Jorma Eronen
Jorma Tapani Eronen (4. kesäkuuta 1950 Tampere – 10. joulukuuta 2019 Turku)[1] oli suomalainen runoilija.[2][3] Hän sai 1979 Kalevi Jäntin palkinnon esikoisteoksestaan Uigur.
Erosella oli opintoja Helsingin yliopistossa vuodesta 1970. Hän toimi tarkkailuluokan opettajana, toimintaterapeuttina, ja pienryhmäopettajana.[3] Eronen sairastui 1980-luvulla skitsofreniaan, jonka takia hänen kirjallinen uransa jäi lyhyeksi. Jonimatti Joutsijärvi kirjoittaa Erosesta: Hän on eräs melko harvoista moderneista runoilijoista, joilla suhde kansanperinteeseen on elävä: häntä voi pitää varhaisena suomalaisena etnofuturistina, joka oli kiinnostunut alkuperäisperinteistä subjektiivis-globaalista näkökulmasta.[2]
Erosen vanhemmat olivat kirjaltaja Heikki Ilmari Eronen ja Sirkka Vappu (o.s. Kuosa). Puoliso oli Suvi Kirsi Marjukka (o.s. Vepsäläinen) vuodesta 1973.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juoksu yömaahan: tulkintoja intiaanirunoista. Otava, 1977 - 288 sivua
- Uigur, runoja. WSOY 1978
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin nuorten kirjailijain palkinto 1979
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jorma Tapani Eronen, Turun hautausmaa, Turku, hautatunnus 01.01E.03.01.30 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ a b Ilmari Schepel: Jorma Eronen (1950-2020), runoilija ilmarischepel.livejournal.com. 22.3.2024. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ a b c Suomen Kirjailijat 1945–1980, Eronen, Jorma Tapani, sivu 83, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
