Jussi Lukkarinen
Juhana ”Jussi” Lukkarinen (30. heinäkuuta 1884 Kontiolahti – 1. heinäkuuta 1963 Seinäjoki)[1] oli suomalainen kansanperinteen kerääjä ja tutkija sekä valokuvaaja. Hän teki useita tutkimusmatkoja Pohjois-, Raja- ja Itä-Karjalaan sekä Inkeriin.
Lukkarinen kuului Samuli Paulaharjun kertojalähteenä tunnetun paiholalaisen Antti Lukkarisen perheeseen.[2] Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kansanrunoutta ja kansatiedettä. Hän työskenteli myöhemmin Kansallismuseon amanuenssina ja oli myös Seurasaaren ulkomuseon tehtävissä. Lukkarinen kävi runonkeruumatkoilla Inkerissä vuosina 1909 ja 1911 sekä Vienan Karjalassa vuonna 1917. Hänen keräämiään runoja julkaistiin Suomen kansan vanhat runot -kokoelmassa, jonka toimitustyöhön hän osallistui. Lukkarinen toimitti sarjan osat Etelä-Pohjanmaan runot, Satakunnan runot II ja kaksiosaisen Savon runot.[3] 1930-luvulla hän pääosin julkaisi kansanrunouskokoelmia sekä kansanperinteen tutkimuksia.
Lukkarinen liittyi valkoisiin joukkoihin sisällissodan aikana ja oli aktiivisesti mukana hankkeissa Itä-Karjalan liittämiseksi Suomeen. Hän oli mukana myös yleisesikunnan tiedustelutoiminnassa.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Inkeriläisten kotijumalista (1912)
- Inkeriläisten praasnikoista (1912)
- Vähäne sellitysty Livvin rahvahal erähih nygözih dieloloih (1918)
- Vienan Karjalassa (1918)
- Etelä-Pohjanmaan runot (1933)
- Pakanuutta loitsuissamme? (1933)
- Satakunnan runot. 2 / julkaisseet T. Pohjankanervo ja J. Lukkarinen (1934)
- Savon runot. 1 ja 2 (1934 ja 1936)
- Suomalaisten naimatapoja : aineksia suomalaisten kansojen avioliiton historiaan. 1(1934)
- Isävaltainen perhe (1939)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juhana Lukkarinen Kuka kuvasi? -tietokanta, Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ Pekka Laaksosen, Kotimailla SKS,1999
- ↑ Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 7.7.1963, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
