Jim Corbett

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo metsästäjästä ja luonnonsuojelijasta. Saman nimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla.
Jim Corbett
Corbett vuonna 1944.
Corbett vuonna 1944.
Henkilötiedot
Syntynyt25. heinäkuuta 1875
Nainital, Uttarakhand, Brittiläinen Intia
Kuollut19. huhtikuuta 1955 (79 vuotta)
Nyeri, Kenian siirtomaa
Kansalaisuus Iso-Britannia
Ammatti metsästäjä, jäljittäjä, luonnonsuojelija, luonnontieteilijä ja kirjailija
Vanhemmat William Christopher ja Mary Jane
Siviilisääty Naimaton
Sukulaiset Harriet Corbett ja Joseph Corbett (isovanhemmat)
Muut tiedot
Aktiivisena 1893–1955
Aiheesta muualla
Kotisivu

James Edward ”Jim” Corbett (25. heinäkuuta 1875 Nanital, Brittiläinen Intia – 19. huhtikuuta 1955 Nyeri, Kenian siirtomaa) oli brittiläis-intaliainen metsästäjä, jäljittäjä, luonnonsuojelija, luonnontieteilijä ja kirjailija. Corbett sai mainetta tapettuaan useita ihmisiä syöneitä tiikereitä ja leopardeja. Hänen kerrotaan tappaneen useita kissaeläimiä.[1][2]

Corbett oli erittäin arvostettu metsästäjä ja luonnonsuojelija. Jim Corbettin kansallispuisto ja erittäin uhanalaisen tiikerin alalaji Indokiinantiikeri, Panthera tigris corbett, ovat saaneet nimensä Corbettin mukaan. Hän työskenteli elämänsä aikana monissa erillaisissa työtehtävissä Intiassa. Corbett on auttanut Chotti Haldwanin kylää selveytymään rankoista olosuhteista ja kehittänyt kyseistä kylää merkittävästi.

Corbett palveli sotilaana Britannian armeijaa monissa sodissa Ensimmäisestä toiseen maailmansotaan ja saavutti lopulta everstin sotilasarvon. Corbett innostui valokuvauksesta 1920-luvulla ja osti ensimmäisen kameransa samalla vuosikymmenen lopulla. Hän alkoi kuvata kamerallaan erilaisia villipetoja, erityisesti tiikereitä.

Suku ja tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isovanhemmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbettin suku polveutuu useista perheistä, jotka olivat muuttaneet Britteinsaarilta Intian niemimaalle 1800-luvun aikana. Jim Corbettin isovanhenmat olivat Joseph Corbett ja Harriet Corbett. He kasvoivat luostareissa, Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. He karkasivat yhdessä luostarista ja muuttivat Intiaan 7. helmikuuta 1815.[3]

Vanhemmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josephilla ja Harrietilla oli yhteensä yhdeksän lasta. Heidän kuudes lapsi, Christopher William Corbett, Jim Corbettin isä, syntyi Meerutissa vuonna 1822. William meni hänen isänsä, Josephin tavoin armeijaan, jossa hän palveli lääkärinä. William meni ensimmäisen kerran naimisiin Mary Anne Morrow'n kanssa joulukuussa 1845. Parilla oli yhteensä kolme lasta, mutta heidän suhde päättyi nopeasti Morrow'nin kuoltua nuorena.[4]

William selviytyi vuonna 1857 Intian kapinasta ja jäi eläkkeelle asepalveluksesta. Hän meni toisen kerran naimisiin vuonna 1859 22-vuotiaan Irlantilaissyntyisen lesken, Mary Jane Doylen kanssa. Janella oli entisestä avioliittosta, tohtori Charles James Doylen kanssa neljä lasta.[5] Christopher William hankki hänen ystävän komissaari Henry Ramsayn avulla läheltä Kaladhungia tontin, jolle hän rakensi Arundel-nimisen asunnon.[6]

