Juan Orrego-Salas

Juan Orrego-Salas (18. tammikuuta 1919 Santiago – 24. marraskuuta 2019) oli chileläinen säveltäjä ja musikologi. Hän oli Escuela moderna de música y danzan perustajia, Chilen katolisen yliopiston musiikkijaoksen perustaja ja ensimmäinen johtaja sekä Indianan yliopiston Latinalaisen Amerikan musiikin keskuksen (LAMC) perustaja.

Orrego-Salas sai diplomin arkkitehtina vuonna 1943, mutta päätti jo seuraavana vuonna luopua arkkitehdin urasta omistautuakseen täysin musiikille. Sävellysopintoja hän suoritti kotimaassaan Pedro Humberto Allenden ja Domingo Santa Cruzin johdolla. Yhdysvalloissa hän opiskeli sävellystä Aaron Coplandin johdolla Tanglewoodissa sekä Randall Thompsonin johdolla Virginian ja Princetonin yliopistoissa. Lisäksi hän suoritti maassa musikologian opintoja Paul Henry Langin ja Georg Herzogin johdolla Columbian yliopistossa.

Vuonna 1947 Orrego-Salas palasi Chileen Chilen yliopiston musiikin professorina ja Chilen katolisen yliopiston kuoronjohtajana. Vuonna 1949 hän matkusti Eurooppaan, jossa johti teoksensa Canciones castellanas (Op. 20) kantaesityksen. Teos oli valittu esitettäväksi ISCM:n 23. festivaalissa, joka järjestettiin Palermossa ja Taorminassa. Palattuaan Euroopasta Orrego-Salas aloitti toimittamisen Revista musical chilena -lehdessä, ja vuonna 1950 hänestä tuli El Mercurion musiikkikriitikko. Hänen teoksiaan myös esitettiin jatkuvasti Chilessä ja ulkomailla. Häneltä tilattiin monia orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksia.

Vuonna 1953 Orrego-Salasista tuli Chilen yliopiston sävellyksen erikoisprofessori. Seuraavana vuonna hän palasi toisella Guggenheim-stipendillään Yhdysvaltoihin ja vietti vuoden säveltäen New Yorkissa. Ollessaan taas kotimaassa hän aloitti Instituto de extension musicalin johtamisen; kyse on organisaatiosta, jonka johdolla toimivat Chilen sinfoniaorkesteri, Chilen kansallisbaletti ja muut toimijat. Tässä tehtävässä Orrego-Salas vietti kahden vuoden ajan, minkä jälkeen hänestä tuli Katolisen yliopiston musiikkijaoksen johtaja Santiagossa. Hän johti sitä vuoteen 1961. Hän opetti myös 20 vuotta Chilen yliopisto ja palveli vuosina 1961–1987 perustamassaan Indianan yliopiston Latinalaisen Amerikan musiikin keskuksessa.

Orrego-Salas sai neljästi Chilessä festivaalipalkinnot (1948, 1950, 1952, 1998) ja kahdesti Olga Cohen -palkinnon (1956, 1958). Hän sai vuonna 1971 Katolisen yliopiston kunniatohtorin arvon, ja vuonna 1999 hänestä tehtiin Chilen taideakatemian kirjeenvaihtajajäsen sekä Valparaíson paavillisen katolisen yliopiston erikoisprofessori. Vuonna 1992 Orrego-Salas sai Chilen kansallisen musiikkipalkinnon. Hänet palkittiin myös Yhdysvalloissa, jossa Amerikan valtioiden järjestö myönsi hänelle vuonna 1988 Gabriela Mistral -palkinnon. Ollessaan Yhdysvalloissa hän vieraili usein Chilessä, muun muassa marraskuussa 2005 kirjansa Encuentros, visions y repasos: Capítulos en el camino de mi música y mi vida julkaisutilaisuudessa. Tämän jälkeen hän osallistui kahden suurimuotoisen teoksensa esitykseen, jonka piti hänen poikansa Juan Felipe Orregon johtama Chilen sinfoniaorkesteri. Tilauksia hänelle esittivät muiden muassa Yhdysvaltain kansallisorkesteri, Louisvillen orkesteri, National Endowment for the Arts ja Inter-American Music Council. Orrego-Salas sävelsi muun muassa sinfonioita, konserttoja ja kantaatin América, no en vano invocamos tu nombre Pablo Nerudan sanoihin. Hänen muiden teostensa joukossa ovat Obertura Festiva (Op. 21) sekä vokaaliteokset Cantata de Navidad (Op. 13), Canciones castellanas (Op. 20) ja sarja El alba del Alhelí (Op. 29).

Orrego-Salas matkusti opettajana ja luennoitsijana Argentiinaan, Brasiliaan, Kolumbiaan, Ranskaan, Isoon-Britanniaan, Italiassa, Meksikoon, Peruun, Venäjälle, Espanjaan, Uruguayyn, Venezuelaan ja Jugoslaviaan.