John Devitt
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 John Devitt | |||
Maa:  Australia
| |||
| Miesten uinti | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Melbourne 1956 | 4×200 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Rooma 1960 | 100 m vapaauinti | |
 Hopeaa |
Melbourne 1956 | 100 m vapaauinti | |
 Pronssia |
Rooma 1960 | 4×200 m vapaauinti | |
John Thomas Devitt (4. helmikuuta 1937 Granville, Uusi Etelä-Wales – 17. elokuuta 2023 Sydney[1]) oli australialainen uimari, joka suosi erityisesti lyhyitä vapaauintimatkoja. Hän voitti uransa aikana neljä olympiamitalia.[2]
Elämä ja uintiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Devitt eli lapsena vain noin 250 metrin päässä Granville Olympic Poolista, joten hän oppi varsin pian uimaan. Hän opiskeli aluksi Trongate Schoolissa ja myöhemmin vielä Marist Brothers Collegessa, Parramattassa. Molemmat koulut olivat katolisia kouluja, ja Devitt ui molempien koulujen uintijoukkueissa. Hänen valmentajanaan toimi Tom Penny Clyde Swim Clubista. Seuran harjoitukset keskittyivät pääasiassa Granvillen halliin. Pian seura kuitenkin lakkautettiin, ja Devitt siirtyi valmentajansa kanssa Manly Swim Clubiin.
Devittin ensimmäiset suuret kilpailut olivat vuoden 1952 Australian-mestaruuskilpailut, joissa hän jäi seuratoverinsa Barry Darken varjoon. Darke rikkoi kilpailuissa viisi oman ikäluokkansa ennätystä. Seuraavat kilpailut Darken ja Devittin välillä olisivat olleet vuonna 1953, mutta ennen näitä kilpailuja Darke vetäytyi uinnista opiskellakseen ja jätti näin Devittin dominoimaan ikäluokkaa. Devitt kuitenkin hävisi useaan otteeseen Jon Henricksille lyhyillä matkoilla sekä Gary Chapmanille ja Murray Roselle pitemmillä matkoilla. Devittin päätös keskittyä lyhyempiin matkoihin aiheutti konflikteja Devittin ja hänen valmentajansa Pennyn välille. Tämän takia Devitt siirtyi harjoittelemaan itsenäisesti. Devitt pohti pitkään lopettamista, kunnes liittyi Sam Herfordin valmennettavaksi Murray Rosen rinnalle.
Vuoden 1956 Australian-mestaruuskilpailuissa Devitt selviytyi kolmantena maaliin 110 jaardin uinnissa Henricksin ja Chapmanin jälkeen sekä viidentenä 220 jaardin uinnissa. Kymmenen viikkoa kestäneen leirin jälkeen Devitt nimitettiin Australian olympiajoukkueeseen, joka osallistuisi vuoden 1956 olympialaisiin. Hänen ensimmäinen lajinsa olympialaisissa oli 100 metrin vapaauinti. Vielä 80 metrin kohdalla Devitt johti kilpailua, mutta lopulta Henricks vei voiton ja Devitt sijoittui hopealle. Chapman sinetöi Australialle kolmoisvoiton[3]. Kultaa Devitt voitti 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä maailmanennätysajalla 8.23,6 yhdessä Kevin O'Halloranin, Murray Rosen ja Jon Henricksin kanssa[4].
Tästä lähti liikkeelle Devittin loistokas vaihe. Tammikuussa 1957 Devitt rikkoi sekä 100 metrin vapaauinnin että 110 jaardin uinnin maailmanennätykset. Hän voitti ensimmäisen henkilökohtaisen Australian mestaruuden 110 jaardin uinnissa. Devittistä tuli Australian hallitseva vapaauimari ja hän päätti jatkaa uraansa vuoden 1960 olympialaisiin saakka. Vielä ennen olympialaisia Devitt ehti voittaa lukuisia kilpailuja ja mestaruuksia. Eräissä Australian mestaruuskilpailuissa Devitt kohtasi voittajansa, kun John Konrads voitti hänet. Konrads voitti kyseisissä mestaruuskilpailuissa kaikki vapaauintimatkat 110 jaardin uinnista aina 1650 jaardin uintiin.
Vuoden 1960 olympialaisten 100 metrin vapaauintifinaalin loppuratkaisusta tuli kiistanalainen. Devitt johti 100 metrin vapaauintifinaalia vielä ennen viimeistä kymmentä metriä, mutta rinnalle nousi Yhdysvaltain Lance Larson. Loppukiri oli jännittävä, ja miehet löivät kätensä seinään suunnilleen yhtä aikaa. Kolmesta voittajan päättävästä tuomarista kaksi oli sitä mieltä, että Devitt olisi voittanut. Niistä kolmesta tuomarista, jotka päättivät toisen sijan kohtalon, kaksi oli kuitenkin sitä mieltä, että Devitt olisi ollut toinen. Kaikkien kolmen ajanottajan mukaan Devitt olisi jäänyt toiseksi. Sähköajanoton tulos Larsonille oli 55,1 ja Devittille 55,2. Päätuomari uskoi ensimmäisen sijan päättäviä tuomareita, ja Devitt sai kultaisen mitalin. Vuosien ajan yhdysvaltalaiset protestoivat tätä päätöstä, mutta Devitt sai pitää kultansa[3]. Lisäksi hän sai pronssia 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä. Joukkueeseen kuuluivat Rose, Konrads ja Dickson sekä Devitt[5][2]
Palattuaan Australiaan Devitt vetäytyi uinnista ja siirtyi työskentelemään Speedolle. Hän nousi myyntimiehestä Euroopan-alueen johtajaksi ja myöhemmin vielä kansainvälisen osaston johtoon. Vuonna 1979 Devitt ja Terry Gathercole perustivat oman uintivarusteiden myyntiyhtiön. Vuonna 1980 Devittistä tuli myös vielä muun muassa olympialaisten administraattori ja joukkuemanageri.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ John Devitt Olympedia. Viitattu 19.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c John Devitt Sports-Reference. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 19.12.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 427. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 447. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 448. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1
|
1896: Alfréd Hajós | 1906: Charles Daniels | 1908: Charles Daniels | 1912: Duke Kahanamoku | 1920: Duke Kahanamoku | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Johnny Weissmuller | 1932: Yasuji Miyazaki | 1936: Ferenc Csik | 1948: Walter Ris | 1952: Clarke Scholes | 1956: Jon Henricks | 1960: John Devitt | 1964: Don Schollander | 1968: Michael Wenden | 1972: Mark Spitz | 1976: Jim Montgomery | 1980: Jörg Woithe | 1984: Rowdy Gaines | 1988: Matt Biondi | 1992: Aleksandr Popov | 1996: Aleksandr Popov | 2000: Pieter van den Hoogenband | 2004: Pieter van den Hoogenband | 2008: Alain Bernard | 2012: Nathan Adrian | 2016: Kyle Chalmers | 2020: Caeleb Dressel | 2024: Pan Zhanle |
