Karhulan–Sunilan rautatie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Osittain lähteetön

Karhulan–Sunilan rautatie
Perustiedot
Reitti Kymi–Sunila
Avattu 3. toukokuuta 1900
Lakkautettu 27. syyskuuta.2024
Liikenne
Liikennöitsijä(t) KSR
Henkilöjunia / vrk 0
Tavarajunia / vrk 0
Tekniset tiedot
Pituus 6 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Kouvolaan
0,0 Ky Kymi
 Kotkaan
Valtateiden 7 ja 15 alitus
4,~ Karhula
6,~ Sunila
8,~ Halla
Merkkien selitykset
Karhulan-Sunilan rautatietä.

Karhulan–Sunilan Rautatie Oy (KSR, entiseltä nimeltään Karhulan Rautatie) on Suomen ainoa yksityinen rautatieyhtiö, joka harjoittaa kaupallista rautatieliikennettä omistamallaan radalla,[1] jonka pääraiteen pituus on kuusi kilometriä. Sivuraiteiden pituus on 4 kilometriä.[2] Rautatien raideleveys on sama kuin Suomen muun rataverkon eli 1 524 millimetriä.[3] KSR:llä on yhdysliikennettä VR:n kanssa. Yhdysliikenneasemana toimii Suomen rataverkon Kymin rautatieasema.[1] Yhtiö on perustettu vuonna 1937. Vuonna 2011 junia kulki 1 384 kappaletta ja tavaraa kulki 450 tonnia.[4] Radan liikenne on päättynyt 27. syyskuuta 2024.[5]

Yhtiön omistama rataverkko sijaitsee Kotkan kaupungin alueella ja ulottuu Kymin asemalta Karhulan ja Sunilan kaupunginosiin. Vuodesta 1951 rata ulottui myös Hallan saarelle, jossa toimi saha ja Hallan sellutehdas. Rautatieliikenne Hallaan loppui vuonna 1983 ja Hallan tien ylittävä rautatiesilta purettiin vuonna 1984.[6] Saarelle johtava rautatiesilta Hallaan purettiin vuonna 2019.[7][8][9]

Yhtiön osakekannan omistaa Sunila Oy, joka on Stora Enso Oyj:n sataprosenttisesti omistama, sellua valmistava yhtiö Kotkan Sunilan kaupunginosassa.[10]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KSR:llä on omistuksessaan seuraavat veturit:

  • Move90 902/1967
  • Otso3 72/1972 (Ostettu Sunila Oy:ltä vuonna 1984 (ex. nro 5), varalla)[11]

Entiset veturit:

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhulan ja Kymin välisen Karhulan Rautatien rakennutti ja omisti Karhula Osakeyhtiö, jolla oli tehdaslaitoksia Karhulanniemellä ja Kymin Korkeakoskella. Karhula Osakeyhtiö omisti myös sivuraiteet.[14] Rautatie valmistui vuonna 1897, mutta yleiselle liikenteelle se avattiin virallisesti vasta 3. toukokuuta 1900.[4] Alun perin rautatie oli kapearaiteinen, jonka raideleveys oli 785 mm.[3] Radan pituus vuoden 1915 alussa oli 7,33 km.[15] Karhulan Osakeyhtiö siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiön omistukseen vuonna 1915. Vuonna 1925 valtioneuvosto suostui Karhulan rautatieyhtiön toimilupaehtojen muuttamiseen siten, että rautatien raideleveys muutetaan leveäraiteiseksi, mikäli radan henkilöliikenne lopetetaan.[3] Rautatie muutettiin lopulta leveäraiteiseksi vuonna 1927, jolloin myös radan henkilöliikenne loppui.[16]

Vuonna 1928 perustettiin Sunila Oy, joka päätti rakentaa tehtaan Sunilaan vuonna 1936.[17] Samalla Kotkan kaupunki rakensi alueelle sataman ja Sunila Oy:n vastuulle jäi rautatien rakentaminen alueelle. Joulukuussa 1936 perustettiin uusi yhteinen rautatieyhtiö, Karhulan-Sunilan Rautatie Oy. Karhula ja Sunila omistivat kumpikin puolet yhtiöstä. Yhtiön tehtäväksi tuli liikennöinti Kymin aseman ja Sunilan sataman välillä. Sunila Oy:n johtokunnan keskusteluissa pohdittiin myös radan saattamisesta Valtionrautateiden omistukseen.

Karhulan ja Sunilan välisen rautatien rakentaminen osoittautui haastavaksi, sillä rautatiepenkereen alla ollut merenpohja oli upottavaa. Penger saatiin valmiiksi kesällä 1937. Parhaimmillaan soraa ajettiin ratapenkalle 4 000 kuutiota vuorokaudessa, sillä osa penkasta oli valunut mereen kuorma-autoilla suoritetun koekuormituksen jälkeen. Lopulta rautatieyhtiön veturi liikennöi uudella radalla ensimmäistä kertaa 7. elokuuta 1937. Radan valmistumisella oli kiire, sillä sitä tarvittiin kuljetuksiin Sunilan tehtaan rakentamisessa. Rataa tarvittiin jo 15. elokuuta 1937 54 tonnia painavan keittokattilan kuljettamiseen.[14]

Rautatie ja sen liikenne jatkui tehtaiden sisäisenä aina vuoteen 1965 asti. Radalla oli ylimääräisenä koulutustyökappaleena rakennettu Move 2 -sotakorvausveturi vuodesta 1950 alkaen. Veturi muutettiin Saalasti Oy:n toimittamien osien avulla yhtiön konepajalla leveäraiteiseksi ja palveli yhtiötä romuttamiseensa asti. Viimeiset vuodet se oli Ruukissa mineraalivillatehtaan käytössä. Veturi romutettiin Vaasassa noin vuonna 1979.

