Johannes Althusius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Johannes Althusiusta (1563–1638). Louis Althusserista (1918–1990) on oma artikkeli.
Johannes Althusius.

Johannes Althusius (1563[1] Diedenshausen – 12. elokuuta 1638 Emden) oli hollantilais-saksalainen lakimies ja valtioteoreetikko. Hän oli yksi kansansuvereniteettiopin keskeisistä kehittäjistä[2]. Althusiuksen opin mukaan hallitsija saa vallan kansalta, ja hallitsijan luopuessa siitä se palautuu kansalle. Althusius julkaisi vuonna 1603 teoksensa Politica Methodice Digesta[a 1][3], josta hän julkaisi merkittävästi uudistetut laitokset vuosina 1610 ja 1614[3][a 2].

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Althusius oli lähtöisin talonpoikaisperheestä Sayn-Wittgensteinin kreivikunnasta. Hänen isänsä Hans Althaus oli mahdollisesti kreivin villanostaja ja myllynomistaja Diedenshausenissa lähellä Berleburgin kaupunkia. Althusius aloitti opintonsa Marburgin yliopistossa, jossa hän ensin osallistui yliopisto-opintoihin valmistaviin opintoihin (paedagogium). Tämän jälkeen hän oli kirjoilla Kölnin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, jossa opiskeltiin seitsemää vapaata taidetta. Sen jälkeen hän opiskeli oikeustiedettä Baselissa, jossa hän oli teologin Johann Jacob Grynäuksen vieraana ja oli tekemisissä Basilius Amerbachin humanistipiirin kanssa. Opintomatkaa Geneveen vuosina 1585/86 pidetään todennäköisenä, mutta sitä ei ole todistettu[4].

Väiteltyään oikeustieteen tohtoriksi Baselissa vuonna 1586 Althusius nimitettiin samana vuonna ensimmäiseksi oikeusoppineeksi vasta perustettuun kalvinistiseen Nassau-Dillenburgin korkeakouluun Herborniin. Nimityksen perusteena oli hänen esikoisteoksensa De arte Jurisprudentiae Romanae methodice digestae libri II (Basel 1586), jossa hän hyödynsi Petrus Ramusin kehittämää logiikan menetelmää[5].

Vuonna 1604 Althusiuksesta tuli "Pohjolan Geneveksi" kutsutun Emdenin kaupungin syndikus (kaupungin lakimies). Tässä roolissa hän joutui usein vastakkain itäfriisiläisten kreivien kanssa, jotka pyrkivät rajoittamaan Emdenin suhteellista itsenäisyyttä[6]. Hän pysyi tässä tehtävässä korkeaan ikään asti, kieltäytyi useista hollantilaisten yliopistojen hänelle tarjoamista oikeusoppineen viroista ja asui kuolemaansa asti Emdenissä[7].

Tieteellinen työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat tulkinneet Althusiuksen keskeisiä ajatuksia ja käsitteitä monin eri tavoin. Esimerkiksi hänen kirjoituksiaan hallitusmuodoista, suvereenin määrittelystä ja vallan jakamisesta on tulkittu eri tavoin[8].

Althusius kehitti teoriansa valtakunnasta kalvinistivaikutteisen valtio- ja luonnonoikeuskäsityksen pohjalta[9]. Althusiuksen ajattelu pohjautui perinteiseen oikeusfilosofiaan, mutta hän omaksui myös vaikutteita Ramuksen kautta[5].

Hänen vaikutuksensa näkyy erityisesti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan klassisen luonnonoikeusopin kehityksessä. Merkittävä teos tältä ajalta on hänen vuonna 1617 ilmestynyt teoksensa Dicaelogicae Libri Tres[10].

Teoksessa Politica Methodice Digesta Althusius kehitti yhteisöihin (consociationes) perustuvan teorian valtakunnasta ja yhteiskunnasta. Teoriassa yhteisöt rakentuvat hierarkkisesti alhaalta ylöspäin, alkaen perheestä jatkuen maakuntien ja erilaisten välitason yhteisöjen kautta aina valtakuntaan asti[11].

