään kontrolloidusti, mutta realistisesti, ja niinpä tukeva rakenne ja paksu tsuba ovat välttämättömiä. Kaikki Kashima-Shinryūn miekkatekniikat voidaan tehdä bokutōlla, mutta useissa tekniikkasarjoissa käytetään turvallisuussyistä nahkalla päällystettyä bambumiekkaa (fukuroshinai).

Kashima-Shinryun tekniikkasarjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenjutsu

  • Kihontachi (5 muotoa)
  • Uradachi (10 muotoa)
  • Aishin kumitachi (5 muotoa)
  • Jissen tachigumi (10 muotoa)
  • Kassen tachi (10 muotoa)
  • Tsubazeri (6 muotoa)
  • Taoshiuchi (6 muotoa)

Jujutsu

  • Idori (6 muotoa)
  • Tachiwaza (10 muotoa)
  • Nagewaza (8 muotoa)
  • Kumiwaza kusogudori (10 muotoa)
  • Toritegaeshi (37 muotoa)
  • Ushirowaza (3 muotoa)

Battojutsu (32 muotoa)

Kaiken/tantojutsu (8 muotoa)

Jojutsu (10 muotoa)

Naginatajutsu (20 muotoa)

Bojutsu (20 muotoa)

Sojutsu (10 muotoa)

Jo tachiai (13 muotoa)

Naginata tachiai (7 muotoa)

Sojutsu tachiai (6 muotoa)

Kusarigama tachiai (5 muotoa)

Tachiai naginata (15 muotoa)

Arvoasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kashima-Shinryūn arvoasteet ovat alimmasta korkeimpaan

Korkeimmat arvot Suomessa: Menkyo-Kaiden (3) ja Kaiden (3).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Ki".
Nykyaikana harjoiteltavat koryū- ja bujutsu-lajit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kashima-Shinryū&oldid=22785158”