Sittemmin yhtiöllä on ollut useitakin leveäraidevetureita; niistä merkittävin on Dv12-linjaveturin alustalle ja korille rakennettu Move 90 -teollisuusveturi.[18]

Radan loppuaikoina yksityisraiteen haltijana oli Stora Enso, joka vuokrasi veturia Kymen Veturipalveluilta ja osti liikennöinnin RP Logisticsilta.[19]

Stora Enso on lopettanut Sunilan sellutehtaan tuotannon toukokuussa 2023, eikä sitä käynnistetä enää uudelleen. Tehtaan sulkemisen myötä rata on jäänyt tarpeettomaksi ja radan viimeinen juna kulki 27. syyskuuta 2024.[20][5][19]

Teollisuusraiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasoristeykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhulan radalla sijaitsee useita tasoristeyksiä, joista useimmat ovat vartioimattomia. Kymin suunnasta tultaessa ensimmäinen tasoristeys on Mäenpääntie ratakilometrillä 233+594. Radan ainut yleisellä paikalla sijaitseva vartioitu tasoristeys on Pajatie, jonka varustus poikkeaa valtion rataverkon tasoristeyksistä.[22] Stora Enson alueella Sunilassa sijaitsee kaksi vartioitua tasoristeystä, joista toinen sijaistee Sunilantiellä.


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Rautatie Oy hoitaa Sunilan kuljetukset. Helsingin Sanomat, 22.9.1984, s. 37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.10.2024.
  2. ↑ Finnish Railway Statistics 2011, s. 45. Liikennevirasto, 2011. ISBN 978-952-255-707-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.9.2024). (englanniksi)
  3. ↑ a b c Karhulan rautatie. Helsingin Sanomat, 7.11.1925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.10.2024.
  4. ↑ a b Finnish Railway Statistics 2012, s. 45. Liikennevirasto, 2012. ISBN 978-952-255-176-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.9.2024). (englanniksi)
  5. ↑ a b Pöntinen, Visa: Pääsin Karhulan-Sunilan yksityisrautatien veturin kyytiin! youtube.com. Viitattu 30.9.2024.
  6. ↑ Hiljentynyt Hallan saha Urbanex ninja. Viitattu 30.9.2024.
  7. ↑ Purkutyöt ovat käynnistyneet Hallan sahan alueella Kymen Sanomat. 23.4.2019. Viitattu 27.12.2020.
  8. ↑ Pauli Ruonala: Karhulan-Sunilan rautatien purettua loppuosaa, joka johti aikoinaan Hallan saarelle. (Kommentit) vaunut.org. Viitattu 30.9.2024.
  9. ↑ Resiina - Artikkeli www.resiinalehti.fi. Viitattu 30.9.2024.
  10. ↑ Sunila Osakeyhtiö (sellutehdas) — Historia www.porssitieto.fi. Viitattu 1.10.2024.
  11. ↑ Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Viitattu 30.9.2024.
  12. ↑ G1→Sk1, Sk2 – Suomen Rautatiehistoriallinen Seura srhs.fi. Viitattu 30.9.2024.
  13. ↑ Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Viitattu 30.9.2024.
  14. ↑ a b Alava, Paavo: ”Satama ja rautatie”, Sunila, metsäjättien yhtiö. Gummerus, 1988.
  15. ↑ J. Castrén, J. Forsman, K. Grotenfelt, L. Hendell, E. Hjelt, U. Saxén, E.N. Setälä, I. Välikangas, Y. Wichmann: Tietosanakirja seitsemäs osa, s. 1607. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1915.
  16. ↑ Pihlaja Jaakko: Satavuotias yksityisrautatie toimii yhä Karhulassa Helsingin Sanomat. 5.5.2000. Viitattu 30.9.2024.
  17. ↑ MOMONECO momoneco.kotka.fi. Viitattu 1.10.2024.
  18. ↑ Pölhö, Eljas - Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996. Frank Stenvalls förlag, 1996. ISBN 91-7266-133-X (suomeksi) (englanniksi)
  19. ↑ a b Etukansi. Resiina, 2024, 55. vsk, nro 3, s. 3.
  20. ↑ Nyt se on varmaa: Stora Enso sulkee Sunilan tehtaan Kotkassa – työt tehtaalla loppuvat 240 työntekijältä Yle Uutiset. 4.9.2023. Viitattu 30.9.2024.
  21. ↑ Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Viitattu 30.9.2024.
  22. ↑ Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Viitattu 30.9.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karhulan–Sunilan_rautatie&oldid=22893688”