Jules Päiviö
| Jules Päiviö | |
|---|---|
 Jules Päiviö Espanjan sisällissodan aikana |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1917 Port Arthur, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 4. syyskuuta 2013 (96 vuotta) Aurora, Ontario, Kanada |
| Ammatti | arkkitehti |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Espanjan sisällissota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | Kersantti |
| Joukko-osasto |
 Kansainväliset prikaatit .svg){kind=small} Kanadan armeija |
| Joukkoyksikkö |
XV kansainvälinen prikaati |
| Perusyksikkö |
Mackenzie-Papineau -pataljoona |
Jules Peter Päiviö (29. huhtikuuta 1917 Port Arthur, Ontario, Kanada – 4. syyskuuta 2013 Aurora, Ontario[1]) oli kanadansuomalainen arkkitehti, professori ja sotilas. Hän tuli tunnetuksi viimeisenä elossa olleena Espanjan sisällissodassa taistelleena kanadalaisena.[2] Päiviö liittyi syksyllä 1936 Espanjan tasavaltalaisten Kansainvälisiin prikaateihin. Hän joutui sodan aikana vangiksi ja oli vankileirillä yli vuoden. Kanadan lain mukaan vieraisiin joukkoihin värväytyminen oli kiellettyä. Päiviö ei saanut kuitenkaan kotiin palattuaan rangaistusta, mutta hän joutui tarkkailtavaksi eikä pystynyt osallistumaan toisen maailmansodan sotatoimiin. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehdiksi ja työskenteli 21 vuoden ajan Ryersonin yliopistossa.
Lapsuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ontarion osavaltion Port Arthurissa sijainneessa Alppila-nimisessä suomalaisyhteisössä syntynyt Päiviö muutti perheensä mukana Greater Sudburyn kaivoskaupunkiin 1920-luvun lopulla.[3] Hänen isänsä oli Kärsämäeltä Pohjois-Amerikkaan muuttanut toimittaja ja runoilija Aku Päiviö.[4] Köyhässä perheessä kasvanut Jules Päiviö tutustui jo lapsena vasemmistolaiseen kirjallisuuteen ja luki myös isänsä toimittamaa Vapaus-sanomalehteä.[5] Hän aloitti poliittisen aktivismin jo nuorena. Ensimmäisen lakkonsa Päiviö organisoi kahdeksanvuotiaana protestoidessaan koulun aamurukouksia vastaan. Myöhemmin hän työskenteli isänsä tavoin Vapaa Sana -lehdessä.[3]
Sotavuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjan sisällissodan syttyessä Päiviön työpaikkana oli paikallisen tavaratalon rautaosasto.[6] Syksyllä 1936 hän päätti seurata kahden kanadansuomalaisen ystävänsä esimerkkiä ja liittyä Espanjan tasavaltalaisten Kansainvälisiin prikaateihin.[3] Päiviö matkusti laivalla Ranskan Le Havreen, jatkoi sieltä Espanjaan ja ylitti Pyreneiden vuoriston jalkaisin. Hän liittyi keväällä 1937 vapaaehtoisena aluksi lähinnä yhdysvaltalaisista muodostettuun Abraham Lincolnin prikaatiin ja jonkin ajan kuluttua kanadalaisista taistelijoista koottuun Mackenzie–Papineau -pataljoonaan.[2] Ne olivat osa noin 40 000 miehen vahvuisia Kansainvälisiä prikaateja. Yhteensä Espanjan sisällissotaan osallistui tasavaltalaisten puolella noin 1 500 kanadalaista, joista arviolta 70 oli suomalaistaustaisia.[5]
Päiviö osallistui aluksi Jaramin taisteluihin, joissa hän haavoittui. Palattuaan rintamalle hän oli maaliskuussa 1938 mukana Ebrojoen peräytymistaisteluissa konekiväärikomppanian varapäällikkönä. Päiviö joutui Gandesan lähistöllä diktaattori Francon puolella taistelleiden italialaisten fasistien vangiksi. Hänet oli jo asetettu teloitusryhmän eteen, kun paikalle saapunut italialainen upseeri keskeytti teloituksen. Uusien ohjeiden mukaan kansainvälisen prikaatin sotavankeja vaihdettiin vangittuina olleisiin kansallismielisiin. Päiviö vietti yli vuoden vankileirillä, kunnes hänet vapautettiin sodan päätyttyä.[7]
