Karelija (lehti)

Karelija (Карелия) oli Petroskoissa vuosina 1938–1940 ilmestynyt karjalankielinen kaunokirjallinen ja yhteiskuntapoliittinen aikakauslehti.

Lehden perustamisen taustalla oli vuosien 1937–1938 vaihteessa tapahtunut suomen kielen käytön lakkauttaminen ja yritys luoda venäläiseen kirjaimistoon perustuva yhtenäinen karjalan kirjakieli. Karelijan tavoitteeksi julistettiin karjalankielisen kirjallisuuden kehittäminen. Lehti ilmestyi kerran kuukaudessa 62–124 sivun laajuisena. Neljän ensimmäisen numeron painos oli yli 4 000 kappaletta, mutta myöhemmin levikki laski puolella ja vuoteen 1940 mennessä se oli 1 100 kappaletta. Lehden toimittajia olivat Pjotr Sokolov, Vsevolod Koroljov ja V. Kirillov. Vuonna 1939 toimituskuntaan kuuluivat myös Nikolai Bogdanov, Nikolai Gippijev, Topias Huttari, Fjodor Isakov ja I. Karatšev.

Karelija oli etupäässä käännösjulkaisu, mihin oli syynä karjalankielisten kirjoittajien vähyys. Lehdessä ilmestyi mm. Fjodor Isakovin, Kalle Jussilan ja Nikolai Gippijevin alkuperäisiä runoja. Karjalankielistä proosaa edustivat vain runonlaulajilta muistiin merkityt sadut ja tarinat. Venäläisistä klassikoista Karelija julkaisi Aleksandr Puškinia, Ivan Turgenevia, Mihail Saltykov-Štšedriniä ja Anton Tšehovia. Neuvostokirjailijallisuudesta lukijoille tarjottiin Maksim Gorkia, Aleksei Tolstoita, Nikolai Ostrovskia, Dmitri Furmanovia, Mihail Šolohovia, Valentin Katajevia, Gennadi Fišiä ja Mihail Zoštšenkoa sekä Neuvosto-Karjalan venäläisten kirjailijoiden teoksia. Karjalaksi käännettiin myös Maupassantin ja Jack Londonin kertomuksia sekä Andersenin satuja.

Lehti lakkautettiin Karjalais-suomalaisen SNT:n perustamisen yhteydessä. Viimeinen numero ilmestyi huhtikuussa 1940. Karjalan kielestä luovuttiin ja tasavallan toiseksi viralliseksi kieleksi tuli jälleen suomi. Karelian tilalla alettiin julkaista suomenkielistä Punalippu-lehteä.

Vuosina 1937–1940 Petroskoissa ilmestyi myös Karelija-niminen venäjänkielinen kaunokirjallinen aikakakauskirja.