Kaibiles
| Erikoisjoukkojen prikaati "Kaibil" | |
|---|---|
 Kaibiles ja Yhdysvaltain merijalkaväki harjoittelivat yhdessä syyskuussa 2010. |
|
| Toiminnassa | 1974– |
| Valtio | Guatemala |
| Puolustushaarat | Guatemalan maavoimat |
| Aselajit | erikoisjoukot |
| Rooli |
epätavanomainen sodankäynti erikoisoperaatiot vastakumouksellinen toiminta |
| Koko | prikaati |
| Tukikohta | Puerto Barrios, Izabal, Guatemala.[1] |
| Lempinimi | Kaibiles |
| Motto |
Si avanzo...sígueme Si me detengo...Apremiame Si retrocedo...mátame. |
| Sodat ja taistelut |
Guatemalan sisällissota MONUC-operaatio Kongossa. |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | eversti Mario Enrique Galindo Corzantes [2] |
Erikoisjoukkojen prikaati "Kaibil" (esp. Brigada de Fuerzas Especiales "Kaibil") eli Kaibiles on Guatemalan asevoimien erikoisjoukkojen prikaati, joka on erikoistunut viidakkosodankäyntiin ja kapinoiden torjumiseen. Kaibilesin jäsenet ovat tunnettuja selviytymistaidoistaan ja erikoisjoukkona sitä pidetään yhtenä Latinalaisen Amerikan vaarallisimmista.[3]
Kaibiles-sotilaat erottautuvat muista armeijan joukoista tummanpunaisella baretilla, jonka lakkimerkki on koristeltu kiiltävällä miekanterällä ja tekstillä "Kaibil". Prikaatin motto on ranskalaista rojalistikenraalia Henri de la Rochejaqueleinia mukaillen: "Jos etenen, seuraa minua. Jos pysähdyn, yllytä minua etenemään. Jos vetäydyn, tapa minut." (esp. Si avanzo—sígueme, Si me detengo—Apremiame, Si retrocedo—mátame.)
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Guatemalan sotilashallitus perusti 5. joulukuuta 1974 kommandokoulun (esp. Escuela de Comandosin) kouluttamaan maalle erikoisjoukkoja. Kolme kuukautta myöhemmin 5. maaliskuuta 1975 se nimettiin Kaibilin kouluksi (esp. Escuela Kaibil) . Nimi viittaa 1500-luvulla eläneeseen mam-kansan heimopäällikkö Kayb'il B'alamiin, joka onnistui vuonna 1525 kukistamaan konkistadori Pedro Alvadaron johtamat espanjalaisjoukot.[4]
Alun perin koulutuskeskus sijaitsi maatiloilla El Infierno (suom. Helvetti) ja La Pólvora (suom. Ruuti) Melchor de Mencosin kunnassa, Peténin departementissa, mistä keskus siirrettiin 12. tammikuuta 1989 Peténin departementin Poptúnissa sijaitsevaan entiseen 23. sotilaspiirin tukikohtaan. Vuosina 2008–2013 prikaati toimi Puerto Barriosissa Izabalin departementissa entisen 6. sotilaspiirin tiloissa. Kesäkuussa 2013 se siirtyi sille varta vasten tarkoitettuihin tiloihin Poptúnissa, Peténin departementissa.[5]
Kaibiles-joukkojen virallinen nimi on vaihtunut seuraavasti:[5]
- 12. tammikuuta 1989: "Erikoisoperaatioiden koulu Kaibil" (esp. Escuela de Adiestramiento y Operaciones Especiales Kaibil).
- 29. tammikuuta 1990: "Erikoisoperaatioiden koulutuskeskus Kaibil" (esp. Centoro de Adiestramiento y Operaciones Especiales Kaibil)
- 30. kesäkuuta 2003: "Erikoisjoukkojen kommandot Kaibil" (esp. Comando de Fuerzas Especiales Kaibil)
- 1. heinäkuuta 2004: "Erikoisjoukkojen prikaati Kaibil" (esp. Brigada de Fuerzas Especiales Kaibil)
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaibiles osallistui 1980-luvulla hallituksen puolella Guatemalan sisällissotaan, jonka aikana yksikkö tuhosi kokonaisia kyliä.[6] Yksi tunnetuimmista tapauksista oli vuonna 1982 tapahtunut Dos Erresin verilöyly, jossa Kaibilesin sotilaat kiduttivat, raiskasivat ja surmasivat Dos Erresin kyläläisiä.[4] Arvioiden mukaan vähintään noin 350 siviiliä menetti henkensä verilöylyssä.[7] Kun sisällissota päättyi vuonna 1996, Guatemalan hallitus päätti Yhdistyneiden kansakuntien pyynnöstä tutkia Kaibilesin suorittamia ihmisoikeusloukkauksia ja paljasti yksikön suorittamat joukkomurhat. Elokuussa 2011 kolme entistä Kaibilesin kommandoa ja yksi upseeri tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Sisällissodan jälkeen Kaibiles-erikoisjoukkojen maine oli varsin kyseenalainen. Joulukuussa 1996 presidentti Álvaro Arzú ilmoitti aikovansa säilyttää Kaibiles-joukot ja käyttää näitä huume- ja rikollisliigojen vastaisessa taistelussa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei vuoden 1996 rauhansopimus mahdollistanut tällaisia suunnitelmia. Lopulta huhtikuussa 2008 katolisen kirkon asettama "Historiallisen muistin toipumisen yleishiippakunnallinen projekti" (Proyecto Interdiocesano de Recuperación de la Memoria Histórica) vaati Kaibiles-joukkojen lopettamista. Helmikuussa 1999 YK:n asettama totuuskomissio "Historian selventämisen komissio" (Comisión para el Esclaracimiento Histórico, CEH) kiinnitti erityistä huomiota Kaibiles-joukkoihin ja sen brutaaliin koulutukseen. Sen mukaan Kaibiles on koulittu "tappokone."[8] Joulukuussa 1998 sotilasaikakauslehti Jane's Intelligence Review kertoi, ettei Guatemalan armeija aio lakkauttaa Kaibiles-erikoisjoukkojaan. Samalla se kertoi, että tuolloin ko. joukot koostuivat kouluttajakomppaniasta ja kahdesta 162 miehen vahvuisesta kommandokomppaniasta, jotka jakautuivat neljään 38 miehen joukkueeseen, jotka taas jakautuivat yhdeksän miehen ryhmiin.