Poliittisen teorian historiassa Althusiuksen käsitys suvereniteetista nähdään vaihtoehtona Jean Bodinin valtioteorialle. Bodin kannatti monarkistis-absolutistista näkemystä, jonka mukaan ylin lainsäädäntövalta kuuluu ensisijaisesti ruhtinaalle[12]. Althusius sen sijaan määritteli suvereniteettioikeudet valtakunnalle (regnum), yhteisölle (respublica) eli kansalle (populus)[13].

Vaikka Althusiuksen valtio-oikeudelliset ajatukset olivat aluksi laajalti tunnettuja yliopistoissa, 1600-luvun kasvava absolutismi rajoitti niiden vaikutuksen pääasiassa kalvinistisiin piireihin Saksassa, Alankomaissa ja osissa Länsi-Eurooppaa[14].

Poliittinen perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun jälkipuoliskolla Otto von Gierke nosti Althusiuksen uudelleen esiin julkaistessaan tutkimuksen Politicasta. Otto von Bismarckin pyrkiessä yhdistämään Saksaa Gierke korosti erityisesti Althusiuksen ajatusta poliittisesta järjestyksestä, joka perustui enemmistöpäätöksiin ja neuvotteluihin[15].

Vuonna 1932 Carl Joachim Friedrich julkaisi uuden, lyhennetyn version Politicasta. Toisen maailmansodan jälkeen Friedrich työskenteli neuvonantajana liittoutuneiden miehittämässä Saksassa ja osallistui Saksan perustuslain laatimiseen. Vuonna 1964 Frederick Smith Carney julkaisi lyhennetyn englanninkielisen käännöksen Politicasta[16].

Muistaminen ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Münsterissä vuonna 1959 perustettu Johannes Althusius -seura (Die Johannes-Althusius-Gesellschaft) tutkii 1500–1800-lukujen luonnonoikeudellisia oppeja ja valtiosääntöhistoriaa[17].

Bad Berleburgin kaupunki nimesi lukionsa Johannes Althusiuksen mukaan vuonna 1962[18]. Myös Emdenin lukio nimettiin Johannes-Althusius-Gymnasiumiksi vuonna 1972[19].