Vuonna 1862 Christopher William Corbett nimitettiin Nainitalin postipäälliköksi. Williamin työ postipäällikkönä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi suuri palkkaista elättääkseen koko perhettä, jonka johdosta perhe joutui hankkimaan lisätuloja useilla kiinteistösijoituksilla. Mary Jane Corbett oli erityisen taitava kiinteistösijoituksillaan ja hänestä tuli Nainitalin ensimmäinen virallinen kiinteistövälittäjä. Janen asemaa arvostettiin nopeasti kasvavassa Nanitalin kaupungissa.[7]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Edward Corbett syntyi vuonna 1875 Brittiläiseen Intiaan Nanitalin kaupunkiin Uttarakhandin osavaltioon. James oli 13 lapsen[a] perheen kahdeksas lapsi. James vietti nuorena paljon aikaa hänen kodin lähialueen luonnossa.[8][1] Hän sairastui kuuden vuoden iässä lähes kohtalokkaseen keuhkokuumeeseen, josta hän kuitenkin täpärästi selvisi. Keuhkokuumeen jälkeen Jim aloitti oman koulutuksensa.[10]

Corbettin synnyintalo Corbett-museossa, Kaladhungissa, Kumaonissa vuonna 2017.

Jimin lapsuudessa vuonna 1890 Nainitalissa tapahtui suuri onnettomuus, jossa suurin osa Nainitalista tuhoutui. Luonnonkatastrofin takia Nainitalissa satoi kahdessa päivässä 50 tuumaa (1 270 mm) vettä. Sade aloitti valtavan mutavyöryn, jonka takia monet kaupungin talot tuhoutui ja suurin osa kaupungin rakennuksista hautautui. Onnettumuus tappoi yhteensä noin 150 ihmistä.[11][12]

Jimin isä William toimi Nainitalin postipäällikkönä, mutta jäi eläkkeelle postipäällikkön tehtävästä vuonna 1878. William kuoli sydänkohtaukseen 21. huhtikuuta 1881 Jimin ollessa vain kuuden vuoden ikäinen.[13] Jimin vanhin veli peri Nainitalin postipäällikön paikan hänen isältään.[14][15] Jimin äiti Mary rakensi hänen miehensä Williamin kuoltua Gurney House nimisen talon Nainitalinjärven rannalla. Talo sijaitsi vastaikkaisella puolella jonne maanvyöryt olivat tulleet. Jim vietti Ayaparta-kukkulan huipulla olevassa kodissa suurimman osan hänen elämästään.[11][16] 

Jimia kiinnosti jo nuorena lähialueen pienet linnut, joita hän tappoi kymmenittäin hänen ensimmäisellä aseella, pienellä katapulttillaan. Hän sai seuraavaksi aseeksi tehokkaamman varsijousen. Varsijousi oli kuitenkin epätarkka, verrattuna katapulttiin, eikä Jim pitänyt siitä kovinkaan paljoa. Hän rakensi seuraavaksi aseeksi jousen, joka oli paljon huomattavasti kuin varsijousi.[11] Jim oppi anpumaan jo nuorena hyvin ja hänestä tulikin nopeasti hyvin taitava ampumisessa. Hänen ampuma taidot huomattiin jo aikaisin ja hän sai jo nuorena lainaan kiväärin.[17] Tällä aseella hän tappoi 11-vuotiaana hänen ensimmäisen peto eläimen, leopardin.[18][19] 

Jim kävi kolmea eri koulua Nanitalissa kymmenen vuoden aikana.[11] Hän olisi halunnut insinööriksi, mutta se vaati lisäkoulutusta ja rahaa, jota perheellä ei ollut.[20] Kun Corbett oli 18-vuotias[b], hän lopetti koulun ja sai työpaikan Bengalin ja North Western Railwaynyltä polttoaineen tarkastajana.[1] Siellä hänen palkkansa oli noin sata rupiaa kuukaudessa[22].

