Johann Andreas Rothe

Johann Andreas Rothe (12. toukokuuta 1688 Lissa, Görlitz, Saksa (nykyään Lasów, Puola) – 6. heinäkuuta 1758 Timmendorf, nykyään Tomisław, Puola) oli saksalainen luterilainen pappi ja virsirunoilija.

Rothe oli papin poika. Hän aloitti opintonsa 1708 Breslaussa ja valmistui teologian kandidaatiksi Leipzigin yliopistosta 1711. Hän toimi kotiopettajana ja apulaisena Görlitzin Kolminaisuuden kirkossa.

Rothe tutustui herrnhutilaisuuden perustajaan kreivi Nikolaus Ludvig van Zinzendorfiin, ystävystyi hänen kanssan ja 1722 Zinzendorf kutsui hänet kirkkoherraksi Bethelsdorfiin. Rothe oli siellä pidetty sananjulistaja, mutta vähitellen hänen ja Zinzendorfin välille tuli erimielisyyksiä. Rothe ei voinut hyväksyä sitä, että Zinzendorf ei kaikin kohdin seurannut voimassa olevaa kirkkojärjestystä ja hän hakeutui 1737 papiksi Hermsdorfiin Görlizin lähellä, sen jälkeen Thommesdorfiin Breslaun lähelle, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.

Rothe kirjoitti lukuisia virsiä, joista muutama liitettiin herrnhutilaisen yhteisön virsikirjoihin, muun muassa Berthelsdorfer Gesangbuch: Sammlung Geistlicher und lieblicher Lieder, Leipzig 1725, jossa oli kolme ja myöhäisemmässä painoksessa niiden lisäksi viisi Rothen virttä. Virsiä ei aluksi hyväksytty virallisiin virsikirjoihin, niitä epäiltiin Zinzendorfin kirjoittamiksi, kunnes tämä lisäsi virsien yhteyteen tiedon niiden kirjoittajasta.

Tunnetuin Rothen virsi on virsi "Ich habe nun den Grund gefunden", vuodelta 1722. Hänen kerrotaan kirjoittaneen sen syntymäpäivälahjaksi Zinzendorfille. Toisten tietojen mukaan se olisi kuitenkin kirjoitettu syntymäpäivälahjaksi henkilölle, jonka luona Rothe toimi kotiopettajana. Virsi painettiin ensimmäisen kerran Zinzendorfin julkaisemassa kokoelmassa Christ-Katolisches Singe-und Bet Büchlein. Nykyään virsi on useiden eri kirkkojen virsikirjoissa.

Virsi on Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 245 "Sain perustuksen varman löytää" (ruots. C. D. af Wirsén 1889, Britt G. Hallqvist 1984, suom. Niilo Rauhala 1995, Säv. Hampuri 1690)

Se on myös Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelmassa laulu 185 ("On perustus niin vahva mulla", suom. J. E. Forsman 1900. säv. saksalainen 1788) ja Siionin kanteleessa laulu 283 ("Nyt löysin pohjan varman, vankan" suom. Otto Perko 1961, uud. Lauri Thurén, säv. Vesa Erkkilä 1996).