Kalle Putkisto
Kalle Putkisto (26. huhtikuuta 1919 Tampere – 22. huhtikuuta 1997 Helsinki)[1] oli suomalainen metsätieteilijä ja professori. Hän oli Helsingin yliopiston metsäteknologian professori vuosina 1960–1982. Hänen tutkimusalaansa olivat etenkin puutavaran kuljetukset, joiden koneellistamista hän pyrki edistämään.[2][1]
Putkisto kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1937 ja valmistui metsänhoitajaksi 1943. Hän osallistui talvisotaan etsivänä Päämajan valvontaosastossa lähde? ja toimi jatkosodan aikana II armeijakunnan metsätalousaliupseerina. Hän työskenteli vuosina 1945–1960 Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton perustaman Metsätehon tutkimusmetsänhoitajana ja valmistui sinä aikana maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1948 sekä väitteli tohtoriksi 1958 aiheenaan puutavaran kuljetus traktorilla. Putkisto oli Helsingin yliopiston metsäteknologian dosenttina vuosina 1957–1960 ennen nimitystään professoriksi.[1][3] Professorikautenaan hän oli myös laitoksensa esimiehenä. Jäätyään eläkkeelle professorin virasta hän oli uudelleen dosenttina 1982–1989.[1]
Putkisto oli Teknillisten tieteiden akatemian jäsen vuodesta 1962 ja hänet vihittiin unkarilaisen Sopronin yliopiston tekniikan kunniatohtoriksi vuonna 1972. Hän oli Suomen Metsänhoitajaliiton puheenjohtaja 1968–1977, Suomen Metsätieteellisen Seuran hallituksen puheenjohtaja 1966–1967 ja Metsäylioppilaiden asuntolasäätiön hallituksen puheenjohtaja 1968–1980. Hän harrasti maalausta ja maalasi itse oman muotokuvansa Helsingin yliopistolle.[1]
Putkiston puoliso oli oopperalaulaja Eila Auer, professori Väinö Auerin tytär.[3][1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tutkimuksia pyörätraktoreiden käytöstä puutavaran metsäkuljetuksessa, 1956 (väitöskirja)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
