Karjalainen identiteettipolitiikka

Karjalainen identiteettipolitiikka on identiteettipolitiikkaa, jossa muodostetaan poliittinen ryhmä karjalaisuuden pohjalta ja nähdään karjalaiset sorrettuna ryhmänä Suomessa.

Vaatimuksia karjalaisuuden puolesta

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto otti tavoiteohjelmaansa vuonna 2022 karjalaisten aseman parantamisen. Se katsoi, että kieliyhteisöön kuuluville tulisi järjestää mahdollisuus opiskella karjalan kieltä koko oppivelvollisuuden ajan maksutta. Lisäksi kielensä menettäneiden kielen oppimista olisi tuettava. Puolue vaatii, että karjalan kieli on hyväksyttävä vähemmistökieleksi ja sen asema turvattava lainsäädännöllä. Vasemmistoliitto vaatii myös kielenelvytysohjelmaa, johon kuuluu kielipesätoiminta.

Feministinen puolue

Karjalaisen identiteettipolitiikan on nostanut ohjelmiinsa myös Feministinen puolue, joka katsoo, että Suomi rikkoo karjalaisten oikeuksia. Puolue toteaa, että siinä missä saamelaisista puhutaan ja heidän oikeuksiaan puolustetaan, karjalaisten asioita ympäröi hiljaisuus. Puolue huomautti Kalevalan kulttuurisesta omimisesta vuonna 2022, mutta katsoi saaneensa sen johdosta vastaansa vihapuheen ryöpyn^{tarvitaan parempi lähde}. Moni karjalainen on myös menettänyt karjalan kielen, koska valtion suomalaistamispolitiikka on vieraannuttanut karjalaiset kielestään ja kulttuuristaan. Karjalan puhujat ovat iäkkäitä, minkä takia puhujat myös vähenevät koko ajan. Puolueen mielestä Suomen valtio toteuttaa aktiivista kansanmurhaa suhteessa kokonaiseen kulttuuriin. Suomi on puolueen mukaan tästä huolimatta aina ollut monikulttuurinen ja pysyykin sellaisena.

Muita tahoja

Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen otti kansanedustajavuosinaan verrattain usein kantaa karjalan kielen aseman kohentamiseksi Suomessa.

Karjalaisaktivisti Tuomo Kondie väittää, että Suomen nationalistinen yhtenäiskulttuuri on sorrolla rakennettu valhe. Kondie katsoo, että Kalevala on varastettu karjalaisilta, ja sen ylistäminen suomalaisena kulttuurina on historian vääristelyä ja karjalaisuuden häivyttämistä. Alan tutkija Eila Stepanova toteaa, että Elias Lönnrot suomensi monia karjalankielisiä runoja ja muokkasi niitä, joten tietyssä mielessä kulttuurista omimista on todella tapahtunut. Hän tähdentää, että ei voida sanoa, että Lönnrot keräsi runot pelkästään Venäjän karjalaisilta ja kokosi siten Kalevalan. Tosi asiassa Lönnrot matkusti myös ympäri Suomea, Pohjanmaata, Suomen Karjalaa ja Savoa. D. E. D. Europaeus taasen keräsi Kalevalan Kullervon runon Inkeristä, jonka inkeriläiset asukkaat puhuivat suomea.

Karjalaista aktivismia

Elokuussa 2024 Helsingin keskustassa oleva Elias Lönnrotin patsas töhrittiin punaisella maalilla. Jalustaan oli kirjoitettu sana "kolonialisti". Töhrijöiksi ilmoittautui joukko antifasistisia karjalaisia aktivisteja, jotka kritisoivat Kalevalan kulttuurista omimista. Toimittaja Arja Paanasen mukaan nimettömien aktivistien kielenkäyttö ja sanasto kuulostivat melko paljon venäläiseltä propagandalta ja Neuvostoliiton aikaiselta retoriikalta, suomi vaikutti konekäännetyltä ja ryhmän sivuilta löytyi hyvin vähän mitään tekstejä karjalan kielellä.

Karjalan kielen aseman kohentuminen

Karjala otettiin 2000-luvulla Itä-Suomen yliopiston opiskeltavien kielten valikoimaan. Vuonna 2015 Yle aloitti karjalankieliset uutislähetykset. 2000-luvulla Suomi tunnusti Euroopan neuvoston määrittelemät vähemmistökielten oikeudet myös karjalan kielen osalta. Sitä ennen karjalaa vastaavan aseman olivat saaneet saamen kielet, romanikieli, jiddish, tataari, viittomakieli ja vanha venäjä.

Kritiikki

Moni karjalainen evakko on osoittanut kiitollisuutta Suomelle ja muille suomalaisille.

Katso myös

• Kalevalaisen runouden alkuperä
• Kalevalan runojen alkuperä
• Karjala
• Karjalan Liitto
• Siirtoväki
• Suomen karjalankieliset
• Vaietut ja vaiennetut

Lähteet

• Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories. How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. London: Swift Press, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3 (englanniksi)