Työura ja sotilaspaljelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett työskenteli kaksi vuotta Intiassa lähellä Bakhtiarpuria työmaalla, jossa kerättiin puuta veturin polttoaineeksi. Corbett oli arvookkaassa asemassa työmaalla ja hän oli vastuussa huomattavasta määrästä työvoimaa. Corbett oli ahkera työntekijä ja hän pystyi hakkaamaan jopa kaksi eekkeriä (8 100 neliökilometriä) metsää päivässä. Corbettin ahkeruuden takia hänestä tuli arvostettu työntekijä.[23]

Kahden vuoden työmaalla työskentelyn jälkeen Corbett oli tullut tunnetuksi hyvin ahkerana ja rehellisenä työntekijä, joka ei pitänyt ylimääräisiä voittoja itselleen. Hän sai työpaikan Intian Samastipurin kunnalta, jossa hän työskenteli vuoden ajan erillaisissa töissä.[24]

Corbett vuonna 1924.

Vuonna 1895 Corbett sai työpaikan tavaroiden kuljettajana Gangesin-joen yli Mokameh Ghatin kylästä. Hän jatkoi tavarankuljetsen parissa Mokhameh Ghatissa seuraavat 22 vuotta.[25] Muutaman vuoden päästä Corbett ylennettiin valvomaan matkustajahöyrylaivoja sekä rahtiliikennettä. Tämä ylennys antoi hänelle suuren palkankorotuksen, jolla hän pystyi maksamaan perheen kustannuksia. Corbett pääsi tapaamaan työssään korkea-arvoisia matkustajia, jotka ylittivät Ganges-joen. Hän koulutti myös uusia Britanniasta tulleita työntekijöitä.[26] 

Corbettin elämä Mokameh Ghatissa oli säännöllistä ja rauhallista. Hän asui kolmen palvelijan kanssa ja näki vain harvoin muita eurooppalaisia. Hänestä tuli Mokameh Ghatin kylän yhteisön aktiivinen jäsen ja hän rakensi kylään pienen koulun. Koulun oppilasmäärä oli ensin noin kaksikymmentä opiskelijaa. Koulun opiskelijamäärä kasvoi nopeasti yli kolmensadan oppilaan, ja kunta joutui ottamaan oppilaitoksen johtamisen Mokameh Ghatin kylältä haltuunsa.[27]

Kolmannen afgaaninsodan jälkeen vuonna 1919 Corbett kieltäytyi palaamasta Mokameh Ghatille töihin ja meni työskentelemään Kumaoniin F.E.G Mathews & Co -yritykseen, jonka entinen omistaja oli kuollut. Corbett oli jo ennestään sijoittanut yritykseen rahaa Hän laajensi ja paransi yrityksen liiketoimintaa.[28]

Sotilaspaljelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähitellen kun Corbett työskenteli Intiassa hän alkoi pitää itseään intialaisempana, mutta hän säilytti isänmaallisuutensa Britanniaa kohtaan. Hän yritti liittyä Britannian palvelukseen toisen buurisodan syttyessä vuonna 1899, mutta hän ei päässyt, koska hänen työsopimus velvoitti häntä pysymään Intiassa töissä.[29][30]

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Corbett matkusti Kalkuttaan, että hänet voitaisiin ottaa rintamalle mukaan. Häntä pidettiin ensiksi liian vanhan 38-vuotiaana, eikä hän päässyt ensiksi sotaan mukaan. Kuitenkin kun sotilaita tarvittiin rintamalle lisää hänet otettiin lopulta mukaan.[31][32] Kun sota päättyi vuonna 1918 Corbett oli ylennetty majuriksi.[33]

Corbett soti vuonna 1919 Kolmannessa afgaanisodssa.[34] Hän toimi myös rintamalla toisessa maailmansodassa sotilaskomentajana ja saavutti lopulta everstin sotilasarvon.[1]

Metsästys ja luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett metsästi elämänsä aikana todistetusti 19 tiikeriä ja 14 leopardia. Hänellä on sanottu olevan hyvät aistit, jonka ansiosta hän pystyi arvaamaan eläinten ratkaisevat liikkeet.[35][1] Corbett oli todella arvostettu metsästäjä ja paikalliset piti häntä jopa pyhimyksen tasolla.[36]

Corbett surmatun Powalgarhin tiikerin vieressä, vuonna 1930.

