Kaisaniemenkatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaisaniemenkatu
Kajsaniemigatan
Kaisaniemenkatu Rautatientorin puoleisesta päästä katsottuna. Kaarteessa näkyy Kaisa-talon julkisivu.
Kaisaniemenkatu Rautatientorin puoleisesta päästä katsottuna. Kaarteessa näkyy Kaisa-talon julkisivu.
Maa Suomi
Tieluokka katu
Omistaja Helsingin kaupunki
Alkupiste Kaivokadun ja Mikonkadun risteys Rautatientorin laidalla
Päätepiste liikenneympyrä Unioninkadun risteyksessä
Päällyste Asfaltti, nupukivi
Kaistaluku nelikaistainen
Muodostettu 1913
Huomautuksia Unioninkadulta tulevien kaistalla on samassa raitiovaunuraide

Kaisaniemenkatu (ruots. Kajsaniemigatan) on Rautatientorilta koilliseen johtava liikenneväylä Helsingin keskustasta. Se päättyy Unioninkadun varrella olevaan liikenneympyrään, ja yhdessä Unioninkadun pohjoispään ja Pitkänsillan kanssa se muodostaa alkuosan keskustasta Hämeentien kautta itään ja pohjoiseen johtaville valtateille johtavaa liikenneväylää. Suunnaltaan Kaisaniemenkatu poikkeaa täysin lähialueiden muiden katujen muodostamasta pääilmansuuntien mukaisesta ruutukaavasta. Sen läntisenä jatkeena voidaan pitää Kaivokatua.

Kaisanimenkatua pitkin kulkevat useat raitiolinjat sekä kaikki Rautatientorilta itään ja pohjoiseen lähtevät linja-autot. Varsinkin ennen Helsingin metron valmistumista katu oli usein erittäin ruuhkainen.

Näkymä kohti Henkivakuutusyhtiö Pohjan liiketaloa sen valmistumisvuonna 1930.
Ruuhkaliikennettä syksyllä 1970.

Kaisaniemenkatu oli arkkitehti Eliel Saarisen ehdotus: uuden kadun oli määrä helpottaa liikennettä pohjoisempiin kaupunginosiin. Ehdotus hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1914, ja katu puhkaistiin jo ennestään rakennettujen korttelien läpi vuosina 1916–1920.[1] Aluksi sen nimenä oli tämän vuoksi Murtokatu (ruots. Genom­brotts­gatan), mutta jo vuonna 1915 se sai nykyisen nimensä lähellä sijaitsevan Kaisaniemen puiston mukaan.[2] Kaisaniemenkadun pohjoisin osa kulkee puiston poikki erottaen Varsapuistikon Kaisaniemen puistosta.

Raitiolinjat siirrettiin Vilhonkadulta Kaisaniemenkadulle vuonna 1935.[1]

Palveluita ja liikkeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisaniemenkatu oli pitkään Helsingin keskeisiä kauppakatuja, joka tunnettiin 1960-luvulta 1980-luvulle erityisesti vaatetusliikkeistään. Niitä olivat Pukevan lisäksi muun muassa Teinitalo, Minkki, Lollo, Halonen, Vestio, Valioasu ja Seppälä. Lisäksi läheisellä Vuorikadulla oli nuortenmuotiliikkeitä kuten Mic Mac ja Levi’s Shop. Sitten 1990-luvun alun lama, Pukevan konkurssi ja kadun auki repineet Kaisaniemen metroaseman rakennustyöt tyrehdyttivät kaupankäynnin hetkellisesti.[1] Metroaseman auettua 1. maaliskuuta 1995 alue kuitenkin jälleen virkistyi, ja Pukevan tavaratalosta tehtiin kauppakeskus Kaisa. Se kuitenkin purettiin vuonna 2010, minkä jälkeen paikalle rakennettiin vuonna 2012 valmistunut Helsingin yliopiston uusi kirjasto­rakennus, Kaisa-talo. Vuonna 1995 avattiin kauppakeskuksen viereen myös Kulttuurikeskus Caisa. Samanaikaisesti metroaseman kanssa avattiin muun muassa Kodin Ykkösen metrokerros ja pohjakerros, Kaisaniemen apteekki, K-Market Kaisaniemi ja Tarjoustalo. Vuoden verran virolainen Kaubamaja kokeili kaupankäyntiä entisissä Vestion tiloissa 1997–1998, mutta vetäytyi.[3][4][5][6]

Kadun varrelle, osaksi Kaisaniemenkadun perinteisiin elokuvateatteritiloihin avattiin syksyllä 1998 moderni kymmenen salin multiplex-teatteri Kinopalatsi. Samalla paikalla on Kaisaniemessä toiminut elokuvateatteri jo vuodesta 1939, niminä ovat vuosien saatossa olleet Metropol, Boston ja Formia. Tätä ns. Fennia-korttelia uudistettiin lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1987 alkaen aina vuoteen 2004 asti, ja metroasemalta rakennettiin suora yhteys korttelin sisäosiin. Metroaseman yhteydestä löytyykin paljon erilaisia palveluja.

Kulttuuria ja opetusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisaniemenkadun varrella on merkittäviä Helsingin yli­opiston keskusta­kampuksen rakennuksia: Kaisa-talo, jossa toimii Helsingin yliopiston kirjasto, sekä Opiskelijakirjasto. Lähellä on myös humanistisen tiedekunnan käytössä oleva Metsätalo. Kymmenisen vuotta toimineessa kulttuurikeskus Caisassa kadun toisella puolella harrastavat varsinkin maahanmuuttajat aktiivista laulu-, tanssi- ja muuta kulttuuritoimintaa.

  1. a b c Sundgren, Eva: Kluuvi – hetteiköstä liikekeskustaksi 11.4.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2024.
  2. Helsingin kadunnimet, s. 105. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  3. Selin, Jaakko: Kaubamaja tuli Kaisaniemeen. Virolaisketju avaa myymälänsä Helsingissä ensi keskiviikkona. Helsingin Sanomat, 13.04.1997, s. 59. Näköislehti (maksullinen).
  4. Heiskanen Riitta: Puotila synnytti MicMacit Helsingin Sanomat. 15.7.1995. Viitattu 21.9.2018.
  5. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Orava ja Kaniini”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 93. Helsingin Sanomat, 1998. 951-9134-69-7
  6. Heikkinen Mikko-Pekka: Tallinna Kaubamaja lopettaa Kaisaniemessä. Helsingin Sanomat, 13.7.1998. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 7.9.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]