Johanna Rytkölä

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 11. helmikuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirsi Johanna Rytkölä (o.s. Näsänen; s. 1956) on suomalainen kuvanveistäjä, joka käyttää materiaalinaan keramiikkaa.[1][2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rytkölä valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataideopettajaksi vuonna 1982 ja taiteen maisteriksi keramiikkataiteen osastolta vuonna 1986. Hänelle on myönnetty valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuonna 2008 ja yksivuotinen apuraha vuonna 2015. Vuonna 2023 hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[3]

Johanna Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely oli Helsingissä Galleria Brondassa vuonna 1988.[4] Hän oli jo aiemmin esitellyt töitään ryhmänäyttelyissä alkaen Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden näyttelystä ”Esineitä” vuonna 1983.[5] Uudenmaan läänin taidetoimikunnan palkitsemaan näyttelyyn liittyi opiskelijoiden manifesti, joka kritisoi esineympäristön kaupallistumista ja peräänkuulutti ekologista muotoilua.[6][7] Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely ulkomailla oli Tukholmassa Blås & Knåda -galleriassa vuonna 1988.[3]

Johanna Rytkölän töitä on ollut esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä ja kymmenissä yhteis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja eri puolilla maailmaa (esim. Italia,[8] Venäjä,[9] Itävalta,[10] Irlanti,[11] Romania,[12] Saksa,[13] Intia [14]).[3] Vuonna 2020 Rytkölän veistoksia oli New Yorkissa näyttelyssä, joka pohjautui monikansallisen taiteilijaryhmän residenssiin Serlachius-museossa Suomessa.[15][16]

Johanna Rytkölän toistaiseksi laajimmassa yksityisnäyttelyssä Kotkassa Merikeskus Vellamossa vuonna 2024 oli veistoksia vuosilta 2013–2023. Esillä oli mm. Arktisen keramiikkakeskuksen residenssissä Posiolla valmistettu, poikkeuksellisen suuri keramiikkaveistos ”Syvänteen kuningatar.”[17]

Rytkölä asuu ja työskentelee Vantaalla entisestä kaupparakennuksesta kunnostetussa ateljeetalossaan.[18] Johanna Rytkölä on taidemaalari Perttu Näsäsen sisar. Heidän isänsä oli professori Reino Näsänen.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johanna Rytkölän töitä Heinolan taidemuseossa vuonna 2016.
Johanna Rytkölän töitä Heinolan taidemuseossa vuonna 2016.[19]

Johanna Rytkölä muovaa ja leikkaa usein varsin kookkaat veistoksensa kivitavarasavesta. Hänen teoksilleen on tunnusomaista plastiset, selkeät muodot sekä erilaisilla lietteillä ja lasitteilla aikaansaadut värikkäät, mattaa ja kirkasta yhdistävät elävät pinnat.

Jennifer Hawkins Opie kirjoittaa:

”Työt muistuttavat Hans Arpin ja varhaisemman Picasson rakastamia vuolaita, litteitä, amorfisia muotoja. Lineaarisen ja dekoratiivisen muodon tutkimisen lisäksi Rytkölällä on erittäin tarkka värintaju sekä taito luoda ja hallita värejä työssään.”[20]

Rytkölän töille ominaiset kaartuvat tasopinnat synnyttävät usein illuusion rohkeasta liikkeestä, joka assosioituu tanssiin, musiikkiin tai veden virtaukseen[21][22][23] ”Monen teoksen aaltoileva liike on omiaan synnyttämään mielikuvia jostakin vedenkaltaisen väliaineen muotoilemasta.”[4] Teosten virtaviivaisissa muodoissa on nähty sekä geometrisiä tai arkkitehtonisia että orgaanisia tai ”biomorfisia” piirteitä.[24][25][26] Toisaalta hänen teoksiaan on luonnehdittu ”surreaalisiksi” ja työtään vapaaksi muotojen kahleista.[25]

Åsa Hellman kirjoittaa Rytkölästä:

”Johanna Rytkölän teokset herättivät välittömästi huomiota, kun hän 1980-luvulla alkoi osallistua näyttelyihin. Yleisö oli tottunut liittämään veistotaiteen kiveen, pronssiin, kipsiin tai puuhun. Vaikka suomalaiset keraamikot ovat pitkään tehneet veistoksia savesta, töille on usein ollut ominaista taideteollisempi, dekoratiivisempi ilme. Johanna Rytkölä esitteli täysin abstrakteja veistoksia, jotka lähestyivät muotokieleltään perinteistä kuvanveistoa mutta pohjasivat silti keramiikkatekniikoiden hallintaan.”[1]