Paikallinen hallitus pyysi Corbettia monesti jäljittämään ja ampumaan ihmisiä syöneita eläimiä Garhwalin ja Kumaonin kylissä Uttarakhandissa.[21] Corbett tappoi eläimiä, jotka söivät yhteensä todistetusti noin 1 200 ihmistä. Hän metsästi suurimmaksi osakseen vain hänen Robin koira mukanaan.[37] Corbett metsästi suuret villipedot suurimmaksi osakseen kiväärillä.[38] 

Ihmissyöjäleopardit olivat tuolloin harvinaisempia, kuin ihmissyöjätiikerit, jonka johdosta Corbett tappoi urallaan enemmän tiikeriä kuin leopardeja. Kaikki mitä pedot hän metsästi eivät kuitenkaan syöneet ihmisiä, vaikka toisin on yleisesti väitetty.[39] Corbett saattoi viettää monia kymmeniä yötä jopa tuloksetta korkealla puissa, samalla kun alhaalla maassa hän oli virittänyt ansan, johon hän toivoi, että peto tulisi.[40]

Corbett metsästi vuonna 1907 hänen ensimmäinen ihmissyöjätiikerin Champawat-tiikerin. Tiikeri oli vastuussa todistetusti ainakin 436 varmistetusta ihmisen kuolemasta.[41] Hän tappoi hänen viimaisemmän ihmissyöjä pedon Thakin kylässä 63-vuotiana vuonna 1938.[19]

Yksi kuuluisammista eläimistä mitä Corbett metsästi oli Panar Leopardi. Kun sen hampaita tutkittiin, sieltä huomattiin pitkälle edennyt iensairaus. Tämän uskotaan vaikuttaneen eläimen tappamis haluun. Corbett kirjoitti Man Eaters of Kumaonin esipuheessa.[1]

»Haava, joka on saanut tietyn tiikerin ihmissyöjäksi, voi johtua huolimattomasti ammutusta laukauksesta ja siitä, ettei haavoittunutta eläintä seurata ja saada takaisin, tai se voi olla seurausta siitä, että tiikeri on menettänyt malttinsa tappaessaan piikkisikaa.»

Kuuluisimpia Corbettin metsästämiä eläimiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Corbett tappoi vuonna 1907 Champawatin ihmissyöjä tiikerin, joka oli Corbettin ensimmäinen todistettu ihmissyöjä, jonka hän oli metsästänyt. Tiikeri söi todistetusti 434 uhria kuudessa vuodessa.[38]
  • Vuonna 1910 Corbett jäljitti ja tappoi Panar Leopardin, jonka on arvioitu syöneen ainakin 400 ihmistä.[1]
  • Vuonna 1926 Corbett jäljitti ja tappoi Rudraprayagin leopardin, joka söi todistetusti ainakin 126 ihmistä.[38] Leopardi oli saalistanut erityisesti pyhiinvaeltajia ja oli mennyt hindujen pyhiin paikkoihin.[1][39]

Luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett omisti myöhemmän elämänsä luonnonsuojelulle. Hän keskittyi suojelemaan Intian villieläimiä, erityisesti vähenevää Intian tiikeripopulaatiota.[1] Hän piti luentoja paikallisissa kouluissa ja yhdistyksissä saadakseen ihmiset tietoisiksi luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta.[42]

Kuva Jim Corbettin kansallispuistossa vuodelta 2006.