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Latinasta: ”Politiikka metodisesti esitettynä pyhien sekä maallisten esimerkkien valossa.”
  2. ↑ Politican eri laitosten välillä merkittävimmät muutokset tehtiin vuoden 1603 ensimmäisen ja vuoden 1610 toisen laitoksen välillä. Vuosien 1610 ja 1614 laitosten väliset muutokset olivat vähäisempiä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Dieter Wyduckel kirjoittaa teoksen Johannes Althusius Politik (Auszüge der Politica in der Übersetzung von Heinrich Janssen, in Auswahl herausgegeben, überarbeitet und eingeleitet von D. Wyduckel, Berlin 2003) johdannossa "Leben und Wirken des Althusius" (Althusiuksen elämä ja toiminta), s. VIIIss. Toisin kuin aiemmin on oletettu, jolloin Althusiuksen syntymävuodeksi on ilmoitettu 1557, uudempi tutkimus, alkaen Carl Joachim Friedrichsin johdannosta teokseen Politica of Johannes Althusius, Cambridge/Mass. 1932, s. XXIIIf. ("The Life and Environment of Johannes Althusius") (Johannes Althusiusin elämä ja elinympäristö), ja muiden kirjoittajien mukaan on määritellyt syntymävuodeksi 1563. Tämä perustuu öljymaalaukseen tehtyyn merkintään, jossa ovat vuosiluvut "Anno 1563" ja "Anno 1623". Maalaus on todennäköisesti tehty Althusiuksen 60-vuotispäivän kunniaksi, ja se sijaitsee nykyään Johannes-a-Lascon kirjastossa (Johannes-a-Lasco-Bibliothek) Emdenissä.
  2. ↑ Salomaa, J. E.: ”7. Uusi oikeusfilosofia (s. 23–28)”, ”I. Renessanssin filosofia”, Filosofian historia: osa 2. (Lainaus s. 24–25: Johannes Althusius (1557–1638) kehitti hyvin pitkälle kansan suvereniteetin käsitettä. Valta ja suvereniteetti kuuluu luonnostaan viime kädessä kansalle. Tämä ei voi luovuttaa kenellekään suvereniteettiaan, vain ainoastaan hallitusvallan […] Sillä laki on olemassa, jotta hallitsijan mielivalta estyisi; se ei ole hallitsijan tahto, vaan raja. Hallitsija ei ole lain yläpuolella, vaan hänen on pakko totella sitä.”) Jyväskylä: Kampus kustannus, 1999. ISBN 951-9113-55-X Virhe: Virheellinen ISSN-tunniste
  3. ↑ a b Althusius, Johannes: Politica Johannes Althusius. An Abridged Translation of Politics Methodically Set Forth and Illustrated with Sacred and Profane Examples. (Politica-teoksen lyhennelmä englanniksi. Kääntänyt Frederick S. Carney ja esipuheen kirjoittanut Daniel J. Elazar) Indianapolis: Liberty Fund, 1995. ISBN 978-0-86597-115-8 (englanniksi)
  4. ↑ Tästä ei ole tarkkoja todisteita, eikä myöskään siitä, milloin hän aloitti opinnot Baselissa. Ks. Dieter Wyduckel: Johannes Althusius. Teoksessa: Hans-Gert Roloff (toim.): Die Deutsche Literatur. Biographisches und bibliographisches Lexikon. Sarja 2: Die Deutsche Literatur zwischen 1450 und 1620. Bern ym. 1991, s. 345f. (saksaksi)
  5. ↑ a b Wieacker, Franz: Privatrechtsgeschichte der Neuzeit unter besonderer Berücksichtigung der deutschen Entwicklung, s. 270. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1996. ISBN 3-525-18108-6 (saksaksi)
