Julius Grotenfelt

Julius Grotenfelt.

Berndt Julius Grotenfelt (12. huhtikuuta 1859 Viipuri – 19. joulukuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja korkeimman oikeuden presidentti 1920-luvulla. Hän oli myös valtiopäivämies ja RKP:n kansanedustajana 1910-luvun alkupuolella.

Julius Grotenfeltin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Herman Berndt Grotenfelt (1800–1875) ja tämän toinen puoliso Dorothea Vilhelmina Mangelus (k. 1909). Hän pääsi ylioppilaaksi 1876 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 ja maisteriksi 1882. Grotenfelt suoritti molempien oikeuksien kandidaatin tutkinnon 1883 sekä lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1887. Hän sai varatuomarin arvon 1885. Hän harjoitti lakitieteellisiä opintoja Leipzigin yliopistossa 1885.

Grotenfelt oli Viipurin hovioikeuden palveluksessa suomen kielen kääntäjänä ja ylimääräisenä viskaalina 1888, notaarina ja suomen kielen kääntäjänä 1888–1892, varakanneviskaalina 1892–1893, asessorina 1893–1901 ja hovioikeudenneuvoksena 1901–1905. Hän toimi senaatin lainvalmistelukunnan nuorempana jäsenenä 1893–1900 ja vanhempana jäsenenä 1900–1905. Grotenfelt oli senaatin prokuraattori vuosina 1905–1908 mutta hänet erotettiin tästä virasta 1908 poliittisista syistä. Erottamisen syynä olivat Grotenfeltin väitetyt laiminlyönnit Voima-liiton jutun yhteydessä. Hän oli tämän jälkeen senaatin lainvalmistelukunnan vt. nuorempana jäsenenä 1908–1910 ja toimi sitten asianajajana Helsingissä vuosina 1913–1917. Suomen itsenäistyttyä Grotenfelt oli senaatin oikeusosaston jäsen 1917–1918, korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1918–1920 sekä korkeimman oikeuden presidentti 1920–1929.

Grotenfelt oli ollut aatelissäädyssä sukunsa edustaja valtiopäivillä 1888, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Aatelissäädyssä hän oli valtiopäivillä 1888 rikosvaliokunnan jäsenenä ja vuosina 1894, 1897, 1899 ja 1900 lakivaliokunnan jäsenenä sekä 1904–1905 perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja 1905–1906 erityisen valitusvaliokunnan ja toimitusvaliokunnan jäsenenä. Hän oli kansanedustajana 1910–1914 edustaen Vaasan läänin pohjoista vaalipiiriä. Grotenfelt oli eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana 1910 ja 1911–1913 sekä oli myös valtakunnanoikeuden puheenjohtajana. Hän otti osaa useiden komiteoiden töihin joko puheenjohtajana tai jäsenenä ja oli muun muassa puheenjohtajana sotalaitosta, armeijaa ja laivastoa koskevien lakien ja asetusten valmistelua varten sotaministeriöön asetetussa komiteassa.

Grotenfelt oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1911–1917 ja toimi Ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallituksen varapuheenjohtajana. Hän oli lisäksi Suomen lainopillisen yhdistyksen puheenjohtajana 1907–1919 ja sihteerinä 1896–1906. Grotenfelt otti osaa Pohjoismaiseen lakimieskokoukseen Tukholmassa 1919 ja Oslossa 1922. Hän julkaisi ruotsin kielellä useita oikeusopillisia tutkimuksia ja kirjoitelmia, muun muassa Om målsägarebrottets begrepp, Kommentar till strafflagen ja Kommentar till konkursstadgan.

Julius Grotenfelt oli naimisissa vuodesta 1890 Aline Söderhjelmin kanssa. Heidän poikansa oli filosofian maisteri ja kirjailija Erik Grotenfelt joka johti Suomen sisällissodan aikana punaisten teloituksia Inkoon Västankvarnissä ja teki myöhemmin itsemurhan.

Julius Grotenfeltin veljiä olivat sotatuomari, kunnallisneuvos Herman Georg Grotenfelt (1848–1916) ja Viipurin läänin maanmittaustarkastaja, kollegiasessori Adolf Reinhold Otto Grotenfelt (1850–1904).

Lähteet

• Julius Grotenfelt Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla

• Kautto, Timo: Grotenfelt, Julius (1859–1929). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat

Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin kansanedustajat