Serlachius Kartano

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Joenniemen kartano)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Serlachius Kartano
Tyyppi Taidemuseo
Sijainti Joenniementie 47, Mänttä
Perustettu 1945
Ylläpitäjä Gösta Serlachiuksen taidesäätiö
Kotisivut https://serlachius.fi/museot-ja-kokoelmat/museot/serlachius-kartano/
Koordinaatit 62°01′41″N, 24°34′30″E
Kartta
Serlachius Kartano

Serlachius Kartano (aiemmin Serlachius-museo Gösta ja Gösta Serlachiuksen taidemuseo) on Mänttä-Vilppulassa sijaitseva taidemuseo, jota ylläpitää Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Se on vanhempi säätiön kahdesta Serlachius-museosta.[2]

Museo avattiin vuonna 1945, mutta taidekokoelmaa ja museoita ylläpitävä Gösta Serlachiuksen taidesäätiö perustettiin jo vuonna 1933.[3]

Taidekokoelman historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Gösta Serlachiuksen säätiön taidekokoelman historia

Gösta Serlachiuksen säätiön taidekokoelma on Suomen ja Pohjoismaiden merkittävimpiä yksityisiä kokoelmia. Kokoelman tärkein osa muodostuu kotimaisen taiteen kultakauden merkkiteoksista. Lisäksi kokoelmaan kuuluu noin sata vanhan eurooppalaisen maalaustaiteen arvoteosta, joista vanhimmat ovat 1400–1500-luvuilta. Kokoelmaan kuuluu myös 1900-luvun alun varhaista modernismia ja kasvava kokoelma nykytaidetta.[4][5]

Museon historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avautuessaan vuonna 1945 museo oli kahdeksas taidemuseo Suomessa[4]. Vuorineuvos Gösta Serlachius oli kuollut vuonna 1942. Taidesäätiön isännistö totesi, että sota-ajan vaikeissa olosuhteissa oli vuorineuvoksen pitkään suunnittelemasta taidemuseohankkeesta luovuttava.[6] Hänen leskensä Ruth Serlachius (1882–1962) ja perillisensä päättivätkin asettaa kokoelman esille Serlachiuksen edustuskotiin Joenniemen kartanoon.[7][3] Gösta Serlachiuksen taidemuseo aloitti toimintansa Joenniemen kartanon alasaleissa vuonna 1945.[4]

Museo toimi hiljaisesti 1970-luvulle asti. Vuorineuvos Gösta Serlachiusta G. A. Serlachius Osakeyhtiön ja taidesäätiön johdossa seurannut Ralph Erik Serlachius (1901–1980) sekä tämän poika ja seuraaja, vuorineuvos Gustaf Serlachius (1935–2009) kehittivät kuitenkin vuosien kuluessa museon toimintaa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti rakennuksen ja sitä ympäröivän puiston Serlachiuksen suvulta vuonna 1972. Museo sai kokopäiväisen intendentin, Maritta Pitkäsen vuonna 1973.[8]

Vuosina 1983–1984 ja 1987 rakennusta peruskorjattiin ja laajennettiin taidemuseokäyttöön paremmin sopivaksi.[8] Museossa esiteltiin laajoja näyttelyitä esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan, Hannes Autereen, Albert Edelfeltin ja Lennart Segerstrålen tuotannosta.[9]

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ylläpitää myös kansainvälistä taiteilijaresidenssiä Mäntässä. Serlachius Residenssin toiminta käynnistyi vuonna 2015[10]. Residenssiin saadaan vuosittain yli sata hakemusta, ja sinne valitaan noin kaksikymmentä taiteilijaa tai taiteilijaryhmää eri puolilta maailmaa. Residenssiin voivat hakea myös taiteen parissa työskentelevät tutkijat ja kuraattorit.[11]

Joenniemen vanha kartano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joenniemen kartano.

Arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema kartano valmistui vuonna 1935 Gösta ja Ruth Serlachiuksen edustuskodiksi Melasjärven rantaan. Rakennus edustaa klassismia, ja siinä on vaikutteita englantilaisesta kartanoarkkitehtuurista. Sisätilat ovat 1930-luvun puhdaslinjaista funktionalismia. Talo ehti toimia pariskunnan yhteisenä kotina seitsemän vuotta ennen Gösta Serlachiuksen kuolemaa vuonna 1942.

Rakennuksessa on useita kiinteitä, Gösta Serlachiuksen tilaamia taideteoksia. Kartanon kirjaston kattoa koristaa Lennart Segerstrålen (1892–1975) vuonna 1935 maalama kattomaalaus "Kirjallisuuden synty".[7][12] Kartanon viinituvan kattoholvien maalaukset toteutti vuonna 1936 Irina Bäcksbacka (1919–2002). Maalausten aiheet hän sai Bellmanin juomalauluista.[13] Kuvanveistäjä Hannes Autere suunnitteli viinituvan puukalusteet ja veisti tilaa koristavat puureliefit. Viinituvan taontatyöt toteutti taidetakoja Atle Luotonen.[14] Hanne Autere teki myös kartanon pääovea ja ikkunanpuitteita koristavat puiset veistokoristeet.[15]

