Johnnie Cochran

Johnnie Cochran
Cochran toukukuussa 2001
Henkilötiedot
Syntynyt	2. lokakuuta 1937 Shreveport, Louisiana, Yhdysvallat
Kuollut	29. maaliskuuta 2005 (67 vuotta) Los Feliz, Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	asianajaja
Puoliso	Barbara Berry Cochran (1960–1977) Sylvia Dale (1985–2005)
Lapset	3
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johnnie Lee Cochran Jr. (/ˈkɒktən/; 2. lokakuuta 1937 – 29. maaliskuuta 2005) oli yhdysvaltalainen asianajaja, joka tunnetaan parhaiten O. J. Simpsonin puolustusasianajajana oikeudenkäynnissä, jossa Simpsonia syytettiin tämän entisen vaimon Nicole Brown Simpsonin sekä Ron Goldmanin murhista ja joka johti Simpsonin vapauttamiseen syytteistä.

Cochran on myös edustanut Sean Combsia lahjonta- ja asesyytteitä vastaan. Muita hänen asiakkaitaan ovat olleet Michael Jackson, Tupac Shakur, Todd Bridges, amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Jim Brown, Snoop Dogg, entinen nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Riddick Bowe, vuoden 1992 Los Angelesin mellakoiden uhri Reginald Oliver Denny, sekä vanki ja aktivisti Geronimo Pratt. Hän edusti myös yleisurheilija Marion Jonesia, kun tätä syytettiin dopingista lukioaikaisella urheilu-urallaan. Cochran oli tunnettu oikeussalitaidoistaan sekä siitä, että hän oli poliisiväkivallan uhrien varhainen puolestapuhuja.

Varhaisvuodet

Cochran synnyinpaikka oli Shreveportin kaupunki Louisianassa. Hänen isänsä oli vakuutusmyyjä ja hänen äitinsä kauppasi Avonin tuotteita. Perhe muutti länsirannikolle ja asettui Los Angelesiin vuonna 1949. Cochran kävi paikallista koulua ja valmistui luokkansa priimuksena Los Angeles High Schoolista vuonna 1955. Hän suoritti Bachelor of Arts -tutkinton liiketaloudesta Kalifornian yliopistossa vuonna 1959 ja Juris Doctor -tutkinnon Loyola Law Schoolissa vuonna 1962.

Työ juristina

Thurgood Marshallin ja erityisesti tämän saavuttaman voiton oikeusjutussa Brown v. Board of Education innoittamana Cochran päätti omistaa elämänsä asianajajan työlle. Cochran koki uransa kutsumuksena, yhtäaikaisena mahdollisuutena tehdä moraalisesti oikeaksi katsomiaan asioita sekä haastaa väärinä pitämiään asioita. 

Omaelämäkerrassaan A Lawyer's Life Cochran kirjoitti: "Luin kaiken mitä löysin Thurgood Marshallista ja tulin siihen lopputulokseen, että yksi päämäärätietoinen mies voi lain avulla muuttaa yhteiskuntaa".

Uran varhaisvaiheet

Saatuaan asianajajan oikeudet vuonna 1963 Cochran otti vastaan työn Los Angelesin kaupungin rikososaston apulaisasianajajana. Vuonna 1964 nuoren Cochranin puolustettavaksi tuli yksi hänen ensimmäisistä julkkisasiakkaistaan, koomikko Lenny Bruce, joka oli pidätetty epäiltynä siveettömyydestä. Kaksi vuotta myöhemmin Cochran siirtyi yksityiselle puolella, ja pian sen jälkeen hän avasi Los Angelesiin oman yrityksen nimeltään Cochran, Atkins & Evans.

Ensimmäisessä merkittävässä oikeusjutussaan Cochran edusti afrikkalais-amerikkalaista leskeä, joka haastoi oikeuteen useita poliiseja, jotka olivat ampuneen tämän miehen Leonard Deadwylerin. Vaikka Cochran hävisi jutun, siitä tuli hänen uransa käännekohta. Hän ymmärsi oikeustapauksen herättäneen mustia. Cochran kirjoitti tapauksesta muistelmissaan, että "ne olivat äärimmäisen vaikeita juttuja voittaa tuohon aikaan. Mutta Deadwylerin tapaus vahvisti näkemykseni siitä, että poliisin väärinkäytökset olivat teema, joka todella sähköisti vähemmistöyhteistön. Tapaus opetti, että tällaiset jutut voivat saada merkittävää huomiota."

1970-luvun lopulla Cochran oli vakiinnuttanut maineensa mustan väestönosan keskuudessa. Monet huomiota herättäneet poliisiväkivalta- ja rikostapaukset olivat hänen käräjöimiään.

Los Angelesin piirikunnan syyttäjän toimisto

Vuonna 1978 Cochran siirtyi Los Angelesin piirikunnan syyttäjänvirastoon ja oli sen ensimmäinen musta syyttäjä. Hänen palkkansa pieneni päätöksen seurauksena. Julkiselle sektorille siirtyminen oli Cochranille tapa tulla "yhdeksi hyvistä tyypeistä, yhdeksi ihan huipulla". Hän alkoi vahvistaa yhteyksiään politiikan maailmaan, muuttaa omaa imagoaan ja vaikuttamaan systeemiin sen sisällä.

Paluu yksityiselle sektorille

Cochranin työpiste, jota säilytetään hänen kuolemansa jälkeen Los Angelesissa.