Nykyisin Kaibiles on osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien MONUC-rauhanturvaoperaatioon Kongon demokraattisessa tasavallassa.[9] 23. tammikuuta 2006 kahdeksan Kaibilesin jäsentä kaatui ja viisi haavoittui sissien hyökkäyksessä Garamban kansallispuistossa. Sotilaiden ilmoitettiin olleen osana salaista sotilasoperaatiota, jonka tarkoituksena oli pidättää Lord's Resistance Armyn vaikutusvaltaisimpiin jäseniin kuuluva Vincent Otti, joka ilmeisesti LRA:n komentajien käskystä surmattiin marraskuun alussa 2007.[10]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guatemalan puolustusministeriön mukaan Kaibiles-sotilaista koulutetaan korkealuokkaisia, hyvän fyysisen ja henkisen kestävyyden omaavia eliittijoukkoja.[11] Kaibiles on tunnettu ankarasta koulutusjaksostaan, jonka aikana alokkaiden täytyy viettää 40 vuorokautta syrjäisessä viidakkoleirissä El Infiernossa. Sotilaskoulutuksen aikana alokkaat pakotetaan puremaan pää irti elävältä kanalta.[3] CEH-komission mukaan Kaibiles-sotilaat tappavat eläimiä ja sen jälkeen syövät näiden raakaa lihaa ja juovat verta rohkeuden osoituksena. Lisäksi se on todennut koulutusmetodien olevan äärimmäisen julmia.[8]
Värväytyminen on vapaaehtoista. Ennen sisäänpääsemistä kuitenkin tulee suorittaa useita fyysisiä ja psykologisia testejä. Koulutusjakso järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja se kestää 60 päivää. Yläikäraja on 28 vuotta. Yhdellä koulutusjaksolla on vain 64 osallistujaa. Koskaan kymmentä sotilasta enempää ei ole valmistunut yhdeltä kurssilta. Joskus myös ulkomaalaisten asevoimien sotilaille annetaan mahdollisuus koulutukseen, mitä pidetään etuoikeutena ja kunniana.
Kommandot koulutetaan sissisodankäyntiin, sissien vastaisiin operaatiohin, sotilaskäyttäytymiseen, kartanlukuun, psykologiseen valmistatumiseen, sotilastiedusteluun ja vastatiedusteluun. Koulutukseen kuuluu myös yksikön oma taistelulaji nimeltä Temv-K'a (suom. Myrskyn käsi), viestintäopinnot, selvitymistekniikat, havainnointikurssit, sotilasvaellus, erikoisaseet, räjäytystyöt ja erikoislääkintä.
Vaikka alun perin yksikkö on perustettu sissien vastaista toimintaa varten, keskittyy se nykyisten tarpeiden mukaisesti terrorismin-, sieppausten- ja huumeidenvastaiseen toimintaan.
Koulutuksen aikana jokaisella sotilaalle on taistelupari cuaz (kekchin kielellä "veli"), jonka kanssa toimitaan yhdessä koko koulutuksen ajan. Taistelupari on tiivis yksikkö: he syövät, työskentelevät ja nukkuvat yhdessä. Jos toinen tekee virheen, myös toinen kärsii seuraukset. Koulutus ei välitä vuorokaudenajoista, vaan se suoritetaan niin yöllä kuin päivälläkin. Unta saa vain kolme tuntia päivässä, jos oikeus nukkumiseen on myönnetty. Lisäksi heidät koulutetaan syömään kaikkea mikä liikkuu.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.elperiodico.com.gt/es/20110305/pais/191933
- ↑ http://www.mindef.mil.gt/comandos/kaibil/index.html
- ↑ a b Worries rise over Kaibiles 10.10.2006. El Universal Online México. Viitattu 21.2.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Guatemala: Kaibiles and the massacre at Las Los Derres (englanniksi)
- ↑ a b http://www.mindef.mil.gt/organizacion/fuerzas%20tierra/comandos/comando_fuerzas_especiales/historia.html
- ↑ Painolastina raskas lähimenneisyys
- ↑ Guatemala: Shadow of Dos Erres massacre over new Minister of Interior (englanniksi)
- ↑ a b http://shr.aaas.org/guatemala/ceh/report/english/conc1.html
- ↑ Diario La Hora. Última Hora. (espanjaksi)
- ↑ Congo: General Nkunda Sends His Regrets (englanniksi)
- ↑ http://www.mindef.mil.gt/organizacion/fuerzas%20tierra/comandos/comando_fuerzas_especiales/index.html
- ↑ Contralinea magazine, Mexico
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen kotisivu (espanjaksi)