Kartanossa esitellään pääasiassa taidesäätiön omia kokoelmia: Suomen kultakauden taidetta ja 1900-luvun alun varhaista modernismia sekä vanhaa eurooppalaista maalaustaidetta 1400-luvulta 1700-luvulle.[16]

Serlachius Kartanoa ympäröi puisto, jonka suunnitteli puutarha-arkkitehti Paul Olsson kartanon valmistumisen aikaan 1936. Puistossa on ranskalaisen muotopuutarhan ja vapaamuotoisemman englantilaisen puistometsän piirteitä.[17] Vuosien saatossa puiston yleisilme ränsistyi, ja sen uudistettiin perusteellisesti 1990-luvulla Olssonin alkuperäisiä suunnitelmia kunnioittaen.[18] Suunnittelusta vastasi puutarha-arkkitehti Gretel Hemgårdin toimisto, joka on tehnyt myös tarvittavat muutokset puiston suunnitelmiin Kartanon laajennusosan ja Serlachius Taidesaunan rakentamisen yhteydessä.[19]

Puistoon on sijoitettu veistoksia mm. Harry Kivijärveltä, Emil Wikströmiltä, Jussi Mäntyseltä, Wäinö Aaltoselta, Antero Toikalta, Bernar Venet'ltä ja Matthew Day Jacksonilta.[20] Urho Heinäsen "Kosto"-niminen kiviveistos seisoo puistoon yhteydessä olevan Taavetinsaaren rantavedessä. Melasjärven vedenkorkeudesta riippuen veistos näkyy kokonaan, osittain tai peittyy kokonaan veteen.[21]

Kartanon laajennusosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Göstan paviljonki.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö avasi vuonna 2010 kansainvälisen suunnittelukilpailun museon laajennusosasta.[22] Kilpailuun saatiin kaikkiaan 579 ehdotusta, mikä teki siitä Suomen siihen mennessä suurimman yleisen kansainvälisen suunnittelukilpailun. Kilpailun voittaja julkistettiin kesäkuussa 2011. Toteutettavaksi ehdotukseksi valittiin espanjalaisen MX_SI architectural studion suunnittelema puurakennus "Parallels". Ehdotuksen olivat suunnitelleet toimiston meksikolaissyntyiset arkkitehdit Héctor Mendoza ja Mara Partida sekä slovenialainen arkkitehti Boris Bežan.[23]

Laajennusosa (aiemmin Göstan paviljonki) avattiin 14.6.2014.[22] Rakennuksen kokonaisala on 5 700 neliötä, josta varsinaisia näyttelytiloja on tuhat neliötä.[23] Laajennusosassa on myös yleisötiloja, museokauppa, ravintola ja henkilökunnan toimistotiloja.

Laajennusosan erikoisuus on sen liimapuurunko, joka koostuu yli sadasta keskenään erilaisesta liimapuukehästä ja rytmittää rakennusta niin ulko- kuin sisäpuolelta. Liimapuurungon erikoisratkaisut suunnitteli A-Insinöörit.[24] Rakennuksen ulkoverhous on toteutettu uritetusta kuusilaudasta. Suuret peililasiset ikkunat heijastavat ulkona puistonäkymiä ja avaavat toisaalta näkymiä sisälle rakennukseen.[25]

Laajennusoassa nähdään kotimaisten ja ulkomaisten nykytaiteilijoiden taidetta ja erilaisia teemanäyttelyitä. Laajennusosan valmistumisen myötä Serlachius Kartanolla järjestetään paljon erilaisia kulttuuritapahtumia. Se toimii esimerkiksi vuosittain järjestettävän kansainvälisen pianomusiikin festivaalin Mäntän Musiikkijuhlien pääkonserttipaikkana. Lisäksi Serlachius Kartanolla järjestetään vuosittain ruokatapahtuma Mänttä Food Festival yhteistyössä museossa toimivan Ravintola Göstan kanssa.[26]

Serlachius Taidesauna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serlachius Taidesauna