Viisi vuotta myöhemmin Cochran palasi yksityiselle sektorille ja avasi lakiasiaintoimiston omalla nimellään. Hän voitti 760 000 dollarin korvaukset Ron Settlesin perheelle. Settles oli musta amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, jonka poliisi perheen mukaan murhasi.  

Useimmissa oikeusjutuissaan Cochran edusti kantajia, jotka vaativat vahingonkorvauksia ja niinpä hän vastusti vahingonkorvausvastuuta koskevaa uudistusta. Koska Cochran oli menestynyt asianajaja, jo pelkkä hänen osallistumisensa jonkin jutun käsittelyyn teki rahallisen sovittelun todennäköisemmäksi. 

Cochranin viimeisteltyä retoriikkaa ja mahtailevuutta oikeussalissa on kuvailtu teatraaliseksi. Hän ansaitsi asianajajan työllään paljon rahaa. Vuonna 2001 Cochranin kirjanpitäjä arvioi, että seuraavan viiden vuoden sisällä Cochranin omaisuus olisi arvoltaan 25–50 miljoonaa dollaria.

Asiakkaita

Jo ennen Simpsonin tapausta Cochran oli saavuttanut mainetta sekä rikkaiden käyttämänä juristina että menestyksekäänä vähemmistön edustajien asianajajana poliisiväkivaltaa tai kansalaisoikeuksia koskevissa tapauksissa. Kiistelty ja dramaattinen Simpsonin oikeudenkäynti kuitenkin nosti Cochranin laajemmin tunnetuksi ja ristiriitaisia mielipiteitä herättäväksi hahmoksi.

Cochran sanoi mielellään, että hän työskenteli "not only for the OJs, but also the No Js" viitaten siihen, että hän ajoi juristina myös tuntemattomien ja köyhien asiaa. Cochranin mielestä hänen hienoin hetkensä juristina oli saada Geronimo Pratt vapaaksi.^lähde? Cochran sanoi Prattin vapauttamiseen olleen hänen juristin työnsä "onnellisin päivä". Myös sanat Harvard Law Schoolin professori Charles Ogletree, pastori Jesse Jackson sekä koripalloilija Magic Johnson ovat antaneet lausuntoja tästä Cochranin työn puolesta.

O. J. Simpson

Loppupuheenvuorossaan Simpsonin oikeudenkäynnin aikana Cochran lausui kuuluisaksi tulleen lauseensa "Jos se ei sovi, silloin täytyy vapauttaa." ("If it doesn't fit, you must acquit".) Lauseen oli kehittänyt Simpsonia puolustavan tiimin Gerald Uelmen. Sillä yritettiin vakuuttaa valamiehistö siitä, ettei Simpson voinut murhata Nicole Brown Simpsonia eikä Ron Goldmania. Lause viittasi siihen, että oikeusistunnossa Simpson näytti olevan vaikeuksia sovittaa käteen käsinettä, joka löytyi murhapaikalta ja jossa oli sekä Simpsonin että molempien uhrien verta.

Cochran ei edustanut Simpson myöhemmässä siviili-oikeudenkäynnissä, jonka mukaan Simpson oli vastuussa molemmista kuolemista. Rikosoikeudenkäynnin aikana Cochriania arvostelivat monet kommentoijat, samoin kuin jutussa syyttäjänä työskennellyt Christopher Darden. He eivät pitäneet siitä, että Cochran katsoi poliisin lavastaneen Simpsonin syylliseksi rasistisista motiiveista. Cochran kertoi valamiehistölle, jonka enemmistö oli mustia, että poliisit yrittivät lavastaa Simpsonin tämän rodun vuoksi.

Robert Shapiro, Simpson asianajajatiimin toinen jäsen, syytti Cochrania "rotukortin" pelaamisesta "pakan pohjalta".  Cochran vastasi tähän, että "kyse ei ollut rodusta, kyse on varteenotettavasta epäilystä" ja jatkoi että "monet valkoiset ovat valmiita hyväksymään tämän päätöksen."

Syyskuussa 2012 Darden esitti, että edesmennyt Cochran oli peukaloinut oikeudenkäynnissä esillä ollutta Simpsonin hansikasta.

Abner Louima

Cochran edusti menestyksellisesti Abner Louimaa, haitilaista maahanmuuttaja, joka raiskattiin New Yorkissa rikotulla luudalla tämän ollessa poliisin huostassa. Louima sai 8,75 miljoonaa dollaria sovittelussa. Louiman alkuperäisten asianajajien ja Cochranin edustaman uuden tiimin välille syntyi jännitteitä, koska alkuperäiset juristit kokivat Cochranin ja hänen kollegoidensa yrittäneen ottaa koko oikeusjutun hallintaansa.

Sean Combs

Vuonna 2001 Sean (P. Diddy) Combs joutui syytteeseen varastetuista aseista ja lahjuksista. Hän palkkasi Cochranin asianajajakseen. Cochran onnistui ja Combs vapautettiin syytteistä.

Vuonna 2002 Cochran kertoi Combsille että kyseessä olisi hänen viimeinen rikosjuttunsa. Oikeudenkäynnin jälkeen Cochran vetäytyi eläkkeelle. Hän kieltäytyi myöhemmin edustamasta R. Kellyä ja Allen Iversonia rikosasioissa heidän pyynnöistään huolimatta.^lähde?