Karjalan 3. rykmentti

Karjalan 3. rykmentti oli valkoisten itäarmeijan Karjalan armeijakuntaan kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Rykmentin komentajina olivat jääkärimajuri Armas Ståhlberg (24. maaliskuuta alkaen, kaatui 15. huhtikuuta 1918 Joutsenossa) ja v.t. komentajana jääkärivänrikki Kalle Kuokkanen (15. maaliskuuta alkaen, siirrettiin 5. huhtikuuta Karjalan 2. rykmenttiin), Ståhlbergin kaatumisen jälkeen komentajan tehtävät vastaanotti jääkäriluutnantti Väinö Strömberg ja luovutti ne edelleen jääkärikapteeni Unio Sarlinille (19. huhtikuuta 1918 alkaen. Sarlin siirrettiin 9. toukokuuta Karjalan 2. rykmentin komentajaksi). Rykmentin esikunta sijaitsi Imatralla.

Karjalan 3. rykmentti vastasi Karjalan rintaman Joutsenon rintamalohkosta Saimaasta Kuurmanpohjaan. Rykmentin sotatoimet etenemissuunnassa olivat Joutseno - Lappeenranta - Luumäki. Rykmentti kuului aivan alkuaikoja lukuun ottamatta suoraan itäarmeijan komentajan Ernst Löfströmin alaisuuteen. Rykmentin luonne oli poikkeuksellisen itsenäinen siihen asti kunnes se toukokuun alussa Viipurin kukistumisen jälkeen alistettiin Savon ryhmän kenraalimajuri Ernst Linderin komentoon käytettäväksi Kouvolaa ja Kotkaa vastaan tehtäviin sotatoimiin.

Joukko-osastot

• Karjalan 3. rykmentin 7. pataljoona

Komentaja: Veikko Raatikainen, myöhemmin jääkäriluutnantti Väinö Strömberg (7. huhtikuuta alkaen), A. Houni

• Karjalan 3. rykmentin 8. pataljoona

Komentaja: luutnantti Edvart Astola.

• Karjalan 3. rykmentin 9. pataljoona

Komentaja: Hjalmar Raatikainen, myöhemmin E. Sandström.

• Ratsuväen osasto

Päällikkö: T. Kotivirta.

• Konekivääriosasto

Päällikkö: S. Niukkanen.

• Lentävä komppania

Päällikkö: Eino I. Parmanen.

• Reservikomppania

Päällikkö: E. Lahdensuu.

Rykmentin vaiheet jääkärimajuri Sarlinin komennossa

Unio Sarlinin saatua rykmentti komentoonsa 21. huhtikuuta 1918 oli se huvennut edellisissä taisteluissa huomattavasti ja käsitti 1600 miestä päällystö ja alipäällystö mukaan lukien. Rykmentin vastuulla oli n. 40 kilometrin pituinen rintamanosa Karsturannasta Lottolaan. Rykmentin esikunnan ja itse rintamajoukkojen etäisyys toisistaan muodostui 15–30 kilometriin. Sarlinin huolellisesti suunnittelema hyökkäys Saimaan kanavalle 25. huhtikuuta osoittautui helpoksi, koska vihollinen oli ilmeisesti saanut vihiä hyökkäyksestä ja kerkisi vetäytyä Sarlinin joukkojen alta. Huhtikuun 26. Sarlin joukot miehittävät Lappeenrannan. Tämän sotatoimen Sarlin teki oma-aloitteisesti ilman ylemmän johdon käskytystä, toki kyseinen käsky oli olemassa, mutta Sarlinia ko. käsky ei koskaan saavuttanut. Seuraavaksi oli Sarlinin otettava Simolan rautatiesolmu hallintaansa armeijakäskyn mukaisesti yhdessä kapteeni Förbergin ryhmän kanssa. Simola vallataan myöhään illalla huhtikuun 27 päivä. Huhtikuun 28.–29. rykmentti miehittää Vainikkalan ja Pulsan rautatieasemat. Rykmentti valloittaa Luumäen kiivaiden taistelujen päätteeksi 1. toukokuuta. Tästä sotaliike jatkui perääntyvien punaisten perässä Taavettia kohden. Toukokuun 1. päivästä alkaen Sarlinin niin sanottu itsenäinen sodanjohto loppui ja se siirtyi suoraan kenraalimajuri Ernst Linderin alaisuuteen.

Rykmentti lakkautettiin pian Karjalan kaartin rykmentin perustamisen jälkeen ja sen henkilöstö siirrettiin jäljelle jääneisiin rykmentteihin.

Lähteet

• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924–1925.
• Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio, Suomen vapaussota VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.