  Serlachius Kartanon yhteydessä Melasjärven rannassa sijaitsee vuonna 2022 valmistunut Serlachius Taidesauna. Sen suunnittelusta vastasivat samat arkkitehdit, jotka suunnittelivat myös Serlachius Kartanon laajennusosan: Héctor Mendoza, Mara Partida ja Boris Bežan.[27][28][29] Betonirakenteisen saunan arkkitehtuurissa yhdistyvät kivi ja puu. Nimensä mukaisesti Taidesaunalla nähdään taidetta sekä suomalaista ja kansainvälistä designia.[30] Taidesaunaa vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Siellä järjestetään myös viikottain yleisösaunavuoro.[31]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Simpanen, Marjo-Riitta: Aito vai väärennös? Väärennettyä ja aitoa taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Serlachius-museot, 2012.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21550. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ ”Serlachiuksen taidemuseo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
  3. ↑ a b Säätiön historia (Arkistoitu – Internet Archive). Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Viitattu 21.12.2014
  4. ↑ a b c Tarja Talvitie (toim.): Kymmenen polkua kokoelmaan, s. 9-15. Serlachius-museot, 2018.
  5. ↑ Sivonen, Pauli ym.: Kuusi katsetta kokoelmaan. Teoksia Gösta Serlachiuksen taidesäätiön nykytaidekokoelmasta. s. 7–9. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2022.
  6. ↑ Hänninen, Helena: Nimeän kantava. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja sen kokoelma, s. 90–92. Kustannusosayhtiö Parvs, 2023.
  7. ↑ a b Museoiden historia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.12.2014
  8. ↑ a b Pauli Sivonen (toim.): Kotkan siipien suojassa, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 78-95, 16-27, 122-141. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
  9. ↑ Helena Hänninen: Nimeään kantava – Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja sen kokoelma, s. 170–190. Kustannusosakeyhtiö PARVS, 2023.
  10. ↑ Kaisa Viljanen Gösta museo esittelee fiktiivisen museon... Helsingin Sanomat 13.6.2014 B 2
  11. ↑ Serlachius Residenssi, residenssipaikan hakeminen serlachiusresidency.fi.
  12. ↑ Marjo-Riitta Simpanen: Serlachiusten kartano, s. 108. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  13. ↑ Simpanen, Marjo-Riitta: Serlachiusten kartano, s. 114–116. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  14. ↑ Marjo-Riitta Simpanen: Serlachiusten kartano, s. 114–115. Kustannusiosakeyhtiö Parvs, 2019.
  15. ↑ Marjo-Riitta Simpanen: Serlachiusten kartano, s. 89–91. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  16. ↑ Kartanon klassikot, Serlachiuksen näyttely serlachius.fi. Viitattu 23.7.2024.
  17. ↑ Marjo-Riitta Simpanen: Serlachiusten kartano, s. 146–147. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  18. ↑ Simpanen, Marjo-Riitta: ”Puisto ja puutarha”, Serlachiusten kartano, s. 142–147. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  19. ↑ Serlachius Taidesaunan arkkitehtuuri serlachius.fi. Viitattu 23..7.2024.
  20. ↑ Kartanon veistospuisto Serlachius. Viitattu 30.7.2024.
  21. ↑ Simpanen, Marjo-Riitta: Serlachiusten kartano, s. 147–148. Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2019.
  22. ↑ a b Päivi Viherkoski (toim.): Göstan paviljonki – Pohjoisessa valossa, s. 23-25, 29-32, 37-41. Serlachius-museoiden julkaisuja, 2015.
  23. ↑ a b Serlachius-museon suunnittelukilpailun voitto Espanjaan Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  24. ↑ Göstan Paviljongin liimapuurunko on rakennesuunnittelun taidonnäyte A-Insinöörit. Viitattu 24.4.2018.
  25. ↑ Jeime J. Ferrer Forés ym.: Göstan paviljonki pohjoisessa valossa, s. 23–24. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2015.
  26. ↑ Serlachius Kartano serlachius.fi. Viitattu 23.7.2024.
  27. ↑ Arkkitehdit loivat Serlachius-museoiden taidesaunaan ”kokemusten koreografian” ark. 31.1.2023. Viitattu 19.6.2024.
  28. ↑ Onko tässä Suomen upein sauna? Upouudessa Taidesaunassa löylykauhakin on designia Yle Uutiset. 16.6.2022. Viitattu 19.6.2024.
  29. ↑ Vuoden 2022 Betonirakenne: Serlachiuksen Taidesauna Betoni-lehti. Viitattu 19.6.2024.
  30. ↑ Serlachius Taidesauna serlachius.fi. Viitattu 23.7.2024.
  31. ↑ Serlachius Taidesauna, yleistietoa saunasta serlachius.fi. Viitattu 23.7.2024.
  32. ↑ Eveliina Niskanen, Taidemuseo Göstan laajennusosa voitti merkittävän arkkitehtuuripalkinnon, Ylen uutiset 5.12.2013, viitattu 5.12.2013
  33. ↑ Cscae.com
  34. ↑ Suna Vuori: Mäntän laajennus kilpailee merkittävästä arkkitehtuuripalkinnosta. Helsingin Sanomat 22.11.2014 s. C13
  35. ↑ Göstan paviljongista vuoden projekti Rakennuslehti. 11.2014.
  36. ↑ Serlachius-museo Gösta on Vuoden museo – museoiden parhaimmistoa palkittiin Museogaalassa 19.5.2015. Suomen museoliitto. Arkistoitu 31.12.2018. Viitattu 1.1.2019.
  37. ↑ Serlachiuksen taidesauna sai vuoden Betonirakenne-palkinnon, kiitosta saavat betoniset yksityiskohdatkin Yle Uutiset. 1.2.2023. Viitattu 19.6.2024.
  38. ↑ Palkinto | Serlachiuksen Taidesauna palkittiin Vuoden matkailuinnovaationa KMV-lehti. 7.11.2022. Viitattu 19.6.2024.
  39. ↑ Palkinto Arkkitehtuurin Finlandia. Viitattu 19.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serlachius Kartano.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Serlachius_Kartano&oldid=22809763”