Keramiikan tekniikat hallitsevana tekijänä Johanna Rytkölän on nähty jatkavan suomalaisen keramiikkataiteen perinnettä mutta samalla erottuvan siitä kuvanveistoon assosioituvalla näkemyksellään.[27] Häntä on luonnehdittu uudistusmieliseksi sekä kuvanveistäjänä että taidekeraamikkona.[26]

Johanna Rytkölän töitä näyttelyssä 2024, Gumbostrand Konst & Form.

Uusia avauksia ovat työt, joissa Rytkölä on upottanut keramiikkaelementtejä graniittiveistoksiin, samoin teokset joissa keramiikkaan on yhdistetty lasista puhallettuja osia.[28][29]

Teoksia kokoelmissa ja kaupunkitilassa[3]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riemumuuri Tampereen poliisitalossa.
Riemumuuri Tampereen poliisitalossa.

Suomen Kansallisgalleriassa on useita Johanna Rytkölän teoksia, esimerkiksi keramiikkaveistos "Kävelevä kotilo" (1987).[30][31]

Rytkölän keramiikkaveistoksia on lukuisissa julkisissa ja yksityisissä taidekokoelmissa, esimerkiksi:

Ulkomaisissa kokoelmissa, esimerkiksi:

  • Röhsska Museet, Göteborg, Ruotsi [32]
  • Northen Arizona University, Art museum and Galleries, Flagstaff, USA
  • Taipei Fine Arts Museum,Taiwan
  • Youngone Corporation, Craft Space MOKKUMTO, Seoul, Korea
  • FuLe International Ceramic Art Museums, Fuping, Kiina
  • Sanbao Ceramic Art Institute, Jingedezhen, Kiina

Johanna Rytkölän värikäs nauhamainen teos ”Riemumuuri” jakaa Tampereen poliisitalon sisääntuloaukion kahteen osaan. Tehdasvalmisteisista klinkkerilaatoista koostuva 14 metriä pitkä teos valmistui vuonna 1993 valtion taideteostoimikunnan tilauksesta.[33]

Vuonna 2005 valmistui Helsingin Arabianrantaan Päivi Kiurun, Maarit Mäkelän ja Johanna Rytkölän yhteistyönä 12 metriä pitkä muurimainen keramiikkaveistos. Entistä rantaviivaa mukailevan veistoksen elementtien pintaan serigrafiatekniikalla painetut kuvat kertovat paikalla sijainneen Arabian tehtaan vaiheista. Koko asuinalueen rakennuskustannuksista varattiin ulko- ja sisätiloihin sijoitettujen taideteosten hankintaan 1-2 prosenttia.[34]

Vuonna 2018 Johanna Rytkölä toteutti Vantaan taidemuseo Artsin tilauksesta kolme kookasta, useasta fragmentista koostuvaa reliefiä Vantaalla sijaitsevaan Katriinan sairaalaan. Teos on valmistettu keramiikasta ja kierrätyslasista.[35]

Vantaan Aviapolikseen uudelle asuinalueelle rakennettavaan Annefredin puistoon Johanna Rytkölä on suunnitellut keramiikasta ja suomalaisesta graniitista koostuvia veistoksia.[29][36]

Kansainvälisiä palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Rytkölän teos ”Matkalla paratiisiin II” palkittiin hopeamitalilla (Medaglia d´argento del Presidente della Repubblica) Faenzan kansainvälisessä keramiikkataiteen kilpailussa (49. Concorso Internazionale della Ceramica d´Arte) Italiassa vuonna 1995.[37] Kilpailuteosten tiukassa karsinnassa painotettiin valintakriteereinä keramiikan arkkitehtonisia ja plastisia ominaisuuksia.[8]

Kutani-keramiikan koristemaalausperinnettä kunnioittavassa keramiikkakilpailussa (Kutani International Decorative Ceramics Competition ’97) Komatsussa Japanissa Rytkölä sai vuonna 1997 suunnittelemastaan lautasesta kunniamaininnan (Award of Merit).[3]