Corbett oli perustamassa lähellä hänen lapsuuden kotia sijaitsevaa Haileyn kansallispuistoa vuonna 1936. Puisto oli saanut alunperin nimen kuvernöörin Lord Haileyn mukaan. 520,8 neliökilometrin suuruinen puisto nimi vaihdettiin vuonna 1954 Ramgangan kansallispuistoksi.[43] Corbettin kuoltua vuonna 1955 puisto nimettiin uudelleen nimettiin 1957 Corbettin mukaan, Jim Corbettin kansallispuistoksi.[44][45]

Corbettin luonnonsuojelun merkityksen takia, tiikerin erittäin uhanalaista alalaji Indokiinantiikeri on saanut tieteellisen nimensä Panthera tigris corbet, Corbettin mukaan vuonna 1968. Tiikeriä kutsutaan tämän johdosta ”Corbettin tiikeriksi”.[42][46]

Corbett oli innostunui valokuvauksesta 1920-luvulla ja osti ensimmäisen kameransa samalla vuosikymmenen lopulla. Ystävänsä Frederick Championin innoittamana hän alkoi kuvata tiikereitä elokuvafilmille.[36][47]

Chotti Haldwanin kylä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett osti vuonna 1915 lähes aution Chotti Haldwanin kylän. Alku vaikeuksista huolimatta kylä menestyi hyvin. Hän auttoi maksamaan kyläläisten veroja ja toi kylään uusia viljelyskasveja, kuten banaaneja, viinirypäleitä ja maissia, pitäen kylän elämän suhteellisen korkeatasoisena. Corbett ja kyläläiset rakensivat kylän ympärille muurin vuonna 1925 pitääkseen villieläimet poissa kylästä. 9 kilometriä pitkä muuri on edelleenkin pystyssä kylässä.[48][49]

Viimeiset vuodet ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1947 jälkeen Corbett ja hänen vuoden vanhempi sisar Maggie jäivät eläkkeelle, ja muuttivat asumaan Nyeriin, Kenian siirtomaahan.[50] Nyerissä Corbett asui Paxtun mökissä Outspan-hotellin alueelle. Mökki oli alun perin rakennettu hänen ystävälleen Robert Baden-Powellille.[51] Keniassa hän jatkoi luontoaiheisten luentojen pitämistä yliopistoissa[1].

Treetops Hotelli kuvattuna vuonna 2007. Hotelli rakennettiin uudelleen vuonna 1957, sen jälkeen, kun alkuperäinen rakennelma poltettiin vuonna 1954.

Kuningatar Elisabet II tapaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1952, helmikuussa Keniassa ollessaan, Corbett yöpyi Kenian yhtenä tunnetummassa hotellissa, Treetops-hotellissa. Hän ei olisi alunperin edes halunnut yöpyä hotellissa. Corbettin ollessa hotellissa samaan aikaan siellä oli majouttumassa Englanin tuleva kuningatar Elisabet II. Samalla viikolla kuin Elizabet ja Corbett majouttuivat hotellissa, Elisabetin isä Yrjö VI kuoli, 56-vuoden iässä. Corbett kirjoitti hotellin vieraskirjaan Elisabetistä:[1]

»Ensimmäistä kertaa maailman historiassa nuori tyttö kiipesi puuhun eräänä päivänä prinsessana, ja saatuaan jännittävimmäksi kuvailemansa kokemuksensa hän laskeutui seuraavana päivänä puusta alas kuningatar – Jumala siunatkoon häntä. »

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Corbett kuoli rauhallisest kotonaan Kenian siirtomaassa, Nyerin kaupungissa 19. huhtikuuta 1955 sydänkohtauksen hänen isänsä tavoin. Corbett oli saanut juuri muutama päivä sitten saanut kirjoitettua hänen kuudennen kirjan, Tree Topsin valmiiksi.[1] Hänet haudattiin St. Peter's Anglican -hautausmaalle Nyeriin[52]. Samalla hautausmaalla oli haudattu myös Corbettin hyvä ystävä Lordi Baden-Powell[38].

