Kansalaissota (yleistermi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansalaissota (lat. bellum civile) on yleisesti käytetty rinnakkaisnimitys sisällissodalle eli maan sisäiselle sodalle. Vaikka molempia termejä käytetään neutraaleina synonyymeina esimerkiksi Suomen sisällissodasta puhuttaessa, niillä on silti käsitteellisiä eroavaisuuksia. Terminä kansalaissota rajaa sodankäynnin valtion kansalaisten väliseksi, kun termi sisällissota rajaa valtion maatieteelliseksi tai poliittiseksi kokonaisuudeksi. Tällöin sisällissodan osapuoliin voi kuulua esimerkiksi muiden valtioiden sotavoimia. Professori Heikki Ylikangas onkin ehdottanut, että kansalaissodan tilalla käytettäisiin sisällissotaa silloin kun puhutaan vuoden 1918 tapahtumista Suomessa.[1]

Lisäksi termi kansalaissota liittyy yleensä olemassa oleviin kansallisiin kokonaisuuksiin, kansakuntaan ja kansallisvaltioon. Kansalaissotaan tarvitaan kansallisen identiteetin omaavat osapuolet. Niinpä esimerkiksi viikinkikansojen keskinäisten välienselvittelyjen ja valtataistelujen kohdalla ei voi puhua kansalaissodista, sillä heidän identiteettinsä perustui enemmän aseveljeyteen, perheeseen ja asuinpaikkaan kuin selvästi hahmotettavaan kiinteään kansakuntaan ja sen jäsenyyteen.[2]

Vanhoissa suomenkielisissä lähteissä on käytetty toisinaan sanamuotoa kansallissota, kuten esimerkiksi Päivälehdessä vuonna 1891[3] ja Kyösti Kallion kirjeessä vuonna 1917.[4]

Suomen kielen sana kansalaissota pohjautuu latinankieliseen alkuperäistermiin bellum civile, jossa yhdistyvät sotaa (bellum) ja kansalaisia koskevaa (civilis) tarkoittavat sanat. Antiikin Roomassa sisällissotaa kutsuttiin myös nimillä bellum domesticum ja bellum intestinum. Domesticum tarkoittaa kotimaista, kun intestinum tarkoittaa suolta ja suolistoa, viitateen näin sotaan, joka tapahtuu valtion sisällä, "sen sydämessä ja suolistossa".[5][6][7]

Homeros käytti ensimmäisenä kansalaissotaa tarkoittavaa termiä polemos epidemios (πολέμου ἐπιδημίου) 700-luvulla eaa. Sotaa tarkoittava polemos oli myös kreikkalaisessa mytologiassa sodan henkilöitymä tai ruumiillistuma, joka ei varsinaisesti kuulunut jumaliin, toisin kuin sodan jumala Ares. Myöhemmin epideemistä tarkoittamaan tullut sana epidemios muodostuu prepositiosta epi (päällä) ja substantiivista demos (kansa).[8]

  1. Heikki Ylikangas: Sisällissota Koskesta voimaa -verkkojulkaisu. (Kirjoitus julkaistu alun perin Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993. Viitattu 30.3.2020.
  2. Ole Klindt-Jensen: The world of the Vikings, s. 118-122. R. B. Luce, 1970.
  3. Ulkomaan uutisia. Kansallissota Chilessä. Päivälehti, 20.3.1891, s. 3. Artikkelin verkkoversio (Kansalliskirjasto).
  4. Kirje 1917-11-18, Helsinki kyostikallio.fi. Viitattu 16.6.2019.
  5. Albert Creak: A Complete Dictionary to Cæsar's Gallic War, s. 11. Hodder & Stoughton, 1870. Teoksen verkkoversio.
  6. Marcus Tullius Cicero, William Duncan: Cicero's Select Orations, translated into English by William Duncan, s. 158-159. G. Keith, 1771.
  7. Flavius Eutropius (toim. Gilbert Maxwell Gibson): Eutropii Historiae Romanae breviarii primos quinque libros, s. 94. Määritä julkaisija!
  8. Paul M.V. Martin, Estelle Martin-Granel: 2,500-year Evolution of the Term Epidemic The National Center for Biotechnology Information. Viitattu 27.1.2015