Jäsenyyksiä ja luottamustoimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Rytkölä on Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen vuodesta 1991 ja Ornamo ry:n jäsen vuodesta 1987. Rytkölällä on ollut luottamus- ja asiantuntijatehtäviä keramiikkataiteen piirissä. Valtion taideteostoimikunnassa hän oli jäsenenä vuosina 1996–1998. Vantaan taiteilijaseurassa hän on toiminut hallituksen ja näyttelytoimikunnan jäsenenä.[38][3]

Keramiikkataiteen kansainväliseen järjestöön International Academy of Ceramics (IAC-AIC) Rytkölä on kuulunut vuodesta 2007.[39] Hän oli jäsenenä komiteassa, joka järjesti IAC:n vuotuisen kongressin Suomessa vuonna 2021.[40]

Johanna Rytkölä on ollut perustajajäsenenä taiteilijaryhmissä Taiteilijat O, Kuuma linja ja Helsinki Fat Clay.[3] Taideteollisen alan kuvataiteilijoita edustava Taiteilijat O pyrkii toimimaan linkkinä Ornamon ja Suomen Taiteilijaseuran välillä.[41] Kuuma linja -ryhmän tavoitteena oli nostaa keramiikkataiteen arvostusta Suomessa.[42] Ryhmä järjesti vuosituhannen vaihteessa keramiikkanäyttelyitä taidemuseoissa eri puolilla Suomea.[43] Vuonna 2008 perustetun Helsinki Fat Clay -ryhmän tavoitteena on edistää suomalaisen keramiikkataiteen kansainvälistymistä.[44] Vuonna 2012 ryhmä esitteli suomalaista keramiikkaa kutsunäyttelyssä Faenzan keramiikkamuseossa Italiassa.[45] Vuonna 2019 Helsinki Fat Clay -ryhmällä oli näyttely Tukholmassa.[46]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hellman Åsa (toim.): Taidekeramiikka Suomessa, s. 222-223. Otava, 2004.
  2. ↑ Johanna Rytkölä, kuvanveistäjä Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 7.12.2024.
  3. ↑ a b c d e f g Johanna Rytkölä, curriculum vitae 12/2024. Johanna Rytkölän kotisivu. Viitattu 7.12.2024.
  4. ↑ a b Valjakka, Timo: Yksi ynnä yksi. Helsingin Sanomat 5.2.1988.
  5. ↑ Esineitä, näyttely Vanhalla. Muoto 10(3): 40-45, 1983.
  6. ↑ Kalin, Kaj: Koulusta kajahtaa. Helsingin Sanomat, 19.10.1983.
  7. ↑ Uusimaa jakoi palkintoja ja mitaleita. Helsingin Sanomat 23.3.1984.
  8. ↑ a b Helkama, Iris: Kaksi keraamikkoa, kaksi tietä. Helsingin Sanomat 16.9.1995.
  9. ↑ Maunula, Leena: Pietarin ja Suomen keraamikot esiintyvät rinnan. Helsingin Sanomat, 2.2.2000.
  10. ↑ Finnish Art Mix, Art Bv Berchtoldvilla, Salzburg, 2011. artbv-salzburg.com. Viitattu 5.10.2018.
  11. ↑ Moving objects. Exhibition of artist members. International Academy of Ceramics. Dublin Castle, Ireland, 2014. Viitattu 5.10.2018.
  12. ↑ Ceramica Internationala. Galateea Comtemporary Art, 2013. Viitattu 5.10.2018.
  13. ↑ 40 Jahre Galerie Marianne Heller. Keramikatlas.de. Viitattu 6.10.2018.
  14. ↑ In Transit. Indian Ceramics Triennale 2024. Viitattu 7.12.2024.
  15. ↑ CTG Collective: The Berry Eaters 2020. Catinca Tabacaru Gallery. Viitattu 7.12.2024.
  16. ↑ CTG(R): Finland 2019 Catinca Tabacaru Gallery.
  17. ↑ Vesikehän ympäröimä. Johanna Rytkölän veistoksia vuosilta 2013–2023. Kymenlaakson museo, Merikeskus Vellamo. Viitattu 7.12.2024.
  18. ↑ Vanhassa kyläkaupassa lymyilee savitaide. (Arkistoitu – Internet Archive) Vantaan Sanomat, 19.1.2012. Viitattu 5.10.2018.