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Alter on kirjoittanut vuonna 2016 In the Jungles of the Night: A Novel about Jim Corbett -kirjan, joka on fiktiivinen kuvaus Corbettin elämästä. Kirja sai vuonna Etelä-Aasian kirjallisuuden DSC-palkinnon.[53][54]

Vuonna 1994 Dilip D. Khatau ja hänen vaimonsa Rina Khatau perustivat voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestön, Corbett säätiön (TCF).[55][56]  Vuonna 1997 perustettiin Corbett Education -säätiö (CEF)[57]. Säätiön tarkoitus on ollut vuodesta 2001 tarjota mahdollisimman laadukasta koulutusta Corbettin koulupiiriin kuuluville opiskelijoille apurahojen ja stipendien avulla.[58]

Kirjailijana ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naimattomana koko elämänsä pysynyt Corbett oli ystävästynyt Kumaonin piirivaltuutetun Percy Wyndhamin kanssa. Yhdessä he olivat investoineet itäafrikkalaiseen kahviin.[59]

Corbett kirjoitti elämänsä aikana yhteensä yhdeksän kirjaa. Hänen ensimmäinen kirja oli yksityisesti julkaistu vuonna 1935 ilmestynyt Jungle Stories. Hänen kirjoja on käännetty ainakin 27 kielelle ja osista kirjoista on tehty myös elokuvia.[1] Corbettin viidettä kirjaa Jungle Lorea pidetään hänen omaelämänkertana[8]. 

Asuinpaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gurney House kuvattuna vuonna 2017.

Corbett asui suurinman osan elämästä hänen lapsuudenkodissa, Gurney Housessa. Koti rakennettiin vuonna 1871, Nainitaliin. Tänne Corbettin äiti, Mary Jane Corbett oli muuttanut vuonna 1881 Corbettin isän, Christopher Williamin Corbettin kuoltua.[60] Corbett asui täällä vuoteen 1947 asti, jolloin hän myi sen ja lähti Keniaan.[61][62] Hänellä oli myös muita asuntoja ja kesänviettopaikkoja[8].

Viihteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollywood-elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 Corbettiin liittyen tehtiin Man-Eaters of Kumaon niminen Hollywood-seikkailuelokuva. Elokuvan ohjaaja oli Byron Haskin ja pääosissa elokuvassa oli Sabu, Wendell Corey ja Joe Page.[63][64] Elokuva ei liittynyt mihkään Corbettin metsästys retkeen, vaan keksittiin täysin uusi retki. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja se oli floppi. Corbettin tiedetään sanoneen, että elokuvan paras näyttelijä oli tiikeri.[65]

Muut esiintymiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 BBC teki Man-Eaters of Kumaon nimisen, dokumenttielokuvan. Elokuvassa Jim Corbettia näytteli Frederick Treves.[66][67] Vuonna 2002 tehtiin Corbettin kirjoihin perustuva IMAX -elokuva, jonka nimi India: Kingdom of the Tiger. Elokuvassa Corbettia näytteli Christopher Heyerdahl.[68][69]

Vuonna 2005 tehtiin The Man-Eating Leopard of Rudraprayag niminen elokuva. Elokuvassa Corbettia näytteli Jason Flemyng. Elokuva on saanut inspiraationsa Rudraprayagin ihmissyöjäleopardista, jonka Jim Corbett oli metsästänyt.[70][71]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Corbettista tehty patsas Jim Corbettin kansallispuistossa.
  • Kaisar-i-Hind-mitali Yrjö V:eltä vuonna 1927.[72]
  • Nimitys Intian valtakunnan ritarikuntaan vuonna 1946.[73]
  • Vuonna 1936 perustettu Haileyn kansallispuisto uudelleen nimettiin vuonna 1957 Corbettin mukaan, Jim Corbettin kansallispuistoksi.
  • Vuonna 1968 löydetty Indokiinantiikeri on saanut tieteellisen nimensä Panthera tigris corbet, Corbettin mukaan.

