Karhusaari

Karhusaari
Bjørnøya

Karhusaaren topografinen kartta

Sijainti	Huippuvuoret Norja
Merialue	Pohjoinen jäämeri
Korkein kohta	Urd, 535 m
Pinta-ala	178 km²

Karhusaari (norj. Bjørnøya) on osa Norjalle kuuluvaa Huippuvuorten saariryhmää. Hallinnollisesti Karhusaari muodostaa Huippuvuorten eteläisimmän osan. Se on yksi Huippuvuorten hallintoalueen kolmesta asutusta saaresta Länsimaan (Spitsbergen) ja Hopenin ohella. Maantieteellisesti saari kuitenkin on Huippuvuorista erillään ja sijaitsee suunnilleen Nordkappin ja Huippuvuorten puolivälissä, Norjanmeren ja Barentsinmeren rajalla.

Karhusaaren jyrkkää rantatörmää

Tutkijoiden leiri Karhusaarella

Miseryfjelletin kaksi huippua, Urd 535 m ja Skuld 454 m, ovat Karhusaaren korkeimmat kohdat. Vuori sijaitsee saaren itäosassa noin kilometrin päässä rannasta.

Maantiede

Saaren pinta-ala on 178 km². Saaren eteläosa on vuoristoista. Korkein kohta kaakkoisrannikolla sijaitsevalla Miseryfjelletillä kohoaa 536 metriin merenpinnasta. Muita huippuja ovat saaren eteläkärjessä Antarcticfjellet (360 m), Alfredfjellet (420 m), Hambergfjellet (440 m) ja Fuglefjellet (411 m).

Suurin osa saaresta, mukaan lukien saarta ympäröivä vesialue neljän meripeninkulman eli noin 7,4 kilometrin säteellä, kuuluu vuonna 2002 perustettuun Karhusaaren luonnonsuojelualueeseen. Ainoastaan saaren sääaseman ympäristö 1,2 km²:n laajuisena on erotettu suojelualueesta. Saari on muodoltaan etelään osoittavan kolmion mallinen. Suurin pituus pohjois–etelä-suunnassa on noin 20 km ja itä–länsi-suunnassa noin 15,5 km.^lähde?

Golfvirta lämmittää Karhusaaren vedet paljon lämpimämmäksi kuin kyseiset leveysasteet yleensä ovat. Tammikuu on kylmin kuukausi −8,1 °C:n keskilämpötilalla, ja kesän lämpimimmän jakson keskilämpötila heinä–elokuun vaihteessa on +4,4 °C. Golfvirran ansiosta saaren lähivesien lämpötila saattaa kohota kesäisin jopa +10 asteeseen. Vaikka saaren rannat jäätyvät talvisin, meri saaren ympärillä on yleensä vapaa kiintojäästä. Barentsinmereltä kulkeutuvia ahtojäälauttoja ei yleensä tavata ennen helmikuuta.

Kaamos alkaa Karhusaarella 8. marraskuuta ja kestää 3. helmikuuta asti. Keskiyön aurinko paistaa 2. toukokuuta alkaen aina elokuun 11. päivään asti.

Ilmasto

Karhusaaren ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −5,0 −4,7 −4,8 −2,9 0,3 3,6 6,6 6,3 4,2 1,2 −1,7 −4,3 ka. −0,1 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −11,4 −10,9 −10,5 −8,0 −3,0 0,4 2,8 3,0 1,3 −2,3 −6,0 −9,9 ka. −4,5 Vrk:n keskilämpötila (°C) −7,0 −7,0 −7,0 −4,0 0,0 2,0 4,0 4,0 3,0 0,0 −3,0 −6,0 ka. −1,8 Sademäärä (mm) 30 33 28 21 18 23 30 36 44 44 33 31 Σ 371 Sadepäivät (d) 9 9 9 6 5 6 7 7 10 10 9 9 Σ 96 L ä m p ö t i l a −5,0 −11,4 −4,7 −10,9 −4,8 −10,5 −2,9 −8,0 0,3 −3,0 3,6 0,4 6,6 2,8 6,3 3,0 4,2 1,3 1,2 −2,3 −1,7 −6,0 −4,3 −9,9 S a d a n t a 30 33 28 21 18 23 30 36 44 44 33 31 Lähde:

Historia

Kivihiilen louhinnan jäänteitä Karhusaarella, kaivospienoisrautatien penkkaa ja kiskotuksen jäänteitä.

Willem Barents ja Jacob van Heemskerk löysivät saaren 10. kesäkuuta 1596. Karhusaari nimettiin lähistöllä uineen jääkarhun mukaan. Vaikka Karhusaari on ollut asuttu useaan otteeseen historian aikana, ovat asutukset olleet kausiluonteisia. Mursulahdessa (norj. Kvalrossbukta) sijaitsi valaanpyyntiasema 1900-luvun alussa, ja vuosina 1916–1925 saarelta louhittiin kivihiiltä. Kaivostoiminta kuitenkin kuihtui taloudellisesti kannattamattomana. Romuttuneet kaivosrakennukset ja rata höyryvetureineen ovat säilyneet sangen hyvin syrjäisen saaren kylmässä ilmanalassa näihin päiviin asti. Venäjä ja Neuvostoliitto on useaan otteeseen vaatinut Karhusaarta itselleen, ensimmäisen kerran vuonna 1609 sekä myöhemmin vuosina 1899 ja 1947.

Karhusaaren sääasema sijaitsee saaren pohjoisrannan keskiosissa Posadowskin niemen ja Nordhamnan lahden välillä. Norjalaiset perustivat sääaseman saarelle 1900-luvun alussa. Vuoden 2014 tietojen mukaan norjalaisten sää- ja radioaseman henkilökunta onkin saaren ainoat vakituiset asukkaat.

Karhusaaren eläimistö ja kasvisto

Huippuvuortenunikko (Papaver dahlianum ssp. polare) puskee ylös Karhusaaren soraikosta.

Saarella kasvaa lähinnä sammalia ja jäkäliä sekä tunturikasvustoa, kuten varpuja. Kukkivista kasveista tunnetummat ovat sinirikko ja huippuvuortenunikko.

Harvalukuiset naalit ovat saaren ainoat nisäkkäät. Jääkarhut, joista saari on saanut nimensä, ovat harvinaisia satunnaisvieraita. Jääkarhun saaliseläimien, norppien ja partahylkeiden, kannat ovat huvenneet lähes tyystin saaren vesiltä, joten jääkarhutkaan eivät tule saarella toimeen. Myös ennen yleiset mursut ovat nyttemmin jääneet vierailijoiksi. Maalinnuista saarella esiintyvät pulmunen ja kiiruna. Merilinnuista yleisiä ovat etelänkiisla, lunni, myrskykeiju, pikkukajava ja isolokki. Muitakin merilintuja pesii säännöllisesti. Karhusaari on tärkeä kevät- ja syysmuuton levähdyspaikka lyhytnokkahanhille. Karhusaaren vesistöissä elää myös oma nieriäkantansa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karhusaari Wikimedia Commonsissa