Johan Eberhard von Schantz

Johan Eberhard von Schantz (29. lokakuuta 1802 Pori – 3. tammikuuta 1880 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa laivastossa palvellut suomalaissyntyinen amiraali. Hän oli myös laivasuunnittelija ja hän kirjoitti merisodankäynnistä artikkeleita useisiin julkaisuihin.

Elämä

Von Schantzin vanhemmat olivat everstiluutnantti Johan Eberhard von Schantz ja Johanna Sofia Didron. Von Schantz oli naimisissa vuodesta 1839 Selma Sofia von Schantzin kanssa. Heillä oli yksi Sofia Oneida Emilia-niminen tytär. Hän palveli vuosina 1814–1821 kauppalaivastossa ja suoritti 1821 ensimmäisen perämiehen tutkinnon Viipurissa. Tämän jälkeen von Schantz palveli midshipmanina 26. meriekipaasissa Viaporissa ja purjehti eri aluksilla 1821–1823 Suomenlahdella ja 1824–1827 Pohjanlahdella. Luutnantiksi ylentämisen jälkeen 1828 von Schantz siirtyi 8. meriekipaasiin. Vuosina 1828–1829 Turkkia vastaan käydyn sodan aikana von Schantz palveli linjalaiva Fère Champenoisella, joka oli mukana sulkemassa Dardanellien salmia.

Turkin sodan päätyttyä von Schantz siirrettiin 1830 27. meriekipaasiin ja 1832 5. meriekipaasiin, jossa hän palveli loggeri Oranienbaumin päällikkönä. Vuosina 1833–1838 von Schantz oli Venäjän merivoimien yleisesikunnan päällikön, amiraali, ruhtinas Aleksandr Menšikovin adjutanttina. Hän suoritti 1834–1836 maailmanympäripurjehduksen kuljetusalus Amerikan päällikkönä ja löysi matkan aikana Tyyneltä mereltä Schantzin saariksi nimetyn 18 pienen korallisaaren ryhmän, joka kuuluu Marshallinsaariin. Saaret tunnetaan myös Wotho-atollien nimellä.

1. luokan kapteeniksi 1838 ylennetty von Schantz komennettiin 1839 valvomaan Venäjän laivastolle tilatun höyryfregatti Kamtšatkan rakentamista New Yorkissa. Von Schantz perehtyi samalla Yhdysvalloissa myös höyrylaivojen teknologiaan. Aluksen valmistuttua von Schantz toi sen vuonna 1841 Kronstadtiin ja toimi vuosina 1842–1847 sen päällikkönä. Tänä aikana höyryfregatti Kamtšatka teki useita laivastovierailuita Euroopan satamiin.

Kontra-amiraaliksi ylentämisen jälkeen von Schantz johti vuodesta 1848 itse suunnitelemiensa tykkiveneiden ja kuunarilavettien rakentamista Kronstadtissa. Hän valvoi myös höyryfregatti Rurikin rakentamista Turussa 1849–1851. Vielä ennen Krimin sodan puhkeamista von Schantz oli opintomatkalla ulkomailla tutustumassa potkurikäyttöisiin aluksiin ja keväällä 1854 hän johti 40 airoilla soudettavan tykkiveneen rakentamista Porissa, Turussa ja Helsingissä.

Krimin sodan aikana von Schantz palveli Venäjän Itämeren laivastossa. Hän torjui elokuussa 1854 englantilaisten maihinnousuyrityksen Turussa, ja toukokuussa 1855 hänestä tuli Itämeren laivaston 1. divisioonan eli Itämeren eskaaderin höyrylaivaosaston komentaja. Hänestä tuli samana vuonna myös vara-amiraali. Von Schantz komensi Itämeren eskaaderia vuoteen 1861 saakka. Von Schantzista tuli Itämeren laivaston vanhin lippukomentaja 1860, Venäjän amiraliteettineuvoston jäsen 1863 ja amiraali 1866. Von Schantz julkaisi nimimerkillä en gammal sjöman vuosina 1870–1871 kaksi muistelmateosta urastaan Venäjän laivastossa.

Von Schantz edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1863–1864.

Teoksia

• Mitt första steg på sjömannabanan. G. W. Wilén & Co, Åbo 1870 (nimimerkillä en gammal sjöman)
• Mina första steg på örlogsmannabanan. G. W. Wilén & Co, Åbo 1871 (nimimerkillä en gammal sjöman)

Katso myös

• Kalevala (korvetti)

Lähteet

• Johan Eberhard von Schantz SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Johan Eberhard von Schantz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

• Johan Eberhard von Schantz Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.