Kirjat 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jotkut lähteet väittävät eri määriä Corbettin perheen lapsien määristä. Lähteestä riippuen lapsia oli perheessä 8-13.[8][1][9]
  2. ↑ Jossain lähteessä mainitaan 17-[1], 18- tai 19-vuotiaana[21].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Marco Margaritoff: How One Fearless Hunter Took Down A Tiger That Tore 436 People To Shreds All That's Interesting. 9.12.2021. Viitattu 22.2.2024. (englanti)
  2. ↑ Kavishala: Kavishala Sootradhar | Jim Corbett ... kavishala.com. Viitattu 11.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Booth s. 16–18
  4. ↑ Booth s. 35–36
  5. ↑ Booth s. 19-20
  6. ↑ Booth s. 23–24
  7. ↑ Booth s. 27–29
  8. ↑ a b c d Sharad Vats: 10 Facts about James Edward Corbett - Hunter to Conservationist www.naturesafariindia.com. 30.12.2021. Viitattu 22.2.2024. (englanti)
  9. ↑ Booth s. 26
  10. ↑ Booth s. 45
  11. ↑ a b c d Duff Hart-Davis: From Jim Corbett’s biography: How a hunter of man-eating tigers became a legendary conservationist Scroll.in. 4.7.2023. Viitattu 22.2.2024. (englanti)
  12. ↑ Booth s. 36
  13. ↑ Booth s. 32–35
  14. ↑ S.P. Balasubramanian: Book Reviews : International Law. International Studies, 1979-07, 18. vsk, nro 3, s. 400–402. doi:10.1177/002088177901800308 ISSN 0020-8817 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ Booth s. 20–23
  16. ↑ Booth s. 35
  17. ↑ Booth s. 55–59
  18. ↑ Booth s. 61–63
  19. ↑ a b Frequently Asked Questions JIM CORBETT INTERNATIONAL RESEARCH GROUP. Viitattu 11.5.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Booth s. 27
  21. ↑ a b Explained: The story of Jim Corbett, the remarkable hunter-naturalist after whom India’s most celebrated national park is named The Indian Express. 25.7.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Booth s. 27
  23. ↑ Booth s. 69–72
  24. ↑ Booth s. 73–74
  25. ↑ Booth s. 74–77
  26. ↑ Booth s. 81–84
  27. ↑ Booth s. 78–79
  28. ↑ Booth s. 110–113
  29. ↑ Booth s. 78, 88–89
  30. ↑ Hazari, Partha: Lord Jim: The man and his arms telegraphindia.com. (englanniksi)
  31. ↑ Jim Corbett’s wartime feat tribuneindia.com. (englanniksi)
  32. ↑ Booth s. 94–95
  33. ↑ Booth s. 101–103
  34. ↑ Booth s. 103-105
  35. ↑ Jim Corbett - Biography www.corbettnationalpark.in. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  36. ↑ a b About Jim Corbett | Jim Corbett Wildlife Conservator Jim Corbett National Park. Viitattu 22.2.2024. (englanti)
  37. ↑ Mahesh Rangarajan: India's Wildlife History: An Introduction. Orient Blackswan, 2006-07. ISBN 978-81-7824-140-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). (englanniksi)
  38. ↑ a b c d A Christmas Pilgrimage To The Gravesite Of Colonel Edward James "Jim" Corbett AfricaHunting.com. 27.12.2022. Viitattu 12.5.2024. (englanti)
  39. ↑ a b The man-eating leopard(s) of Rudraprayag The Indian Express. 15.7.2018. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
  40. ↑ How Jim Corbett Set Out to Hunt for the Man-Eating Leopard of Rudraprayag The Wire. Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Tiger and leopard attacks in Nepal BBC News. 5.4.2012. Viitattu 4.5.2024. (englanti)
  42. ↑ a b Jim Corbett Biography - Life, Works & Books www.iloveindia.com. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Guest Author: Jim Corbett National Park On Your Nainital Trip Inditales. 13.10.2022. Viitattu 20.5.2024. (englanti)
  44. ↑ Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals. JHU Press, 18.11.2009. ISBN 978-0-8018-9533-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). (englanniksi)