Vaikka vieraisiin armeijoihin värväytyminen oli Kanadan lakien mukaan kiellettyä, eivät kotiin palanneet taistelijat saaneet syytteitä. He joutuivat kuitenkin viranomaisten ja turvallisuuspoliisin tarkkailun alle, mikä johtui pääosin vapaaehtoisten vasemmistolaisuudesta ja heidän taistelustaan muun muassa Neuvostoliiton tukemissa kansainvälisissä prikaateissa. Toisen maailmansodan alkaessa Päiviö liittyi Kanadan armeijaan. Espanjan sisällissodan aikaisesta toiminnastaan johtuen Päiviötä ei kelpuutettu taistelujoukkoihin, vaan hän toimi sodan ajan kouluttajana Kanadassa ja opetti Eurooppaan lähetettäville yksiköille kartanlukua.[2] Sotilasarvoltaan hän oli kersantti.[8]
Siviilielämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Päiviö opiskeli arkkitehdiksi Torontossa Ryersonin yliopistossa. Myöhemmin hän toimi samassa yliopistossa professorina ja opetti arkkitehtuuria 21 vuoden ajan. Päiviö oli mukana rauhanliikkeessä, muun muassa ydinaseita vastustavassa veteraanijärjestössä. Hän oli myös aktiivinen toimija kanadansuomalaisessa yhteisössä.[5] Vuonna 2012 Päiviö sai Espanjan kunniakansalaisuuden ”taistelustaan maan demokratian puolesta”.[6] Viimeiset elinvuotensa hän vietti Sudburyssä sijaitsevassa kanadansuomalaisten Finlandia Village -palvelukodissa.[9]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2009 valmistui Jules Päiviön kokemuksista Espanjan sisällissodassa kertova dokumenttielokuva To My Son in Spain: Finnish Canadians in the Spanish Civil War.[10] Elokuvan nimen alkuosa on lainattu Aku Päiviön pojalleen vuonna 1936 kirjoittamasta runosta ”Pojalleni Espanjassa”.[4][11]
Jules Päiviön nuorempi veli Allan Päiviö (1925–2016) oli psykologian emeritusprofessori Länsi-Ontarion yliopistossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jules Peter Paivio Obituary Toronto Star. 13.9.2013. Viitattu 8.11.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Jules Paivio, last surviving Canadian veteran of the Spanish Civil War, dies 11.9.2013. Straight Vancouver. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ a b c Mäkinen, Juha: "Espanjan puolesta" (Arkistoitu – Internet Archive) Voima 10/2007. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ a b Espanjan sisällissodan veteraani Jules Päiviö kuollut 3.10.2013. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ a b c Man of conviction - Jules Paivio is an unwavering left-winger, academic and Spanish civil war veteran 24.6.2006. Vapaa Sana. Arkistoitu 28.6.2013. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ a b Spain grants citizenship to Canadian veteran of the Spanish Civil War 15.1.2012. The Globe and Mail. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ Juusela, Jyrki: "Suomalaiset Espanjan sisällissodassa" (s. 260-261). ISBN 951-796-324-6. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ Canadian Finnish Soldiers in WW II (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ Gilhula, Vicki: Last Mac-Pap, Jules Paivio, dead at 96 Sudbury Living. 9.9.2013. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 8.11.2013. (englanniksi)
- ↑ To My Son in Spain: Finnish Canadians in the Spanish Civil War (Arkistoitu – Internet Archive) Thunderstone Pictures. Viitattu 8.11.2013.
- ↑ Jules Paivio merkittävässä dokumentissa Vapaa Sana. 9.6.2009. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 8.11.2013.