  19. ↑ Johanna Rytkölän modernit ruukut kunnioittavat keramiikan perinteitä. Itä-Häme 10.2.2016. Viitattu 5.10.2018.
  20. ↑ Hawkins Opie Jennifer: ”Suomalaisen taidekeramiikan jäljillä”, Taidekeramiikka Suomessa, s. 9–18. Otava, 2004.
  21. ↑ Montonen, Marjatta: Der Paradis vor deinen Augen. Keramische Plastiken von Johanna Rytkölä. Neue Keramik, 2010, nro 3, s. 31–33. neue-keramik.de.
  22. ↑ Montonen, Marjatta: Johanna Rytkölä: Balance of stability and movement. Kerameiki techni, 1998, 30. vsk, s. 30–32. Clayart International.
  23. ↑ Virtanen, Anne: Experiencing nature and a critique of civilisation: Abstract creations by Johanna Rytkölä. Ceramics Magazine, 2005, 6. vsk, s. 38–41. Keramik.Magazin.
  24. ↑ Nyrhinen, Tiina: Kasvatettuja käden töitä. Helsingin Sanomat 8.3.1990.
    Helkama, Iris: Keraamisia ameeboja ja muita olioita. Helsingin Sanomat 6.3.1993.
  25. ↑ a b Rautio, Pessi: Vapaan muodon keramiikkaveistoksia. Helsingin Sanomat 2.2.1998.
  26. ↑ a b Yli-Lassila, Jukka: Taidekeraamikon suihkussa käynti. Helsingin Sanomat 23.2.2007.
  27. ↑ Aav, Marianne: ”Esipuhe”, Johanna Rytkölä: Arjen paratiiseja – Paradises of everyday life. Designmuseo, 2006.
  28. ↑ Johanna Rytkölä & al.: Diving in the summer night. Johanna Rytkölä & KWUM, 2022. ISBN 978-952-94-6643-6
  29. ↑ a b Schoenmann, Evelyne: In studio with Johanna Rytkölä. New Ceramics, p 60-63, May/June 2024.
  30. ↑ Johanna Rytkölä: Kävelevä kotilo, 1987. Kansallisgalleria. Viitattu 7.12.2024.
  31. ↑ Teoshaku: Johanna Rytkölä. Kansallisgalleria. Viitattu 7.12.2024.
  32. ↑ Johanna Rytkölä: Strykjärn, 2007. Röhsska Museets samlingar. Viitattu 18.10.2018.
  33. ↑ Johanna Rytkölä: Riemumuuri, 1993. Valtion taideteostoimikunnan kokoelma. Viitattu 7.12.2024.
  34. ↑ Isohanni, Tuula: Arabianrannan taide. Taiteellinen yhteistyö vuosina 2000–2010, s. 54. Helsinki, 2012.
    Kävelyllä Arabianrannassa. Kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsingin kaupunki, 2009.
  35. ↑ Johanna Rytkölä: Pehmoisen lumen kätkemät, Katriinan sairaala 2018. Taide rakentamisessa. Rakennustietosäätiö RTS. Viitattu 7.12.2024.
  36. ↑ Kotiinpaluu: Annefred eteläisen julkisen taiteen konsepti, 2020. Vantaan taidemuseo Artsi. Viitattu 7.12.2024.
  37. ↑ Opere: “On the way to paradise II”. Premio Faenza. Viitattu 18.10.2018.
  38. ↑ Hallitus ja toimikunnat 2024. Vantaan taiteilijaseura. Viitattu 7.12.2024.
  39. ↑ Johanna Rytkola www.aic-iac.org. Viitattu 7.12.2024.
  40. ↑ The 49th IAC Congress “Rovaniemi/Posio 2021”. www.aic-iac.org. Viitattu 7.12.2024.
  41. ↑ Taiteilijat O Artists O :: Suomi Artists-O. Viitattu 11.12.2016.
  42. ↑ Isoniemi, Eliisa – Mäkelä, Maarit (toim.): Kuuma linja: Kivivirta, Rytkölä, Niemi, Mäkelä, Isoniemi, Veräjänkorva. Helsinki, 1998.
  43. ↑ Honkavaara, Leena. Kuumanviileästi naisesta, maisemasta. Helsingin Sanomat, 9.2.2002.
  44. ↑ Isohauta, Teija: Helsinki Fat Clay. Going forward from asceticism. Ceramics: Art and Perception, p 18-23, no 86, 2011.
  45. ↑ Helsinki Fat Clay –ryhmä kutsuttiin Faenzaan. Helsingin Sanomat, 27.8.2012.
  46. ↑ Helsinki Fat Clay, Spring 2019. Blås & knåda. Viitattu 7.12.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johanna_Rytkölä&oldid=22886402”