  45. ↑ Corbett National Park | Location, Wildlife & Project Tiger | Britannica www.britannica.com. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  46. ↑ Livestock predation by Tiger (Panthera tigris) in Corbett Landscape, conflict and conservation Implication ResearchGate. toukokuu 2015. Kumaun University. Viitattu 15.5.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Mahesh Rangarajan: India's Wildlife History: An Introduction. Orient Blackswan, 2006-07. ISBN 978-81-7824-140-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). (englanniksi)
  48. ↑ In this Nainital village, Corbett’s Great Wall stands between villagers, tigers Hindustan Times. 18.2.2018. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Booth s. 124-127
  50. ↑ Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals. JHU Press, 18.11.2009. ISBN 978-0-8018-9533-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.2.2024). (englanniksi)
  51. ↑ Nicholas Best: The day Princess Elizabeth became Queen The Observer. 8.1.2012. Viitattu 23.2.2024. (englanti)
  52. ↑ Col Edward James “Jim” Corbett (1875-1955) - Find... www.findagrave.com. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
  53. ↑ In The Jungles of the Night: A Novel About Jim Corbett Stephen Alter. Viitattu 16.5.2024. (englanti)
  54. ↑ Aathira Perinchery: Stephen Alter, author of In the Jungles of the Night, talks about Jim Corbett and his novel on Jim The Hindu. 11.11.2017. Viitattu 16.5.2024. (englanti)
  55. ↑ The Corbett Foundation | Infinity Resorts www.infinityresorts.com. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  56. ↑ The Corbett Foundation www.magzter.com. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Welcome Corbett Education Foundation. Viitattu 16.5.2024. (englanti)
  58. ↑ Scholarships Corbett Education Foundation. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Booth s. 119–121
  60. ↑ This British lady pioneered tourism in Nainital 130 years ago Hindustan Times. 17.6.2018. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  61. ↑ Jim Corbett: Memory is a man-eater The Times of India. 31.7.2010. Viitattu 12.5.2024.
  62. ↑ 141 years on, Corbett’s memories linger on in Nainital The Times of India. 26.7.2016. Viitattu 12.5.2024.
  63. ↑ Man-Eater of Kumaon (1948) - Byron Haskin - Synopsis, Characteristics, Moods, Themes and Related AllMovie. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
  64. ↑ Man-Eater of Kumaon imdb.com. Viitattu 13.5.2024. (englanniksi)
  65. ↑ Booth s. 230
  66. ↑ Man-Eaters of Kumaon imdb.com. Viitattu 13.5.2024. (englanniksi)
  67. ↑ Man-Eaters of Kumaon letterboxd.com. Viitattu 13.5.2024. (englanniksi)
  68. ↑ India: Kingdom of the Tiger imdb.com. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
  69. ↑ India: Kingdom of the Tiger TVGuide.com. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
  70. ↑ The Man-Eating Leopard of Rudraprayag imdb.com. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
  71. ↑ The Man-Eating Leopard of Rudraprayag TVGuide.com. Viitattu 14.5.2024. (englanniksi)
  72. ↑ Page 7 | Supplement 33343, 30 December 1927 | London Gazette | The Gazette www.thegazette.co.uk. 30.12.1927. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)
  73. ↑ Page 2763 | Supplement 37598, 4 June 1946 | London Gazette | The Gazette www.thegazette.co.uk. 4.6.1946. Viitattu 16.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jim Corbett
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jim_Corbett&oldid=22734918”