Jean-Frédéric Phélypeaux de Maurepas
Jean-Frédéric Phélypeaux de Maurepas (9. heinäkuuta 1701 Versailles – 21. syyskuuta 1781 Versailles)[1] oli ranskalainen kreivi ja valtiomies, joka toimi Ranskan laivastoministerinä vuosina 1723–1749 ja kuningas Ludvig XVI:n pääneuvonantajana sekä Ranskan hallituksen tosiasiallisena johtajana vuosina 1774–1781.
Maurepas’n isä Jérôme Phélypeaux de Pontchartrain toimi Ranskan laivastoministerinä Ludvig XIV:n aikana.[1][2] Maurepas peri isänsä viran 14-vuotiaana vuonna 1715, tosin aluksi vain nimellisesti muiden hoitaessa tehtävää.[2][3] Vuonna 1718 hänestä tuli kuninkaallisen hovin valtiosihteeri, jonka toimialaan kuuluivat myös kirkolliset asiat ja Pariisin hallinto.[1] Vuodesta 1723 Maurepas toimi laivastoministerinä, ja hän pyrki uudelleenjärjestämään Ranskan laivaston.[1][3] Sotasatamia parannettiin, sotalaivojen rakentamista lisättiin, kaleerien käytöstä luovuttiin vuonna 1748 ja tieteellisiä tutkimusmatkoja tuettiin.[4] Kuningas Ludvig XV erotti Maurepas’n ja karkotti tämän tiluksilleen vuonna 1749 rakastajattarensa Madame de Pompadourin vaatimuksesta, sillä Mauperas oli kirjoittanut Pompadouria vastaan suunnatun satiirisen epigrammin.[1][3][2]
Kun Ludvig XVI vuonna 1774 nousi valtaistuimelle, Maurepas kutsuttiin takaisin hoviin ja nimitettiin kuninkaan pääneuvonantajaksi sekä johtavaksi ministeriksi. Maurepas ei halunnut jatkaa edeltäjänsä René Nicolas de Maupeoun aloittamia uudistuksia. Maurepas’n kehotuksesta Ludvig XVI palautti vuonna 1774 aatelin hallitsemille ylimmille tuomioistuimille eli parlamenteille Maupeoun aloitteesta kolme vuotta aiemmin peruutetut laajat valtaoikeudet, joiden avulla aateli saattoi jarruttaa etuihinsa kohdistuneita muutoksia.[1][2] Maurepas järjesti Anne Robert Jacques Turgot’n nimityksen valtiovarainministeriksi, mutta ei tukenut Turgot’n pyrkimystä siirtää verotaakkaa etuoikeutettujen säätyjen kannettavaksi ja taivutteli vuonna 1776 kuninkaan erottamaan tämän. Myöhemmin Maurepas järjesti valtiovarainministeriksi toisen uudistusmiehen, Jacques Neckerin, mutta pakotti tämän eroamaan vuonna 1781.[1] Muita Maurepas’n ministereiksi poimimia kykyjä olivat Charles Gravier de Vergennes, Chrétien Guillaume de Lamoignon de Malesherbes, Claude-Louis de Saint-Germain ja Antoine de Sartine.[3][4]
Maurepas’n on sanottu osaltaan vaikuttaneen Ranskan vallankumoukseen johtaneen kehityksen käynnistymiseen, sillä hän vieroitti Ludvig XVI:n toteuttamasta Ranskassa kaivattuja talouden ja hallinnon uudistuksia.[1] Maurepas myös tuki Ranskan liittymistä Yhdysvaltain vapaussotaan Englantia vastaan vuonna 1778.[3][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Jean-Frédéric Phélypeaux, count de Maurepas (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1912), p. 1293–1294 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ a b c d e Maurepas, Jean Frédéric Phélippeaux, Comte De (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ a b Jean Frédéric Phélypeaux, comte de Maurepas (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 27.1.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Frédéric Phélypeaux de Maurepas Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
