Karvian varavankila

Soratietä Alkkiannevalla. Tien molemminpuolin vankien raivaamaa peltoa, joka on nykyisin metsittynyt.

Karvian varavankila oli vuosina 1935–1960 Karvian ja Parkanon rajamailla Alkkiannevalla toiminut suovankila. Suovankilat harjoittivat pellonraivausta vankityövoimalla. Raivatut pellot luovutettiin asutustarkoituksiin tai sitten niitä viljeltiin vankilan omin voimin. Alkkiannevan pinta-ala oli 3 000 hehtaaria ja siitä oli tarkoitus kuivattaa 2 000 hehtaaria ja perustaa alueelle 47 asutustilaa.

Vankila perustetaan

Asetus vankilan perustamisesta annettiin 3. toukokuuta 1935 ja ensimmäiset vangit saapuivat toukokuusta Ilmajoen varavankilasta Hirvisaaren taloista vuokrattuihin tiloihin. Aluksi rakennettiin maantie kahden kilometrin päässä sijaitsevalle Sarkasalon suosaarekkeelle, jonne alettiin rakentaa varsinaisia vankilarakennuksia. Vankilan pohjoisparakki valmistui elokuun lopulla 1935 ja vuoden lopulla Sarkasalon tiloissa oli jo 230 vankia.

Vankilan navetta valmistui lokakuussa 1936 mutta karjan tarvitsema rehu täytyi vielä pääosin tuoda 90 kilometrin päästä Ilmajoen varavankilasta, koska vankilan omat pellot eivät vielä tuottaneet paljoakaan karjanrehua. Vuonna 1936 saatiin vielä valmiiksi eteläinen vankiparakki ja verstasrakennus sekä kuokittiin noin 100 hehtaaria suota, kaivettiin suolle kuivatusojia sekä rakennettiin maanteitä. Vuonna 1937 valmistui henkilökunnalle tarkoitettu seurojentalo ja suota ojitettiin ja kuokittiin 114 hehtaaria.

Sotavankileirit

Venäläisiä sotavankeja Karvian varavankilassa

269 neuvostosotavangin hautausmaa.

Talvisodan aikana Karvian varavankilan yhteyteen perustettiin Sotavankileiri n:o 2 vankityövoimalla rakennettuihin Tuohisalon taloihin ja navetoihin sekä perustettiin ns. Rihkaan siirtola. Talvisodan aikana Karviassa oli enimmillään noin 1 000 sotavankia mutta heidän vankeusaikansa jäi lyhyeksi. Talvisodan päätyttyä Karvian varavankila aiottiin lakkauttaa, mutta tämä hanke peruuntui jatkosodan alettua.

Jatkosodan aikana Karviassa toimi Sotavankileiri n:o 2 heinäkuusta 1941 lokakuulle 1942. Leirillä oli varsinaisten sotavankien lisäksi vallatuilta alueilta tuotuja siviilejä. Sotavangit joita oli noin 500–900 sijoitettiin Rihkaan siirtolaan. Sotavangeilla teetettiin aluksi pääasiassa metsätöitä. Talvella 1942 sotavankien kuolleisuus nousi suureksi puutteellisen huollon ja rasittavien työolosuhteiden takia. Karviassa kuoli kaikkiaan noin 270 sotavankia, jotka haudattiin Rihkaan parakkien lähistöllä sijainneelle hautausmaalle. Vankien kuolleisuus alkoi laskea kun heitä alettiin sijoittaa työhön lähiseudun maatiloille ja teollisuuslaitoksiin. Karvian sotavankileiri lakkautettiin lokakuussa 1942 ja vangit siirrettiin sieltä pääosin Köyliöön Sotavankileiri 1:een. Köyliöstä tuotiin sitten Rihkaan siirtolaan suomalaisia poliittisia vankeja.

