Kashgilin taistelu
| Kashgilin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa mahdi-kapinaa | |||||||
 Egyptiläisjoukkojen reitti Khartumista taistelupaikalle El Obeidin eteläpuolella.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
? | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
10 000 |
? | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
suurin osa kaatui |
? | ||||||
.svg){kind=small}
Kashgilin taistelu oli Sudanin mahdi-kapinan aikana 3. – 5. marraskuuta 1883 käyty taistelu egyptiläisten joukkojen ja mahdiksi julistautuneen Muhammad Ahmadin kannattajien välillä Kashgilissa El Obeidin eteläpuolella. Taistelu päättyi egyptiläisten tappioon ja verilöylyyn, josta egyptiläisiä selviytyi vain muutama sata.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuolloin Egyptin hallitsemassa Sudanissa oli alkanut vuonna 1882 mahdiksi julistautuneen Muhammad Ahmadin johtama niin sanottu mahdi-kapina.[1] Vuonna 1883 Egypti lähetti Sudanin oloja rauhoittamaan suuren armeijan, jota johti kenraalimajuri William Hicks pašša, Egyptin armeijaan värväytynyt brittiupseeri. Egyptin armeija oli lakkautettu edellisen vuoden Urabi-kapinan jälkeen. Monet Hicksin joukoista olivat kapinan aikana vangiksi jääneitä, jotka nyt pakotettiin marsiimaan Sudaniin. Taistelutahto oli heikko, mutta Hicks koulutti joukkojaan kuukauden ajan ennen marssia. Lopulta joukot lähtivät Khartumista 29. huhtikuuta 1883. Ensimmäinen yhteenotto mahdistien kanssa Jebel Ardissa päättyi egyptiläisten voittoon. Voitto paransi jonkin verran joukkojen itseluottamusta. Hicks palasi Khartumiin jatkaen joukkojen kouluttamista ja varautuen seuraavaan yhteenottoon.[2]
9. syyskuuta 1883 Hicksin noin 10 000 sotilasta, 16 tykkiä ja 6 Nordenfeldt-konekivääriä. Mukana oli myös 5 000 kamelia ja 2 000 joukon mukana kulkenutta siviiliä. Joukkojen tavoite oli mahdi Muhammad Ahmadin päätukikohta El Obeid Kordofanin alueella. Ensin joukot leiriytyivät El Duamissa Niilin varrella, josta matka jatkui 27. syyskuuta. Joukojen mukana oli paikallisia oppaita, joista ainakin osa oli mahdollisesti todellisuudessa mahdin kannattajia. Joukot vaelsivat lopulta hitaasti yli kuukauden ajan pitkin aavikkoa samalla, kun mahdistien joukot ahdistelivat heitä jatkuvasti.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
3. marraskuuta pahoin väsyneet joukot saapuivat lopulta Kashgiliin useamman kymmenen kilometrin päässä etelään lopullisesta tavoitteesta El Obeidissa. Heitä odottamassa oli mahdistien joukot. Tuhannet mahdistit olivat aseistaneet itsensä kivääreillä, joita he olivat saaneet vallattua aikaisemmissa taisteluissa. Kashgilissa he avasivat tulen egyptiläisten neliömuodostelmiin. Hicks yritti seuraavana päivänä johtaa muodostelmaa etenemään mahdisteja vastaan. Kuitenkin joko myöhään 4. marraskuuta tai seuraavana päivänä 5. marraskuuta mahdistit tekivät suuremman mittakaavan hyökkäyksen egyptiläisten muodostelmaa vastaan. Vain harvat egyptiläiset tekivät tehokasta vastarintaa ja taistelusta muodostui verilöyly, joka päättyi egyptiläisten tappioon.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Egyptiläisten 10 000 miehestä vain noin 300 selvisi. Kaatuneiden joukossa oli heidän komentajansa William Hicks. Hicksin ja muiden kaatuneiden päät leikattiin irti ja ne esitettiin mahdi Muhammad Ahmadille. Voitto Kashgilissa mahdollisti mahdistien vallata useita alueen satamia Punaisenmeren rannikolla. Taistelu merkitsi myös brittien yhä syvenevää sekaantumista konfliktiin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Andrei Sergejeff: ”Lordi Comerin aika, 1883-1907”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 165, 199-200. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)