Kalliovuortenheisiangervo
| Kalliovuortenheisiangervo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Heisiangervot Physocarpus |
| Laji: | malvaceus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kalliovuortenheisiangervo (Physocarpus malvaceus)[1] on ruusukasvien heimoon kuuluva kukkakasvilaji. Laji on kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta, missä sen levinneisyysalue ulottuu Brittiläisestä Kolumbiasta Nevadaan ja Wyomingiin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliovuortenheisiangervo on kesävihanta pensas, joka kasvaa tavallisesti 2,1 metrin, joskus jopa 3 metrin korkuiseksi. Kasvi saattaa muodostaa laajoja tiheikköjä. Oksat ovat karvattomia, vanhoissa oksissa on suikaleinen kuori. Hammaslaitaiset lehdet ovat 3–5-lohkoisia. Tummanvihreät lehdet muuttuvat ruskeanpunaisiksi jo alkusyksystä.
Kukinto on lukuisten pienten valkoisten kukkien muodostama huiskilo. Kukassa on viisi terälehteä, joiden pituus on noin neljä millimetriä. Kukasta kypsyvä hedelmä on noin senttimetrin mittainen tuppilo.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliovuortenheisiangervo kasvaa tavallisesti lännenpihdan (Abies lasiocarpa), jättipihdan (A. grandis), engelmanninkuusen (Picea engelmannii), douglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) ja keltamännyn (Pinus ponderosa) hallitsemissa metsissä ja tammipensaikoissa. Samoilla seuduilla kasvaa usein myös nukka-angervoa (Holodiscus discolor), amerikanlumimarjaa (Symphoricarpos albus), vuorilumimarjaa (Symphoricarpos oreophilus), koivuangervoa (Spiraea betulifolia), marjatuomipihlajaa (Amelanchier alnifolia), Mahonia repensiä ja kastikoihin kuuluvaa Calamagrostis rubescensiä. Kalliovuortenheisiangervo kasvaa samoilla paikoilla erityisesti douglaskuusen kanssa.
Eläinten ravintokasvina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eläimet eivät mielellään käytä kalliovuortenheisiangervoa ravinnoksi. Sen sijaan pikkueläimille kasvi tarjoaa hyvän suojapaikan; esimerkiksi varpuslintuihin kuuluva pensassieppari (Empidonax oberholseri) rakentaa pesänsä kasvin suojiin.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliovuortenheisiangervo on pioneerilaji, joka leviää voimakkaasti kasvillisuuden tuhoutumisen jälkeen ja vähenee kasvillisuuden palatessa varjostamaan sitä. Kalliovuortenheisiangervoa pidetään "palonkestävänä" kasvina, sillä se selviytyy esimerkiksi metsäpalosta maavartensa avulla ja kasvaa nopeasti takaisin, runsastuen palaneissa kohdissa huomattavasti yleisemmäksi kuin palamattomissa.
Kasvin tiedetään häiritsevän metsän uusiutumista tulipalon tai hakkuiden jälkeen kilpailemalla uusien havupuiden taimien kanssa. Joillain alueilla kasvin kasvua hillitään rikkakasvimyrkyillä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Finto: Kassu: Kalliovuortenheisiangervo finto.fi. Viitattu 29.12.2019.