  6. ↑ von Gierke, Otto: ”Chapter One: Johannes Althusius”, ”Part One: Life and Doctrines of Althusius”, The Development of Political Theory, s. 20. (Lainaus suomennettuna (s. 20): ”Itä-Friisian kreivien ja valtiopäivien välisessä pitkässä kamppailussa, jonka aikana erityisesti Emdenin kaupunki piti yllä paljon läheisempiä suhteita Alankomaiden yhdistyneen tasavallan kuin oman ruhtinaansa kanssa ja toimi ajoittain jopa itsenäisenä tasavaltana hollantilaisen protektoraatin alaisuudessa, häneltä ei voinut puuttua tilaisuutta käytännön toimintaan teoriansa mukaisesti. [...] Hän kaupungissa erittäin arvostettu ja teki useita diplomaattisia virkamatkoja.” Alkuperäinen teksti s.20: ”In the long struggle between the Counts of East Friesland and the Estates, during which the city of Emden in particular kept up a much closer connection with the Republic of the United Netherlands than with its own prince, and at times even acted as an independent republic under a Dutch protectorate, he could have no lack of opportunity for practical action in the spirit of his theory. […] He enjoyed a high reputation in the city and undertook several diplomatic missions”) Kääntänyt Bernard Freyd. New York: Routledge, 1939/2019. ISBN 978-1-138-57119-8 (englanniksi)
  7. ↑ Grabill, Stephen J. (luvun kirjoittaja): ”Althusius in Context: A Biographical and Historical Introduction”, On Law and Power, s. xix–xlvii. (Lyhennelmänä latinaksi englanniksi käännetty Althusiuksen teoksesta Dicaeologica libri tres (1617).) Grand Rapids, Michigan: Christian's Library Press (CLP), 2013. ISBN 978-1-938948-59-6 (englanniksi)
  8. ↑ Hillerbrand, Hans J. (toim.): Encyclopedia of Protestantism, s. 52. Taylor & Francis, 2004. ISBN 9781135960285 (englanniksi)
  9. ↑ Horst Dreitzel: Neues über Althusius. Aikakausilehdessä: Ius Commune, Dieter Simon (toim.), vsk. 16. Vittorio Klostermann, Frankfurt a. M., 1989. s. 275–302 (s. 275–276; 288). Der Aufsatz bezieht in die Auswertung den Sammelband ein: Karl-Wilhelm Dahm, Werner Krawietz, Dieter Wyduckel (toim.): Politische Theorie des Johannes Althusius. (Rechtstheorie, Beiheft 7). Berlin, Duncker & Humblot, 1988. (saksaksi)
  10. ↑ Uwe Wesel: Geschichte des Rechts: Von den Frühformen bis zur Gegenwart, s. 374 ja 380. (Randnummer (reunanumero/viitenumero): 249) C.H.Beck, 2001. ISBN 978-3-406-54716-4 (saksaksi)
  11. ↑ Vrt. mm. Dieter Wyduckel: Johannes Althusius Politik. Übersetzt von Heinrich Janssen, Berlin 2003, tässä s. XVIII–XX („Grundstrukturen der politischen Theorie des Althusius“, „2. Politik als konsoziale Gemeinschaftsbildung“), (”Althusiuksen poliittisen teorian perusrakenteet”, ”2. Politiikka konsosiaalisena yhteisönmuodostuksena”): ”Keskeinen kategoria”, jolla Althusius kuvaa yhteisössä vallitsevien elämänsuhteiden monimutkaista kokonaisuutta, ”on hänen tietoisesti niin nimittämänsä consociatio, yhteisöllisen järjestäytymisen periaate. Se muodostaa kokonaisuuden rakenteellisen selkärangan ja kattaa kaikki järjestysmuodot pienimmästä, yksinkertaisesta suurempaan yhteenliittymään aina koko yhteisön laajimpaan muotoon asti.” (saksaksi)
  12. ↑ Bodin, Jean: ”Buch I, Kapitel I”, Sechs Bücher über den Staat, s. 1. (saksaksi)
  13. ↑ Althusius, Johannes: ”Politica Methodice Digesta”, Quellensammlung zur österreichischen und deutschen Rechtsgeschichte, s. 223. (Syvällisempää tutkimusta Althusiuksen ajattelun suhteesta muihin saksalaisiin monarkomakkeihin ei ole juurikaan tehty, joten hänen ”dualistisen säätyvaltion” ja ”vastarintaoikeuden” puolustustaan on vaikeaa verrata yksiselitteisesti muihin aikalaisnäkemyksiin. Vrt. tässä suhteessa Horst Dreitzel (1989), s. 288) Wien: Böhlau, 1993. ISBN 3205980360 (saksaksi)
