Kaisaniemen puisto
Kaisaniemen puisto (ruots. Kajsaniemiparken) on puisto Helsingin ydinkeskustassa, Kluuvin kaupunginosan pohjoisosassa. Siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia, kuten Maailma kylässä -kulttuuripäivät. Helsingin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kaisaniemen puiston pohjoisosassa. Osa puistoa luovutettiin Helsingin yliopistolle puutarhaa varten jo vuonna 1829, ja puutarhan vanhin viherhuone avattiin vuonna 1889. Puistossa järjestetään useita konsertteja, kuten Helsinki-päivän konsertti.
Puiston alueella on jalkapallokenttä, koripallokenttä sekä tenniskenttä. Puiston luoteiskulmassa toimii ravintola Kaisaniemi. Koko puisto on saanut nimensä ravintolan perustajan Cajsa Wahllundin mukaan.
Puisto on saanut kielteistä mainetta erityisesti seksuaalisen väkivallan ja tappelujen vuoksi.[1] Tehokkaan valvonnan ansiosta puiston ilmapiiri on kuitenkin viime vuosina rauhoittunut.lähde?
.jpg)
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1763 Maaherra Hans Henrik Boije vuokrasi kaupungilta tontin Hämeen maantien (nyk. Siltasaarenkatu) varrelta ja perusti sille puutarhan. Vuonna 1773 se siirtyi puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. 1700-luvun jälkipuolella Kaisaniemeen muodostui eräänlainen kaupunginpuisto, ”Promenadträdgård”.[2] Helsingin saatua pääkaupungin aseman vuonna 1812 puutarha merkittiin kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Johan Albrecht Ehrenström laati vuosina 1815–1816 suunnitelman puistoalueen laajentamisesta ja sen hahmon selkeyttämisestä.[2] Vuonna 1827 alettiin sitä Carl Ludvig Engelin luonnostelmien mukaan muuttaa yleiseksi kävelypaikaksi. Engelin suunnitelmassa puisto jakaantui kahteen osaan: symmetriseen, puurivien halkomaan puistoon sekä kiemurtelevien polkujen muodostamaan maisemapuutarhaan. Vuonna 1829 kävelypaikkaa supistettiin, kun sen viereen muutti Turusta yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Myös Kluuvinlahden täyttäminen sekä pääradan ja Helsingin päärautatieaseman ratapihan rakentaminen supistivat alkuperäistä suunnitelmaa.[2]
Vuonna 1839 Catharina ”Kajsa” Wahllund rakennutti Kaisaniemen kärkeen ravintolan, josta tuli varsinkin ylioppilaiden suosima paikka. Puistoon valmistui myös keilarata ja meripaviljonki. Kun ylioppilaat esittivät 1. toukokuuta lauluja Kajsalle, puisto sai nimekseen Kaisaniemenpuisto;[3] siihen saakka se oli tunnettu Seurapuistona.
Tuohon aikaan Kaisaniemi oli vielä selvästi niemi, ja ravintola sijaitsi niemen kärjessä, mutta 1800-luvun loppupuolella sen länsipuolelle rakennettiin rautatien ratapiha. Sitä varten lohkaisiin alueita puistostakin, mutta suurimmaksi osaksi se rakennettiin täyttömaalle. Tällöin täytettiin paikalla ollut Töölönlahden eteläosa ja siitä etelään työntynyt Kluuvinlahti, jolloin myös Kaisaniemi lakkasi olemasta niemi,[4] ja se rajoittuu mereen enää vain pohjoisessa.
Puistossa alkoivat sen historian suurimmat kunnostus- ja muutostyöt vuonna 2022.[5] Puistoon asfaltoidaan pyöräväylä, jolle ohjataan liikennettä vuonna 2023 valmistuvasta Kaisantunnelista.[6]
Julkinen taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaisaniemen puistossa sijaitsee Helsingin vanhin julkinen muistomerkki: 1700-luvulta säilynyt niin sanottu Vapaamuurarin hauta. Kansallisteatterin pienen näyttämön edustalla on näyttelijä Ida Aalbergin kunniaksi pystytetty Esirippu-patsas, joka paljastettiin 15. lokakuuta 1972. Lähes seitsemän metriä korkean pronssipatsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Raimo Utriainen. Sen vieressä on vesiallas, jonka pohjoispuolella on Emil Wikströmin tekemä säveltäjä Fredrik Paciuksen rintakuva vuodelta 1895. Altaan itä- ja länsisivuilla ovat Viktor Janssonin alastonta naishahmoa esittävä veistos Convolvulus vuodelta 1931 ja Jussi Mäntysen eläinveistos Nuori hirvi vuodelta 1929.
Kuvia puistosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Näkymä Vuorikadun päästä. -
Näkymä kaakosta päin. -
Hiekkakenttä, useimmin jalkapalloilijoiden käytössä. -
Koripallokentän kausi on päättynyt. -
Näkymä puistoon vesialtaan läheltä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leivonniemi, Samuli: Pelkotutkija Hille Koskelan mielestä olisi jo aika karistaa paha maine Helsingin Kaisaniemen puistolta. Helsingin Sanomat 1.11.2009.
- ↑ a b c Linnunlaulun alueen ympäristöhistoriallinen selvitys (PDF) (s. 16–17) 2015. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 17.11.2023.
- ↑ Lehmusvesi, Jussi: Metroaseman nimi vaihtuu – mutta kuka antoi nimensä Kaisaniemelle? Helsingin Sanomat. 22.4.2014. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Suolahti, Eino E.: Helsingin neljä vuosisataa, s. 202–203. (2. painos) Otava, 1972. ISBN 951-1-03606-8
- ↑ Paastela, Kaisa: Kaisaniemenpuiston remonttiin kuluu yli 18 miljoonaa euroa – kun puistossa käy enemmän väkeä, turvallisuuskin paranee Helsingin Uutiset. 30.11.2021. Viitattu 24.8.2022.
- ↑ Paastela, Kaisa: Helsinki suunnittelee Suomen vanhimpaan puistoon "pyöräbaanaa ja massatapahtumien areenaa" – luonnonsuojelijat kimmastuivat Helsingin Uutiset. 28.2.2023. Viitattu 6.3.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Historiakierros Kaisaniemessä. (Arkistoitu – Internet Archive) Virtualhelsinki.fi.
- Helsingin Sanomien korttelisarja. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kaisaniemi. Kotuksen kaupunkinimistön historia.
- Kaisaniemen puisto. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupungin rakennusvirasto.
- Kajsaniemi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Maantieteelliset | |
| Henkilöt | |
