Johannes Heikkonen
Johannes Edvardinpoika Heikkonen (2. lokakuuta 1892 Muolaa – 6. marraskuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen kivityömies joka toimi Karjalan Autonomisen Sosialistisen Neuvostotasavallan sotakomissaarina. Heikkonen joutui Stalinin puhdistusten uhriksi ja hänet kidutettiin kuoliaaksi Leningradin tutkintavankilassa 6. marraskuuta 1938.[1] Hänen maineensa palautettiin vuonna 1955. Petroskoissa Drevljankan kaupunginosassa sijaitsee Heikkosen mukaan nimetty katu.
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muolaan Kuusaan kylässä syntyneen Johannes Heikkosen vanhemmat olivat Edvard ja Hetti Heikkonen. Johannes oli työssä 9-vuotiaasta ensin nahkurinverstaassa ja sitten metsätöissä ja paimenena sekä suutarin oppipoikana. Hän lähti sitten Viipuriin, missä hän työskenteli kivenhakkaajana.
Lokakuun vallankumouksessa ja Suomen sisällissodassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikkonen muutti vuonna 1910 Venäjälle, missä hän työskenteli tehtaissa ja rakennustyömailla muun muassa Moskovassa, Kostromassa, Kiovassa, Räävelissä ja Sevastopolissa. Vuonna 1917 Heikkonen asui Pietarissa ja työskenteli marmoriveistämössä, jonka kaikki työntekijät liittyivät punakaartiin helmikuun vallankumouksen aikana. Maaliskuussa hän liittyi Venäjän bolševikkipuolueeseen ja toukokuussa Pietarin suomalaiseen työväen miliisiosastoon. Heikkonen oli mukana myös heinäkuun epäonnistuneessa vallankumousyrityksessa. 25. lokakuuta hän osallistui bolševikkien joukoissa Talvipalatsin valtaukseen. Heikkonen liittyi marraskuussa 1917 suomalaisten kansalliseen vapaaehtoisosastoon, joka komennettiin Pietarin edustalla sijainneille Pulkovon kukkuloille torjumaan syrjäytetyn pääministeri Kerenskin kokoamia kasakoita. Heikkonen siirrettiin Pietarin suomalaisen punakaartin konekiväärikomppanian mukana Suomen sisällissotaan tammikuussa vuonna 1918. Hän oli punaisten joukoissa komppanianpäällikkönä osallistuen taisteluihin Kämärässä, Helsingissä, Vilppulassa, Enorannassa ja Pekkalassa. Heikkonen haavoittui kevättalvella 1918 Vilppulassa ja palasi Pietariin 7. maaliskuuta 1918.[2]
Sotilasura puna-armeijassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toivuttuaan Heikkonen sai bolševikkien sotilasjärjestöltä komennuksen Petroskoihin kokoamaan työläisosastoja. Sen jälkeen hän oli toukokuusta 1918 alkaen aluksi yleisvenäläisen erikoiskomission määräämissä tehtävissä ja osallistui sitten 9.12.1918 alkaen Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun tykistökurssille ja jalkaväen komentajakursseille. Huhtikuun lopulla 1919 Heikkonen lähti sotakoulun kurssilaisryhmän mukana Aunuksen rintamalle, missä hän toimi ensimmäisen suomalaisen rykmentin komissaarina ja heinäkuusta 1919 alkaen 6. suomalaisen rykmentin komissaarina. Rykmentti taisteli Suomen puolelta tulleita Aunuksen retkeläisiä vastaan aina syksyyn 1919 saakka. Heikkonen palasi syksyllä Pietariin, mutta lähti sieltä pian kansainvälisen sotakoulun suomalaisoppilaista kootun pataljoonan komentajana Arkangelin rintamalle, missä vastassa olivat englantilaiset ja amerikkalaiset joukot. Taistelut päättyivät helmikuussa 1920 Arkangelin valtaukseen ja tämän jälkeen suomalainen kurssilaispataljoona siirrettiin Puolan rintamalle. Heikkonen haavoittui Valko-Venäjällä 13.6.1920.[2]
Elokuussa 1920 toipunut Heikkonen palasi punaupseerikursseille Pietarin kansainväliseen sotakouluun. Maaliskuussa 1921 Heikkosen johtama kansainvälisen sotakoulun oppilaista muodostettu pataljoona oli mukana kukistamassa Kronstadtin kapinaa. Vajaa vuosi myöhemmin tammikuussa 1922 Heikkonen osallistui Itä-Karjalan kansannousun aikana Toivo Antikaisen johtamalle Kiimasjärven retkelle adjutanttina ja komppanianpäällikkönä.[2]
Neuvosto-Karjalassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikkonen toimi sitten Pietarissa kansainvälisen sotakoulun opettajana ja myöhemmin siirtyi Neuvosto-Karjalaan, missä hän oli muodostamassa Karjalan jääkäripataljoonaa sekä toimi ensin joukkojen aluehallinnon poliittisen sihteeristön päällikkönä ja sen jälkeen aluehallinnon päällikkönä. 1930-luvulla Heikkonen toimi Mujejärven piirin puoluesihteerinä ja osallistui muun muassa uitto-, metsä- ja toukotöiden organisointiin. Heikkonen oli Neuvosto-Karjalan tunnetuimpia johtajia.[2] Heikkonen vaikutti myös NKP:n Petroskoin kaupunkijärjestön yhteydessä toimineessa Suomen Kommunistisen Puolueen tukiryhmässä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dmitri Aleksandrov : Johannes Heikkonen - elämäkerta, Carelia 2/2011[vanhentunut linkki]
- Heikkosten suvussa sotakomissaari
- Johannes Heikkosen elämäkertatiivistelmä Kansallisbiografiassa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uutuuskirjan kova väite: Stalin ”pelasti” Suomen tapattamalla punaupseerit ennen talvisotaa - komean sotilasuran luonut Johannes kidutettiin kuoliaaksi iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2018.
- ↑ a b c d Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 437-452. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
- ↑ Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla, s. 155. Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-55-6
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