  14. ↑ von Beyme, Klaus: ”Rezeptionswellen und Einflussströme des politischen Denkens in Europa”, Politische Theorien im Zeitalter der Ideologien, s. 965-966. Wiesbaden: Westdeutscher Verlag, 2002. ISBN 978-3-531-13875-6 (saksaksi)
  15. ↑ David Roth-Isigkeit & Stefan Kadelbach & Thomas Kleinlein: System, Order, and International Law, s. 130. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780198768586 (englanniksi)
  16. ↑ System, Order, and International Law, s. 131. Oxford University Press. (englanniksi)
  17. ↑ Althusius-Gesellschaft (”lainaus: ”Der frühere Geschichtslehrer und engagierte Kollege Erich Neweling regte einige Jahre später an, dass auch unsere Schule den Namen des großen Gelehrten tragen sollte. 1962 wurde der Vorschlag umgesetzt.”, lainaus suomennettuna: ”Muutamaa vuotta myöhemmin entinen historianopettaja ja omistautunut kollega Erich Neweling ehdotti, että myös meidän koulumme pitäisi kantaa suuren oppineen nimeä. Ehdotus toteutui vuonna 1962.”) althusius.de. Arkistoitu 12.10.2023. Viitattu 26.7.2024. (saksaksi)
  18. ↑ Johannes Althusius: Geschichte unserer Schule (lainaus: ”Der frühere Geschichtslehrer und engagierte Kollege Erich Neweling regte einige Jahre später an, dass auch unsere Schule den Namen des großen Gelehrten tragen sollte. 1962 wurde der Vorschlag umgesetzt.”, lainaus suomennettuna: ”Muutamaa vuotta myöhemmin entinen historianopettaja ja omistautunut kollega Erich Neweling ehdotti, että myös meidän koulumme pitäisi kantaa suuren oppineen nimeä. Ehdotus toteutui vuonna 1962.”) 20.2.2010. Johannes-Althusius-Gymnasium (Bad Berleburg). Arkistoitu 26.7.2024. Viitattu 27.7.2024. (saksaksi)
  19. ↑ Über Althusius: ein Interview mit Althusius (lainaus: ”A: Es scheint mir recht offensichtlich. 1972 wurde der Name ausgesucht. Man hätte ja die Bezeichnung „Gymnasium am Hinter Tief“ wählen können, aber so kurz nach 1968 wollte man wohl einen Namen als ein Programm. Althusius, der Mann des Widerstandes gegen die Staatsgewalt,”, lainaus suomennettuna: "V: Minusta se on melko itsestään selvää. Nimi valittiin vuonna 1972. He olisivat voineet valita nimen Gymnasium am Hinter Tief (Hinter Tiefin lukio), mutta vain muutama vuosi 1968 jälkeen haluttiin ilmeisesti nimi, joka toimisi ohjelmanjulistuksena. Althusius, mies joka vastusti valtiovaltaa,”) 1995. Johannes-Althusius-Gymnasium (Emden). Arkistoitu 26.7.2024. Viitattu 26.7.2024. (saksaksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iuris romanis libri duo. Ad leges Methodi Rameae conformati. Basilea: —, 1586. Digitoitu versio. (latinaksi)
  • Politica Methodice digesta et exemplis sacris et profanis illustrata: Cui in fine adjuncta est Oratio panegyrica de utilitate, necessitate et antiquitate scholarum. —, 1603. Digitalisoitu versio. (latinaksi)
  • Althusius, Johannes: La politica: elaborata organicamente con metodo, e illustrata con esempi sacri e profani. Tomo II. (Politica-teoksen latinankielinen versio uudelleenjulkaistuna kokonaisuudessaan. Teoksen ensimmäinen osa Tomo I on italiankielinen käännös) Claudiana, 2009. ISBN 978-88-7016-767-2 (latinaksi)
  • Dicaelogicae Libri Tres: Totum et universum Jus, quo utimur Methodicé complectentes. Herbonae Nassoviorum, 1617. (latinaksi)
  • De civilis Conversationis Libri Duo: Methodicé digesti et exemplis sacris et profanis passim illustrati. Hanoviae (Hanau), 1601. (latinaksi)

