Junkkari (jumala)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jumalasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Junkkari[1] on jumala, joka mainitaan lappalaisten palvomaksi Christfried Gananderin Mythologia Fennicassa[2] ja suomalaisten pakanajumalana Pehr Adrian Gaddin väitöskirjassa Ylä-Satakunnan oloista[3]. Jo Johannes Gerhard Schefferuksen Lapponiassa[4] mainitaan lappalaisten palvovan Storjunkare -nimisiä epäjumalia, jotka hän liittää seitoihin. Schefferus mainitsee lähteenään muun muassa Samuel Rheenin teoksen En kortt Relation om Lapparnes Lefwarne och Sedher, wijdskiepellsser, sampt i många Stycken Grofwe wildfarellsser (1671).[5]

Suurjunkkari Schefferuksen mukaan (Lapponia 1674)

Gaddin mukaan Junkkarille uhrattiin Pirkkalan, nykyisen Nokian, Viikissä sijaitsevalla Junkkarinmätäs-nimisellä kummulla. Samasta mäestä A. O. Heikel kertoo, kuinka "kansa kokoontui siihen kauppaa hieromaan ja uhraamaan jumalilleen" ja että "kristinusko oli tältä mättäältä ensin saarnattu pakanallisille pirkkalaisille."[6][7]

Mythologia Fennicassa jumaluus esitellään nimellä Junkker tai Junkari, jota rukoillaan nimillä Stor-Junker ja Lill-Junker. Schefferus mainitsee Piitimen ja Luulajan lappalaisten suurjumaluuksiksi Thorin, Suurjunkkarin ja Auringon. Lappalaisten sanotaan jättävän poronsarvia palvontapaikalle.[8]

Gustav Brakel kirjoitti vuonna 1829 valmistuneen kolminäytöksisen Wäinämöinen-näytelmän. Näytelmän kolmannen näytöksen tapahtumapaikkana on Brakelin mukaan Viikin kartanon mailla sijainnut muinainen uhripaikka Juntturinmäki, jolla on syysmarkkinoilla käyty kauppaa ja uhrattu ammoisina aikoina.[9] Itse näytelmässä lapinoita vajoaa Jabmiaimoon kutsuen muun muassa Iso- ja Pikku-Junkeria nimeltä muiden saamelaisjumaluuksien ohessa.

Lappalaisten jumaluuden niimen on ajateltu liittyvän norjalaiseen virkanimitykseen junkare. Tämä etymologia mainitaan jo Lapponiassa ja Esaias Tegnér yhtyy tähän tulkintaan omissa sananselityksissään[10], Kustavi Grotenfedtin mielestä selitys on epäuskottava.[11]

  1. Martti Haavio: Suomalainen “Junckari-jumala”. Sananjalka, 1.1.1969, 11. vsk, nro 1, s. 93–106. doi:10.30673/sja.86345 ISSN 2489-6470 Artikkelin verkkoversio. fi
  2. Christfrid Ganander: Mythologia fennica, s. 27. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984. ISBN 978-951-717-374-2
  3. Gadd, Pehr Adrian: Försök, til en oeconomisk beskrifning, öfwer Satacunda häraders norra del : som innehåller anmärckningar i geographie, antiquiteter, physique, historia naturali, och oeconomie & c. jemte nödige figurer. s. 11. Kungliga Akademien i Åbo, 1751. Teoksen verkkoversio.
  4. Tuomo Itkonen: Lapponia. Hämeenlinna: Karisto, 1979. ISBN 978-951-23-1178-1
  5. Rheen, Samuele: En kort Relation om Lapparnes Lefwarne och Sedher, wijdSkiepellsser, sampt I många Stycken Grofwe wildfarellsser. Bidrag till kännedom om de Svenska Landsmålen och svenskt folkliv. XVII. 1, 1897. Uppsala: Wretmans boktryckeri..
  6. Heikel, A. O.: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä, s. 55-58. SKS, 1882. http://urn.fi/URN:NBN:fi:bib:me:I00532918300+ Teoksen verkkoversio.
  7. Tampereen museot siiri.tampere.fi. Viitattu 30.11.2023.
  8. Junker-hakusana, s 27 Mythologia Fennican verkkoversiossa. Books.Google. Viitattu 23.4.2023.
  9. Brakel, Gustav Anton: Wäinämöinen : lyriskt försök i tre akter. Stockholm: Henrik And. Nordström, 1829. Teoksen verkkoversio.
  10. Tegnér, Esaias: Hemmets Ord. Tidskrift för Hemmet, 1881, s. 3. Stockholm, Sverige: P.A. Nordstedt & söner. (ruotsi)
  11. Grotenfeld, Kustavi: Ovatko muinaissuomalaiset palvelleet Toria? Suomi, 01.01.1923. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.