Kardiatsoli

Kardiatsoli
Tunnisteet
IUPAC-nimi	6,7,8,9-Tetrahydro-5H-tetratsolo(1,5-a)atsepiini
CAS-numero	54-95-5
PubChem CID	5917
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C6H10N4
Moolimassa	138.171 g/mol
Ulkomuoto	neste
Infobox OK

Kardiatsolikiteitä

Kardiatsoli (tunnetaan myös nimillä pentyleenitetratsoli, pentetratsoli, pentametyleenitetratsoli) on verenkiertoa ja hengitystä stimuloiva lääkeaine. Tämän hoitomuodon kehitti unkarilainen lääkäri, Ladislaus v. Medina, v. 1936–1937. Sitä on käytetty konvulsiivisessa terapiassa (keinotekoisesti kouristuksia, kouristelutiloja aiheuttava) ja skitsofrenian hoitoon, mutta sitä ei ole koskaan pidetty tehokkaana tähän tarkoitukseen. Noin 40–60 sekuntia kestäneen kohtauksen aiheuttanutta, kardiatsolia saatettiin käyttää myös depression hoitoon, ja etenkin jos siihen liittyi estyneisyyttä. Lisäksi korkeat kardiatsolin annostukset aiheuttavat kouristuksia ja muita haittavaikutuksia, joita on vaikea ehkäistä tai hallita. Syvät kouristukset saattoivat aiheuttaa jopa selkärangan kieroutumaa (skolioosi) tai luunmurtumia.

Kardiatsolia edelsi pikrotoksiini, jonka tavoin, kardiatsolia voitiin käyttää esimerkiksi hukkuneiden ja barbituraatti-yliannostelujen elvytystilanteissa. Annostelu oli 100-300 mg, ja se tapahtui joko iv. (laskimosuoneen) taikka im. (lihaksen sisään). Ruiskeliuoksen lääkevahvuus oli tuolloin 10 %, jolloin injektoitiin 1-3 ml.

Kardiatsolin toimintatapaa ei täysin tunneta, ja sillä voi olla monia toimintamekanismeja. Kardiatsoli korvautui vuonna 1939 englantilaisissa mielisairaaloissa sähköhoidoilla. Kardiatsolia on käytetty myös suomalaisissa mielisairaaloissa.

Lähteet

• Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi (Farmakologia), 7. uusittu painos, SHKS/Wsoy, Helsinki, 1960.
• Kaila, Martti: Mielitaudit, 6. painos. SHKS/Wsoy, Porvoo/Helsinki, 1959.
• Kinnunen, Lyyli: Mielisairaanhoito, 5. tarkistettu painos. SHKS/Wsoy, Porvoo/Helsinki, 1958.

Aiheesta muualla

• PubChem: Pentylenetetrazole (englanniksi)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Pentetrazol (englanniksi)