Teosten käännöksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaiskäännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Althusius, Johannes: La politica: elaborata organicamente con metodo, e illustrata con esempi sacri e profani. Tomo I. (Kääntänyt italiaksi Francesco Ingravalle, Mauro Povero ja Corrado Malandrino. Johdannon kirjoittanut Corrado Malandrino) Claudiana, 2009. ISBN 978-88-7016-767-2 (italiaksi)
  • Althusius, Johannes: La politique méthodiquement ordonnée et illustrée par des exemples sacrés et profanes. (Ranskantanut Gaëlle Demelemestre) Droz, 2023. ISBN 978-2-6000-6412-5 (ranskaksi)

Teosten laitokset ja osittaiset käännökset (saksa, englanti ja espanja)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Althusius, Johannes: The Politics of Johannes Althusius. (Englanninkielinen lyhennelmä Politica-teoksesta. Englannintanut Frederick Smith Carney esipuheen kirjoittanut Carl J. Friedrich) Boston & (London 1965): Eyre & Spottiswoode, 1964. (englanniksi)
  • Althusius, Johannes: Politica Johannes Althusius. An Abridged Translation of Politics Methodically Set Forth and Illustrated with Sacred and Profane Examples. (Politica-teoksen lyhennelmä englanniksi. Kääntänyt Frederick S. Carney ja esipuheen kirjoittanut Daniel J. Elazar) Indianapolis: Liberty Fund, 1995. ISBN 978-0-86597-115-8 (englanniksi)
  • Althusius, Johannes: On Law and Power. (Lyhennelmänä latinaksi englanniksi käännetty Althusiuksen teoksesta Dicaeologica libri tres (1617)) Kääntänyt Jeffrey J. Veenstra. Christian's Library Press (CLP), 2013. ISBN 978-1-938948-59-6 (englanniksi)
  • Althusius, Johannes: Politica Methodice Digesta of Johannes Althusius (Althaus). (Uusiopainos vuoden 1614 kolmannesta painoksesta - täydennettynä vuoden 1603 ensimmäisen painoksen esipuheella ja 21:llä toistaiseksi julkaisemattomalla kirjailijan kirjeellä sekä Carl Joachim Friedrichin johdannolla) Cambridge: Harvard University Press, 1932. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2024). (latinaksi)
  • Janssen, Heinrich & Wyduckel, Dieter: Johannes Althusius Politik. (Lyhennelty saksannos Politica-teoksesta. Dt. Teilübersetzung der Politica des Johannes Althusius. Einführung mit Althusius-Biographie und neuerem Literaturüberblick) Berliini: Duncker & Humblot, 2003. ISBN 3-428-11159-1 (saksaksi)
  • Wolf, Erik: ”Politica methodice digesta 1603”, Grundbegriffe der Politik. (Vielä lyhyempi saksannos Politica-teoksesta) Frankfurt am Main: V. Klostermann, 1948. (saksaksi)
  • Althusius, Johannes: La política: metódicamente concebida e ilustrada con ejemplos sagrados y profanos. (Espanjantanut: Primitivo Mariño (johdanto ja kriittiset huomautukset) ja Antonio Truyol y Serra (esittely)) Madrid: Centro de Estudios Constitucionales, 1990. ISBN 84-259-0860-4 (espanjaksi)

Kommentaarikirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • von Gierke, Otto: Johannes Althusius und die Entwicklung der naturrechtlichen Staatstheorie. (Julkaistu alun perin julkaisussarjassa nimeltä Untersuchungen zur deutschen Staats- und Rechtsgeschichte VII. Myöhemmin eri kustantajat ovat tehneet siitä uusintapainoksia) Berliini: —, 1880. (saksaksi)
  • von Gierke, Otto: The Development of Political Theory. (Englanninkielinen käännös Gierken saksankielisestä teoksesta. Kääntänyt Bernard Freyd) New York: Howard Fertig, 1939. (englanniksi)
  • Kossmann E.: ”Bodin, Althusius en Parker, of: Over de moderniteit van de Nederlandse opstand”, Opstellen door vrienden en collega's aangeboden aan F.K.H. Kossmann: ter gelegenheid van zijn vijf en zegstigste verjaardag en van zijn afscheid als Bibliothecaris der Gemeemte Rotterdam, s. 79-86. (Brummel, L.; Kronenberg, M. E.; de la Fontaine Verwey, H.; Reedijk, C. (toim.)) ’s-Gravenhage: Nijhoff, 1958. Finna:vaari.2813742 (hollanniksi)
  • Scheuner, Ulrich; Scupin, Hans Ulrich; Wyduckel, Dieter: Althusius-Bibliographie: Bibliographie zur politischen Ideengeschichte und Staatslehre, zum Staatsrecht und zur Verfassungsgeschichte des 16. bis 18. Jahrhunderts. (Kaksiosainen bibliografia Althusius-kirjallisuudesta) Berlin: Duncker & Humblot, 1973. ISBN 978-3-428-02971-6 (saksaksi)
  • Miller, David (toim.): ”Althusius, Johannes”, The Blackwell Encyclopaedia of Political Thought, s. 9-10. Oxford: Blackwell, 1987. ISBN 0-631-14011-5 (englanniksi)
  • Wyduckel, Dieter: ”Althusius, Johannes (1563–1638)”, Encyclopedia of protestantism, s. 51–53. (Vol. 1, Hans J. Hillerbrand (toim.)) Routledge, 2004. ISBN 0415924723 Finna:helka.9918652473506253 (englanniksi)}
  • Pierre Bayle, Johann Christoph Gottsched, Erich Beyreuther: Historisches und Critisches Wörterbuch, A–B, s. 169. Hildesheim: Olms, 1997. ISBN 3487047918 (saksaksi)
  • Lakoff, Sanford: ”Althusius, Johannes”, Political Philosophy: Theories, Thinkers, and Concepts, s. 221-223. (Seymour Martin Lipset (toim.)) Washington, D.C.: CQ Press, 2001. ISBN 1-56802-688-9 (englanniksi)
  • Hueglin, Thomas: Early Modern Concepts for a Late Modern World: Althusius on Community and Federalism. Waterloo: Wilfrid Laurier University Press, 2006. ISBN 978-0-88920-767-7 (englanniksi)
  • Alvarado, Ruben: The Debate that Changed the West: Grotius versus Althusius: Including Abridgements of the Politica methodice digesta and De iure belli ac pacis. Aalten (Alankomaat): Pantocrator Press, 2018. ISBN 978-90-76660-51-6 (englanniksi)

Tutkimuskirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Perry, Stanley Joseph: The Political Science of Johannes Althusius. (Väitöskirja) New Haven: Yale University, 1953. (englanniksi)
  • Carney, Frederick S.: The Associational Theory of Johannes Althusius. (Väitöskirja) Chicago: University of Chicago, 1960. (englanniksi)
  • Friedrich, Carl J.: Johannes Althusius und sein Werk im Rahmen der Entwicklung der Theorie von der Politik. Berlin: Duncker und Humblot, 1975. (englanniksi)
  • Drejer, Bert: Liberty and popular sovereignty: Johannes Althusius (1563–1638) and humanist political thought. (Väitöskirja) Florence: European University Institute, 2020. (englanniksi)

Saksaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Antholz, Heinz Wernet: Die politische Wirksamkeit des Johannes Althusius in Emden. (Väitöskirja) Köln: Universität Köln, 1954. (saksaksi)
  • Rebstein, Ernst: Johannes Althusius als Fortsetzer der Schule von Salamanca: Untersuchungen zur Ideengeschichte des Rechtsstaates und zur altprotestantischen Naturrechtslehre. (Tutkimus) Freiburg: Universität Freiburg, 1955. (saksaksi)
  • Feuerherdt, Eckhard: Gesellschaftsvertrag und Naturrecht in der Staatslehre des Johannes Althusius. (Väitöskirja) Köln: Universität Köln, 1962. (saksaksi)
  • Holzhauer, Heinz (toim.): Symposion 400 Jahre Hohe Schule Steinfurt. (Steinfurter Schriften, 17. Konferenssijulkaisu 18. ja 19.9.1988 pidetystä symposiumista) Steinfurt: Steinfurt, 1991. (saksaksi)
  • Janssen, H.: Die Bibel als Grundlage der politischen Theorie des Johannes Althusius. (Väitöskirja) Frankfurt am Main: Lang, 1992. (saksaksi)
  • Blickle, Peter; Hüglin, Thomas O.; Wyduckel, Dieter (toim.): Subsidiarität als rechtliches und politisches Ordnungsprinzip in Kirche, Staat und Gesellschaft. Berlin: Duncker & Humblot, 2002. ISBN 3-428-10634-2 Finna:ekk.993423924006250 (saksaksi)
  • Koch, Bettina: Zur Dis-/Kontinuität Mittelalterlichen Politischen Denkens in Der Neuzeitlichen Politischen Theorie: Marsilius Von Padua, Johannes Althusius Und Thomas Hobbes Im Vergleich. (Väitöskirja) Berlin: Duncker & Humblot, 2005. (saksaksi)
  • Hohberger, Stefan: Vergleich Der Politischen Theorie Und Der Politischen Systeme Des Althusius Mit Der EU. (Väitöskirja) Berlin: Duncker & Humblot, 2008. (saksaksi)
  • Knöll, Philip A.: Staat und Kommunikation in der Politik des Johannes Althusius: Untersuchungen zur Politikwissenschaft in der frühen Neuzeit. (Väitöskirja) Augsburg: Augsburgin yliopisto, 2011. (saksaksi)
  • Simon, Florian: Assoziation Und Institution Als Soziale Lebensformen in Der Zeitgenössischen Rechtstheorie. (Väitöskirja) Berlin: Duncker & Humblot, 2019. (saksaksi)
  • Wyduckel, Dieter: Princeps legibus solutus: Eine Untersuchung zur frühmodernen Rechts- und Staatslehre. Berlin: Duncker und Humblot, 2002. (saksaksi)
  • Carney, Frederick S. & Schilling, Heinz & Wyduckel, Dieter: Jurisprudenz, politische Theorie und politische Theologie: Beiträge des Herborner Symposions zum 400. Jahrestag der Politica des Johannes Althusius 1603-2003. (Beiträge zur politischen Wissenschaft, Band 131. Konferenssijulkaisu) Berlin: Duncker & Humblot, 2004. ISBN 3-428-11554-6 (saksaksi)
  • Blickle, Peter: Johannes Althusius und das Problem der Korporation. Berlin: Duncker und Humblot, 2005. (saksaksi)
  • Dahm, Karl-Wilhelm: Johannes Althusius – Ein Herborner Philosoph und Jurist. Wiesbaden: Historische Kommission für Nassau, 2010. (saksaksi)
  • Malandrino, Corrado & Wyduckel, Dieter: Politisch-rechtliches Lexikon der 'Politica' des Johannes Althusius. Berlin: Duncker & Humblot, 2010. ISBN 978-3-428-12975-1 (saksaksi)
  • Wall, Heinrich de: Reformierte Staatslehre in der frühen Neuzeit. (Johannes-Althusius-Gesellschaftin konferenssijulkaisu) Berlin: Duncker & Humblot, 2014. ISBN 978-3-428-54238-3 (saksaksi)
  • Weinert, Rainer: Repräsentation und Partizipation im politischen Denken Johannes Althusius. Baden-Baden: Nomos, 2017. (saksaksi)

Ranskaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Demelemestre, Gaëlle: Les métamorphoses du concept de souveraineté (XVI ème-XVIII ème siècles). (Väitöskirja) Paris: Université Paris-Est, 2009. (ranskaksi)
  • Demelemestre, Gaëlle: Les deux souverainetés et leur destin : le tournant Bodin - Althusius. (La nuit surveillée -sarja) Paris: Les éditions du Cerf, 2011. ISBN 978-2-204-09517-4 (ranskaksi)
  • Demelemestre, Gaëlle: Introduction à la "Politica methodice digesta de Johannes Althusius". Paris: Les éditions du Cerf, 2012. ISBN 978-2204097833 (ranskaksi)

Italiaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bianchin, Lucia: Il concetto di sovranità nella «Politica Methodice digesta» di Johannes Althusius. (Pro gradu -tutkielma) Trento: Università di Trento, 1998. (italiaksi)

Koreaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cho, Won-hong: Johannes Althusius의 國家論과 法理論 硏究. (Väitöskirja, [Ein Studium Über die Staats- und Rechtslehre des Johannes Althusius] / [Tutkimus Johannes Althusiuksen valtio- ja oikeusopista], tiivistelmä sivulla 189–191 saksaksi) Soul: Soulin valtionyliopisto, 1992. (koreaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johannes_Althusius&oldid=22851848”