Kaakkoiset lappalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaakkoiset lappalaiset tai lopilaiset (engl. Lop’, ven. лопь) olivat useiden, lähinnä venäläisten, arkeologien ja kielitieteilijöiden mukaan suomalais-ugrilainen ryhmä, joka asui Valgetjärven ympäristössä nykyisillä Vologdan ja Arkangelin alueilla sekä Karjalassa. Suomalaisista tieteentekijöistä asiaa on käsitellyt Janne Saarikivi paikannimitutkimuksissaan. Kaakkoisia lappalaisia luonnehditaan saamelaisten sukulaiskielihaaran edustajiksi. Myös Keski- ja Etelä-Suomessa, erityisesti Savossa ja Karjalassa asuneiden lappalaisten oletetaan olleen heille läheistä sukua. Kaakkoisten lappalaisten kieli sammui viimeistään 1600-luvulle mennessä, mutta siitä on jäänyt viitteitä paikannimistöön.[1]