Kaarlo O. Iivonen
| Karl Oskar Iivonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. joulukuuta 1884 Viipurin maalaiskunta |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1938 Rovaniemi |
| Ammatti | toimittaja, puolue- ja ammattiyhdistystoimitsija |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | SDP |
Karl Oskar Iivonen (19. joulukuuta 1884 Viipurin maalaiskunta – 19. toukokuuta 1938 Rovaniemi)[1][2][3] oli suomalainen toimittaja ja sosialidemokraatti, joka toimi muun muassa SDP:n agitaattorina Pohjois-Suomessa. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän oli mukana punakaartin pohjoisessa retkikunnassa ja liittyi myöhemmin Vienan Karjalassa muodostettuun Muurmannin legioonaan.
Varhaiset vuodet ja sisällissodan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurissa syntynyt Iivonen oli työskennellyt seitsemän vuoden ajan toimittajana Pohjois-Amerikassa, kunnes hän palasi Suomeen ja aloitti maaliskuussa 1917 sosialidemokraattien agitaattorina Oulun läänin pohjoisessa vaalipiirissä. Iivonen kiersi puhumassa erityisesti metsätyömiesten parissa, joiden keskuudessa aatteelle oli runsaasti kannatuspohjaa jo valmiina.[4] Syksyllä 1917 hän oli organisoimassa Sallan Kuolajärven sosialidemokraattista kunnallisjärjestöä työväen järjestyskaartiksi oli myöhemmin marraskuussa perustamassa Kemijärven järjestyskaartia.[5]
Vuoden 1918 sisällissodan aikana Iivonen toimi aluksi Tampereella vallankumousoikeuden tutkijakomission puheenjohtajana ja oli myöhemmin helmikuun lopussa muodostamassa punakaartin pohjoisesta retkikuntaa. Hän kuului sen päällystöön, mutta kieltäytyi asettumasta ehdolle johtotehtävistä järjestettyyn vaaliin. Myöhemmin joko Kansanvaltuuskunta tai punakaartin yleisesikunta kuitenkin nimesi Iivosen Muurmannin radan komissaariksi, mikä käytännössä tarkoitti pohjoisen rintaman päällikön tehtäviä.[5]
Muurmannin legioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan päättymisen jälkeen kesällä 1918 Iivonen liittyi Vienan Karjalassa brittien alaisuudessa toimineeseen Muurmannin legioonaan. Huhtikuun alussa 1919 Iivonen oli yhdessä Verner Lehtimäen ja Iivo Ahavan kanssa suunnittelemassa kapinaa, jonka tarkoituksena oli marssia rintamalinjojen yli bolševikkien puolelle. Hankkeen paljastuttua miehet pidätettiin, mutta Iivonen ja Lehtimäki pääsivät neuvottelujen jälkeen siirtymään toiselle puolelle. Ahava sen sijaan surmattiin epäselvissä olosuhteissa.[6]
Myöhemmin 1920-luvulla Iivonen toimi Lapissa ammattiyhdistystoimitsijana.[5] Iivonen asui Rovaniemellä ja piti siellä K. O. Iivosen Ruokala ja Kahvila nimistä ravitsemusliikettä.[7] 1930-luvulla hän sai luvan harjoittaa ammattimaista liikennettä Lapissa henkilöautolla henkilöiden kuljetusta varten pitäen Rovaniemen kauppalaa liikenteen kotipaikkakuntana.[8]
Iivosen vanhemmat olivat loinen Matti Matinpoika Iivonen ja Emilia Sofia Bergqvist.[1] Iivonen kuulutettiin avioon vuonna 1913 Emma Elisabet Peltoniemen kanssa Viipurin maaseurakunnassa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kansallisarkisto: Viipurin msrk: Lastenkirjat: Sidos 017a: Sivu 231: Karl Oskar Iivonen katiha.kansallisarkisto.fi. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ Kirkollisia tietoja, Rovaniemi, Kuolleet: Halkotarhan hoitaja Karl Oskar Iivonen kauppalasta 53 v. 4 kk. 29 p., Rovaniemi, 1938, No 57, sivu 2, julkaistu 24.5.1938
- ↑ Kaarlo Oskari Iivonen, haudattu Rovaniemen IV hautausmaalle, Rovaniemi (hauta palautettu seurakunnalle ja luovutettu edelleen vuonna 1970)
- ↑ Ojuva, Uni: ”Kivääri se pojalla on engelsmannin ja kauas sen kuula kantaa”: Muurmannin legioonalaisuus – yhtenäisyys, identiteetti ja kertomus, s. 25. Tampere: Tampereen yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin: Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 132, 191, 269. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa: Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914–22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet, s. 117, 122, 124. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pohjan Voima, 1928, No 47, sivu 4, julkaistu 26.2.1928
- ↑ Perä-Pohja, 1930, No 99, sivu 3, julkaistu 4.5.1930
- ↑ Karjalan Lehti, 1913, No 297, sivu 7, julkaistu 23.12.1913