Jymäyttämisen taito
| Jymäyttämisen taito | |
|---|---|
| Kirjailija | Matti Nojonen, suomentanut ja toimittanut |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 2009 (2. korjattu painos) |
| ISBN | 978-952-495-128-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jymäyttämisen taito – Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta on Matti Nojosen kirja vuodelta 2008, jossa hän käsittelee perinteisen kiinalaisen sotilaskoulukunnan harhauttamisen (诡道，kiin. guidao) strategiaoppeja.[1] Jymäyttämisen taidon päätavoite on voittaa vihollinen ilman fyysistä yhteenottoa tuhoamalla vastustajan suunnitelmat. Mikäli taistelua ei voida välttää, vihollista harhaanjohdetaan kaikilla organisaatio- ja toimintatasoilla taistelun kuluessa.[2] Jymäyttämisen taitoa muistuttavia termejä ovat englannin stratagem ([sala]juoni) ja venäjän maskirovka (kokonaisvaltainen disinformaatiokampanja).[3]
Opin lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Strategiatyötä käsiteltiin sotataitoa käsittelevissä kirjoissa ainakin Zhou-dynastian ajoista lähtien.[4] Song-dynastian aikana laadittiin lista ”Seitsemästä sotilasklassikosta (sotaklassikosta)”, joita Kiinan sotilasakatemia (武学，kiin. Wuxüe), käytti osana oppimateriaalia. Kuusi teoksista perehdytti jymäyttämisen taitoon: Sunzin Sodankäynnin taito, Jiang Shangin Ruhtinas Tain kuusi salaista suunnitelmaa, Sima Rangjun Sotaministerin keinot, tuntemattoman kirjoittajan Keltaisen kiviruhtinaan kolme suunnitelmaa, Wei Liaon Weiliaozi ja Li Jingin Tang Taizongin ja Li Weigongin vuoropuhelu. Seitsemäs sotilasklassikko on Wuzin Sodankäynnin taito, joka kuvaa rehtiä ja avointa strategiaa.[5]
Oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jymäyttäminen on yleismaailmallinen strateginen toimintatapa.[6] Perinteinen kiinalainen strategiatyö on kokonaisvaltainen prosessi, jonka tarkoitus on johtaa harhaan sekä rauhantilan, sodanuhan että sotatilan aikana. Tämän strategiatyön perusta on epälineaarisuudet ja menestys luodaan säännönmukaisuuksista poikkeavilla toimintamalleilla. Menestyksekkäiden strategioiden toistoa ei kiinalaisen näkemyksen mukaan pidetä mahdollisena, koska tilanteet, prosessit ja päätökset ovat ainutkertaisia.[7]
Vihollisen mieleen kohdistettua hyökkäystä eli psykologisia operaatioita pidetään jymäyttämisen taidossa suurimmassa arvossa. Tämän jälkeen tulevat liittoutumiin kohdistuneet hyökkäykset, edelleen sotilaita vastaan kohdistuneet hyökkäykset ja viimeisenä kiinteitä puolustusasemia vastaan suoritetut hyökkäykset.[8] Vihollisen mieleen kohdistuneen hyökkäyksen tarkoituksena on tehdä vastustaja epävarmaksi siitä, mihin resursseihin, havaintoihin ja niin edelleen hän voi luottaa sotatoimien yhteydessä.[9] Psykologisilla operaatioilla pyritään samanaikaisesti luomaan vihollisessa väärää itsevarmuutta ja väärää itsensä aliarviointia.[10]
Jymäyttämisen taito jakautuu kirjan mukaan esimerkiksi seuraaviin symbioottisiin osa-alueisiin:
- Jatkuva sodankäyntiin valmistautuminen[11]
- Jatkuva taisteluvalmiuden ylläpitäminen[12]
- Psykologinen sodankäynti[13]
- Omien toimenpiteiden ajoituksen suunnittelu ja toteutus[14]
- Oikean hyökkäyshetken määrittäminen[15]
- Suhteellisen edun saavuttaminen[16]
- Vihollisen havaintojen ja toiminnan manipulointi[17]
- Näkyvien ja peitettyjen operaatioiden käyttö[18]
- Henkilökohtaiset johtamistaidot[19]
- Joukkojen johtamistaidot[20]
- Juonittelun ja petoksen käyttö[21]
- Suostuttelun käyttö[22]
- Oppineisuuden käyttö[23]
Historialliset sovellutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkä marssi on esimerkki Kiinan kommunistisen puolueen ja Mao Zedongin tavasta tuottaa disinformaatiota. Sotilaallinen romahdus on muutettu vaikuttavaksi tarinaksi Zedongin johtamistaidoista. Zedongin ja hänen armeijansa pakomatka oli matkalle lähteneiden noin 100 000 miehen, naisen ja lapsen päivittäinen selviytymiskamppailu, jossa suurin osa marssijoista karkasi riveistä marssin aikana. Lopullinen Mao Zedongin joukkojen vahvuus oli noin 6 000 miestä ja pieni joukko naisia.[24] Moraalittomuus ja petollisuus ovat Mao Zedongin mukaan strategiatyön ydin.[25] Mao Zedongin sodankäynnin strategiatyö perustui pitkälti perinteiseen harhaanjohtamisen strategiaan ja hän yhdisti sen marxilaisen ideologian propagandatyön (Carl von Clausewitz Sodankäynnistä: massojen tunnetilan hallinta) ja leninistisen puoluekurin (Carl von Clausewitz Sodankäynnistä: poliitikkojen ja päättäjien välinen suhde) kanssa symbioottiseksi kokonaisuudeksi.[26]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nojonen, Matti: Jymäyttämisen taito – Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. (Suomentanut ja toimittanut Nojonen, Matti) Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-089-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nojonen 2008, s. 67.
- ↑ Nojonen 2008, s. 56.
- ↑ Nojonen 2008, s. 43–44.
- ↑ Nojonen 2008, 18–21 ja 242.
- ↑ Nojonen 2008, s. 25–27.
- ↑ Nojonen 2008, s. 15.
- ↑ Nojonen 2008, s. 55–56.
- ↑ Nojonen 2008, s. 91.
- ↑ Nojonen 2008, s. 57.
- ↑ Nojonen 2008, s. 59.
- ↑ Nojonen 2008, s. 71–83.
- ↑ Nojonen 2008, s. 228–237.
- ↑ Nojonen 2008, s. 110–123.
- ↑ Nojonen 2008, s. 85–90.
- ↑ Nojonen 2008, s. 91–99.
- ↑ Nojonen 2008, s. 100–109.
- ↑ Nojonen 2008, s. 180–193.
- ↑ Nojonen 2008, s. 124–153.
- ↑ Nojonen 2008, s. 194–217.
- ↑ Nojonen 2008, s. 218–227.
- ↑ Nojonen 2008, s. 154–163.
- ↑ Nojonen 2008, s. 164–171.
- ↑ Nojonen 2008, s. 172–180.
- ↑ Nojonen 2008, s. 28–29.
- ↑ Nojonen 2008, s. 35.
- ↑ Nojonen 2008, s. 29–33.