Kartelliasiain neuvottelukunta
Kartelliasiain neuvottelukunta oli 1958–1964 kartelliviraston yhteydessä toiminut neuvoja antanut elin, joka 1964 korvattiin elinkeinovapausneuvostolla. Sen tehtävänä oli antaa kartelliviraston pyytämiä lausuntoja talouselämässä esiintyneistä kilpailunrajoituksista. Neuvottelukunnalta pyydettiin esimerkiksi lausunto, jos kartellivirasto halusi kieltää yrittäjän asettaman alimman sallitun myyntihinnan käytön.[1]
Valtioneuvosto kutsui neuvottelukuntaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan puheenjohtajan ja kuusi jäsentä sekä kullekin henkilökohtaisen varamiehen. Yhden jäsenen tuli edustaa maataloustuottajia, yhden teollisuudenharjoittajia, yhden tukkukauppiaita, yhden vähittäiskauppiaita ja kahden kuluttajia. Neuvottelukunta sai itse valita itselleen sihteerin ja kuulla haluamiaan asiantuntijoita.[1]
Neuvottelukunnan kutsui kokoon puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan hänen varamiehensä. Päätösvaltaisuuteen riitti puheenjohtajan ja kolmen jäsenen tai varamiehen läsnäolo. Patentti- ja rekisterihallituksen ylijohtajalla ja sen kartelliosaston osastopäälliköllä oli läsnäolo- ja puheoikeus kokouksissa. Päätökset syntyivät enemmistön mielipiteen mukaan tai äänten mennessä tasan puheenjohtajan kannan mukaisesti. Neuvottelukunnan lausuntoon sai liittää myös eriävän mielipiteen.[1]