Jukkolahti
| Jukkolahti Юккогуба, Jukkoguba Prokkol’a |
|
|---|---|
.JPG) Jukkolahden tsasouna. |
|
  Jukkolahti |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Karhumäen piiri |
| Kunta | Paatene |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2012) | 0 |
Jukkolahti[1] (ven. Ю́ккогуба, Jukkoguba; karjalaksi Prokkol’a[2]) on kylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirin Paatenen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Voijärven etelärannalla 28 kilometriä Paateneesta luoteeseen. Kylässä ei ole vakituista asutusta (vuonna 2012)[3].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paatenen pogostaan kuulunut Jukkolahti mainitaan uudiskylänä vuonna 1678[4]. Sen nimitykset perustunevat ensimmäisten asukkaiden henkilönimiin Prokko ja Jukko[5]. Jukko-aines saattaa tosin olla myös saamelaista perua kuten monet muutkin alueen paikannimet[6]. 1700-luvun alussa kylässä oli kaksi asuttua ja kolme autiota taloa. Vuonna 1745 se mainitaan kokonaan autiona. Vuosisadan lopulla kylän kymmenessä talossa oli 69 asukasta. Vuonna 1832 talojen määrä oli noussut neljääntoista ja asukasluku 106:een.[7]
1800–1900-lukujen vaihteessa Jukkolahti kuului Poventsan kihlakunnan Paatenen volostin Särkijärven kyläkuntaan[8]. Vuonna 1905 kylässä oli 22 taloa, 149 asukasta ja koulu[9]. 1920-luvulla perustettu Särkijärven kyläneuvosto kuului ensin Paatenen kihlakuntaan ja vuodesta 1927 Seesjärven piiriin, joka vuonna 1956 liitettiin Karhumäen piiriin. Vuonna 1933 Jukkolahdessa oli 182 asukasta, joista 14 oli venäläisiä ja loput karjalaisia[10].
Jukkolahti oli ennen täysin karjalainen kylä, jonka asukkaat puhuivat varsinaiskarjalan eteläryhmään kuuluvaa Paatenen murretta. Ensimmäiset venäläiset saapuivat kylään rakennustöihin 1920-luvulla NEPin aikana.[11] Seudun pääelinkeino oli maatalous. Lisäksi harjoitettiin metsästystä, kalastusta, karjanhoitoa, tervanpolttoa ja keräilyä sekä käytiin muualla ansiotöissä.[12] Aikaisemmin tuotettiin myös rautaa suo- ja järvimalmista. 1800-luvun loppupuolella tärkeiksi tulonlähteiksi muodostuivat metsätyöt ja puutavaran uitto.[13]
Vuonna 1931 Jukkolahteen perustettiin kolhoosi, johon kuuluivat myös lähellä sijainneet Loskinniemen (ven. Loškin Navolok) ja Markkisensaaren (Markov Ostrov, Kilgamostrov) kylät. Suomalaiset kommunistit rakensivat 1930-luvun alussa lähistölle Tumpan asutuksen, joka autioitui vuosikymmenen lopun vainoissa. Jukkolahdessa vainojen kohteiksi joutui neljäkymmentä miestä, joista vain kaksi palasi 1950-luvulla takaisin. Toisen maailmansodan aikana suurin osa asukkaista evakuoitiin muualle Neuvostoliittoon ja suomalaiset miehittäjät siirsivät jäljelle jääneet Paateneen. Sodan jälkeen kolhoosi kärsi työvoiman puutteesta ja asukkaat alkoivat hakeutua metsätöihin. Vuonna 1947 Voijärven pohjoisrannalle perustettiin samanniminen metsätyöläisasutus ja vuonna 1953 Ahvenlammelle toinen. Jukkolahden asukkaat alkoivat siirtyä Ahvenlammelle ja paikallinen kolhoosi muutettiin Paatenen metsäteollisuuspiirin aputaloudeksi. Vuonna 1975 kylästä vietiin posti, kauppa ja sähkö, ja 1980-luvulla lakkautettiin koko aputalous.[14]
Nykypäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Jukkolahti on lähinnä loma-asutus, joka vilkastuu varsinkin muikunpyynnin aikaan lokakuun lopulla. Eristyneisyytensä ansiosta kylä on säilynyt melko hyvin.[15] Sen historiallinen ydin koostuu kahdesta taloryhmästä, joiden nimet ovat karjalaksi Alango ja Mägi[16]. Vanhin rakennus on 1700-luvun lopulla pystytetty pieni Kolminaisuuden tsasouna,[17] joka on suojelukohde. Muita rakennusmuistomerkkejä ovat 1800–1900-lukujen vaihteessa pystytetyt Mikkojevin ja Ložkinin sekä Aristovin talot ja vanha riihi. Lähistöllä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Jukkolahdella on historiallisen asutuksen status.[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Derevnja Jukkoguba i jejo okruga. Petrozavodsk: Izdatelstvo Petrozavodskogo gosudarstvennogo universiteta, 2001. ISBN 5-8021-0102-4
- Generalnyi plan Padanskogo selskogo poselenija Medvežjegorskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju padany.ru. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 29.5.2015. (venäjäksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 84. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.5.2015).
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 426.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 40.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 57–59.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 18.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 60.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 8.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 270–271. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 29. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 64, 416.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 190.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 218.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 64–69.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 69–70.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 86–87.
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 92.
- ↑ Generalnyi plan, s. 14–15.