Joey Maxim
| Joey Maxim | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Giuseppe Antonio Berardinelli |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1922 Cleveland, Ohio |
| Kuollut | 2. kesäkuuta 2001 West Palm Beach, Florida |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | - |
| Pituus | 185 cm |
| Painoluokka | alempi raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 115 |
| Voitot | 82 |
| – tyrmäysvoitot | 21 |
| Tappiot | 29 |
| Ratkaisemattomat | 4 |
Joey Maxim (28. maaliskuuta 1922 – 2. kesäkuuta 2001), oikealta nimeltään Giuseppe Antonio Berardinelli, oli yhdysvaltalainen ammattilaisnyrkkeilijä ja alemman raskaansarjan maailmanmestari. Hänen taiteilijanimensä tulee Maxim-konekivääristä, jota pidetään ensimmäisenä nykyaikaisena konekiväärimallina. Maxim ei ollut aikansa kovaiskuisimpia nyrkkeilijöitä ja saavutti vain 21 tyrmäysvoittoa 115 ottelussa, mutta korvasi puutteensa muutoin viisaalla ottelemisella ja kykeni voittamaan monia aikakautensa parhaista nyrkkeilijöistä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maxim ryhtyi ammattilaiseksi 18-vuotiaana vuonna 1941. Ensimmäisissä 11 ottelussaan hän voitti pisteillä muun muassa Nate Boldenin ja Red Burmanin. Seuraavana vuonna hän kärsi tappion Jimmy Bivinsille ja kahdesti Ezzard Charlesille. Tappioista huolimatta hän jatkoi kulkuaan kohti painoluokkansa maailman huippua ja otteli myös raskaassa sarjassa, jossa hän voitti vuonna 1946 Jersey Joe Walcottin – häviten tosin seuraavana vuonna tälle kahdesti. Vuonna 1948 Maxim hyvitti aikaisemman tappionsa raskassarjalaiseksi siirtyneelle Bivinsille voitettuaan jo aikaisemmin syksyllä luoteisen Tyynenmeren raskaan sarjan mestaruuden Bill Peterseniltä. Vuonna 1949 hän kärsi jälleen tappion Ezzard Charlesille, mutta seuraavassa ottelussaan hän voitti nimiinsä Amerikan alemman raskassarjan mestaruuden 15 erää kestäneessä ottelussa Gus Lesnevichiä vastaan.
24. tammikuuta 1950 Maxim pääsi ottelemaan Freddie Millsiä vastaan alemman raskaansarjan maailmanmestaruudesta Lontooseen. Altavastaajana otteluun lähtenyt Maxim yllätti kaikki tyrmäämällä vastustajansa kymmenennessä erässä. 30. tammikuuta 1951 Maxim kohtasi jälleen Charlesin. Chicagossa käydyssä ottelussa oli panoksena Charlesin hallussa ollut raskaan sarjan maailmanmestaruus, mutta myös tällä kertaa voitto meni Charlesille tuomaripisteillä.
Saman vuoden kesällä Maxim palasi takaisin alempaan raskassarjaan ja puolusti mestaruuttaan Bob Murphyä vastaan. Joulukuussa hän kohtasi jälleen Charlesin, ja taaskin voitto meni Charlesille kaikin tuomariäänin. Kesäkuussa 1952 Maxim puolusti mestaruuttaan Sugar Ray Robinsonia vastaan New Yorkin Yankee Stadiumilla 48 000 katsojan edessä. Robinson, joka oli vienyt mestaruuden kahdessa alemmassa painoluokassa, lähti otteluun ennakkosuosikkina ja hallitsikin kamppailua vakuuttavasti, mutta lopulta helle ja nestehukka koituivat hänen kohtalokseen ja ottelu tuomittiin Maximin voittoon 14. erässä teknisellä tyrmäyksellä. Paahtavassa kuumuudessa jopa kehätuomari Ruby Goldstein pyörtyi kymmenennessä erässä, ja hänen tilalleen tuli Ray Miller. Maxim menetti mestaruutensa seuraavassa ottelussaan joulukuussa Archie Moorelle. Seuraavan kahden vuoden aikana hän oli Mooren haastajana vielä kahdesti mestaruusottelussa, mutta hävisi molemmilla kerroilla.
Vielä kesäkuussa 1954 Maxim voitti tittelittömässä ottelussa Floyd Pattersonin kaikin tuomariäänin, vaikkakin kaikki 11 paikalla ollutta toimittajaa olivat eri mieltä voittajasta. Pian tämän jälkeen Maxim ajautui Carl "Bobo" Olsonin kohtaamisesta alkaneeseen tappiokierteeseen ja lopetti uransa vuonna 1958 hävittyään kahdeksan uransa yhdeksästä viimeisestä ottelusta.