Kalukkipensaskasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalukkipensaskasvit
Karolinankalukki eli kalukkipensas eli carolinanrosettipensas (Calycanthus floridus)
Karolinankalukki eli kalukkipensas eli carolinanrosettipensas (Calycanthus floridus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Laurales
Heimo: Kalukkipensaskasvit Calycanthaceae
Lindl.
Synonyymit
  • Butneriaceae Barnh.
  • Chimonanthaceae Perleb
  • Idiospermaceae S.T.Blake
Suvut
Katso myös

  Kalukkipensaskasvit Wikispeciesissä
  Kalukkipensaskasvit Commonsissa

Kalukkipensaskasvit (Calycanthaceae) on koppisiemenisten Laurales-lahkoon kuuluva kasviheimo.

Kalukkipensaskasveihin kuuluu kausi- tai ainavihantia pensaita ja puita, joiden silmut ovat suomullisia; toisinaan kärkisilmu kuolee. Varren kuoriosan (korteksin) johtojänteet voi nähdä suurennuslasilla katkaistusta varresta, ja ne voivat olla näkyvissä myös ulkoisesti neljänä vartta pitkin kulkevana kohojuovana. Lehdet ovat vastakkaisia, ehyitä, korvakkeettomia ja aromaattisentuoksuisia. Kukat ovat kookkaita, tavallisesti lehtihangoissa. Pohjus on maljamainen ja ulkopinnaltaan suomujen peittämä. Kehälehtiä on paljon ja ne sijaitsevat kierteisesti; sisimmät kehälehdet erittävät mettä tai muuta pölyttäjiä houkuttelevaa ainetta. Heteenponsissa on pidentyneet lokerositeet, myös mettä erittäviä joutoheteitä on. Hedelmät ovat enemmän tai vähemmän pähkylämäisiä ja kiinnittyvät melko kuivan pohjusmaljan sisäpinnalle.[1]

Kalukkipensaskasvien levinneisyys on hajanainen. Niitä kasvaa Itä-Aasiassa, kolmella erillisalueella Pohjois-Amerikassa ja Koillis-Australiassa.[2]

Heimo koostuu viidestä suvusta, joissa on yhteensä 11 lajia. Ne jaetaan kahdeksi alaheimoksi.[1]

1. Idiospermoideae Thorne. Alaheimossa on vain laji Idiospermum australiense, joka kasvaa Australian Queenslandissa. Sen heteet ovat lähes kehälehtimäisiä, paksuja ja melkein palhottomia. Erillisiä emejä on yhdestä viiteen, tavallisesti yksi tai kaksi. Ne ovat vartalottomia, ja luotti on tukeva ja mehevä. Hedelmissä on isot siemenet.[1]

2. Calycanthoideae Burnett. Loput neljä sukua ja 10 lajia kuuluvat tähän alaheimoon, ja ne kasvavat Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Niiden kukissa on 5–18 hedettä, joiden palhot ovat melko hoikkia. Emejä on useita.[1]

[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]