Johan Walheim
Johan Walheim (28. maaliskuuta 1779 Hämeenlinna – 25. lokakuuta 1842 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja todellinen valtioneuvos.[1]
Walheimin vanhemmat olivat lääninsihteeri, asessori Johan Woivalenius, vuodesta 1769 Walheim (1741–1800) ja Elisabet Furuhjelm. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1792 ja suoritti tuomarintutkinnon 1797 sekä sai varatuomarin arvon 1803.[1]
Walheim toimi Uudenmaan ja Hämeen lääninhallituksen maanmittaus- ja isojakoasiain varalääninviskaalina 1797–1801 ja hän oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina vuodesta 1798, kanslistina vuodesta 1808 ja ylimääräisenä viskaalina 1809. Walheim oli hallituskonseljin talousosaston protokollasihteerinä 1809–1812 ja valtiovaraintoimituskunnan apulaisesittelijäsihteerinä 1812–1822. Hän oli samalla myös Ala-Sääksmäen tuomiokunnan tuomarina 1817–1842. Walheim oli Suomen senaatin talousosaston jäsenenä 1822–1840 toimien kirkollistoimikunnan päällikkönä 1822–1831 ja 1833–1840 sekä kansliatoimituskunnan päällikkönä 1831–1833. Walheim sai esittelijäsihteerin arvon 1814, valtioneuvoksen arvon 1830 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1837.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Johan Walheim. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 17.12.2015.