Sodan jälkeiset vuodet ja vankilan lopettaminen

Sodan jälkeen vankilan toimintaa haittasi aluksi lannoitepula ja osa vasta raivatuista pelloista jouduttiin jättämään kesannolle. Vankilan pelto-alaa ei enää kasvatettu, mutta vankilan karjan pääluku kasvoi. Vankilan peltoala oli 1950-luvulla noin 400 hehtaaria ja lisäksi oli noin 100 hehtaarin raivattu ala jätetty liian karuna metsittymään. Vankilaan valmistui 1954 uusi 65 lypsylehmän pihattonavetta, viljankuivaamo ja viljavarasto. Nämä rakennukset ja vankilan puimala paloivat 21. heinäkuuta 1959 tulipalossa joka sai alkunsa erään vangin varomattomasta tulenkäsittelystä kiljunteon yhteydessä. Kolme viikkoa aiemmin 16 vankia oli saanut surmansa Köyliön varavankilassa sattuneessa tulipalossa. Karvian vankila päätettiin nyt lopettaa koska sen kunnostaminen ja uusien rakennusten teko arvioitiin liian kalliiksi. Vankilan pellot olivat myös heikkotuottoisia. Karvian varavankilan toiminta päättyi vuoden 1960 lopulla ja viimeiset vangit siirrettiin 19. joulukuuta 1960 Huittisten varavankilaan. Suurin osa vankilan maista siirtyi Metsäntutkimuslaitoksen haltuun. Vankilan toiminta-aikana raivattiin yli 600 hehtaaria peltoa, josta 175 hehtaaria luovutettiin asutustarkoitukseen, rakennettiin yli 200 erilaista rakennusta sekä kaivettiin ojia ja viemäreitä yli 700 kilometriä.

Karvian erityistyölaitos

Varavankilan lopetettua sen rakennuksissa toimi vuosina 1961–1969 sosiaaliministeriön alainen Karvian erityistyölaitos. Tänne siirrettiin asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyneitä henkilöitä, jotka olivat pääasiassa Jehovan todistajia. Aseistakieltäytyjillä oli tarkoitus teettää työtä, mutta he useimmiten kieltäytyivät tekemästä työtä laitoksessa ja niinpä laitos toimi pääasiassa sen oman henkilökunnan voimin. Työstä kieltäytyminen johti lisärangaistuksiin niin, että Jehovan todistajat joutuivat viettämään keskimäärin yli kaksi vuotta työlaitoksessa. Laitoksen sisälämpötila oli talvisin vain noin 10°C. 8–10 henkilöä majoittui 21 tuntia vuorokaudesta huoneessa, jossa oli yksi kuivakäymälä. Huoneen hajun arvellaan olleen hirvittävä, koska huussissa ei ollut tiivistä kantta. Laitoksen pesuhuoneessa oli vain 6 allasta, joista vain yhdestä tuli lämmintä vettä.

Karvian työlaitos sai julkisuutta kun ruotsalainen Se-lehti julkaisi toukokuussa 1968 reportaasin ”suomalaisesta keskitysleiristä” ja vähän myöhemmin Nya Pressenin julkaisemassa artikkelissa todettiin että Karvian leiri ”näyttää aivan natsikeskitysleiriltä”. Tämä polemiikki aiheutti sen, että presidentti Urho Kekkonen vieraili Karvian työlaitoksella 12. elokuuta 1968 ja keskusteli laitoksessa olleiden Jehovan todistajien kanssa. Vierailun jälkeen Kekkonen pyysi silloin sosiaali- ja terveysministeriön vanhempana hallitussihteerinä toiminutta K. J. Långia laatimaan raportin Jehovan todistajien asemasta asevelvollisina. Lång suositteli raporttinsa loppulausunnossa Jehovan todistajien vapauttamista asevelvollisuudesta.

Karvian työlaitoksen vankilaparakit alkoivat olla niin ränsistyneitä, että työlaitos päätettiin lopettaa 1969. Jehovan todistajia alettiin tästä lähtien tuomita aseistakieltäytymisestä yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksiin, kunnes vapautusmenettely astui voimaan vuonna 1987.

Lähteet

• Tapio Koistinaho: Alkkianneva ja Karvian varavankila - metsäkoeaseman syntysijat, teoksessa Parkanon tutkimusasema 1961 - 2001, Metsäntutkimuslaitos 2001 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kai Kilpinen: ”Herkkä-omatuntoiset” : Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa. Historian pro gradu, Historian laitos, Helsingin yliopisto 2007

Aiheesta muualla

• Aseellisesta palveluksesta kieltäytyneiden asema Yle Elävä arkisto 8.9.2006, audio 1.1.1969
• Uskonto vei Urpo Martikaisen pakkotyöhön Is.fi 6.3.2008
• Mielipidevankeja "keskitysleirillä" Yle.fi 23.2.2018