Käärmeenpäät
| Käärmeenpäät | |
|---|---|
 Korukäärmeenpää (Channa bleheri) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: |
Käärmeenpääkalat Channoidei |
| Heimo: |
Käärmeenpäät Channidae Fowler, 1934 |
 Käärmeenpäiden luontainen levinneisyys |
|
| Suvut | |
| Katso myös | |
Käärmeenpäät, aiemmin käärmeenpääkalat (Channidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo, jonka luonnollista esiintymisaluetta ovat Afrikan ja Aasian makeat vedet. Akvaarioharrastuksen seurauksena heimon lajeja on levinnyt myös muun muassa useaan Yhdysvaltojen osavaltioon.
Taksonomia ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käärmeenpäiden heimosta tunnetaan 37 nykyistä lajia kahdessa suvussa.[1] Käärmeenpäät ovat pitkulaisia kaloja. Suurimmat lajit voivat saavuttaa 1,2–1,8 metrin pituuden ja 7–20 kilogramman painon. Tyypillisiä piirteitä ovat kookkaat suomut päässä ja pitkät selkä- ja peräevät, eräiltä lajeilta saattaa puuttua vatsaevät. Silmät ja suu sijaitsevat pään kärjessä. Kaloilla on labyrinttikalojen labyrinttielintä muistuttava elin, jonka avulla ne voivat selviytyä vähähappisissakin vesissä.[1][2][3][4]
Käärmeenpäiden heimo Channidae on Channoidei-alalahkon ainoa heimo.
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käärmeenpäistä 34 Channa-sukuun kuuluvaa lajia elää Aasiassa alueella, joka ulottuu Iranista Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Aasian rannikkoa pitkin pohjoisimmillaan aina Pohjois-Koreaan asti. Kolme lajia, afrikankäärmeenpää (Parachanna africana), kongonkäärmeenpää (Parachanna insignis) ja marmorikäärmeenpää (Parachanna obscura), elää trooppisen Afrikan makeissa vesissä. Heimoon kuuluvien lajien fossiileita on löydetty myös Euroopasta, mutta fossiloituneiden otoliittien avulla tehty lajin määritys on epävarmaa. Käärmeenpäät ovat makean veden kaloja, jotka elävät joissa, lammikoissa ja soissa. Ne pystyvät tulemaan toimeen vähähappisissakin vesissä ja jopa kuivalla maalla useita tunteja hengityselimensä avulla. Kalat voivat jopa siirtyä lammikosta toiseen kuivan maan kautta.[1][2][3][4]
Aikuisten käärmeenpäiden ravintoa ovat pienemmät kalat, sammakot, äyriäiset, matelijat ja pienet vesilinnut sekä nisäkkäät. Nuoret kalat syövät vesihyönteisiä ja planktoneliöstöä. Lisääntymiskausi vaihtelee lajeittain, mutta pääosin ne kutevat kesäkuukausina. Aikuiset vartioivat munia hyvin aggressiivisesti ja niiden tiedetään tappaneen jopa ihmisiä puolustaessaan muniaan ja jälkikasvuaan. Käärmeenpäät tulevat toimeen vesissä, joiden lämpötila on 0–30 °C.[1] [3][4]
Akvaario- ja ruokakaloina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuret lajit ovat varsinkin Aasiassa arvostettuja ruokakaloja. Tällaisia ovat muun muassa idänkäärmeenpää (Channa argus), juovakäärmeenpää (Channa micropeltes), pilkkukäärmeenpää (Channa punctata) ja afrikankäärmeenpää. Pienempiä lajeja ja suurien lajien poikasia voidaan pitää akvaarioissa.[1][2][3][4]
Vieraslajeina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokakaloina viljelyn ja erityisesti akvaarioihin liian isoiksi kasvaneiden käärmeenpäiden luontoon päästämisen seurauksena käärmeenpäät ovat levinneet vieraslajeiksi luonnollisen esiintymisalueensa ulkopuolelle. Yhdysvalloissa heimoon kuuluvia lajeja idänkäärmepäätä, pilkkukäärmepäätä, raitakäärmeenpäätä (Channa striata) ja juovakäärmeenpäätä on tavattu muun muassa Havaijilta, Marylandista, Floridasta, ja Kaliforniasta. Käärmeenpäälajit ovat hyvin ahnaita petoja, lisääntyvät nopeasti ja sopeutuvat monenlaisiin makean veden ympäristöihin ja ovat siksi haitallisia alkuperäisten kalojen, sammakkoeläinten ja äyriäisten kannoille. Niiden mukana leviää myös kaloille vaarallisia tauteja ja ihmiseenkin tarttuva Gnathostoma-sukkulamato. Käärmeenpäiden tuonti Yhdysvaltoihin onkin nykyään kielletty lailla. Käärmeenpäiden poistaminen vesistöistä on hankalaa. Siihen on käytetty muun muassa sähkösokkeja ja rotenonikäsittelyä. Rotenoni on kuitenkin hyvin kallista ja tappaa myös muita eliölajeja.[2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Family Channidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gene S. Helfman, Bruce B. Collette, Douglas E. Facey & Brian W. Bowen: The diversity of fishes, s. 321. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-1-4051-2494-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.08.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Walter R. Courtenay,James David Williams: Snakeheads (Pisces, Channidae): a biological synopsis and risk assessment. Määritä julkaisija! Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.08.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d e P. Dee Boersma, Amy N. Van Buren: Invasive species in the Pacific Northwest, s. 212. University of Washington Press, 2006. ISBN 9780295985961 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.08.2011). (englanniksi)