Jamppa Tuominen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jarmo Tuominen)
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 15. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jamppa Tuominen
Henkilötiedot
Koko nimi Jarmo Antti Jussi Tuominen
Syntynyt11. toukokuuta 1949
Oulu
Kuollut19. marraskuuta 1998 (49 vuotta)
Playa del Inglés, Kanariansaaret, Espanja
Muusikko
Taiteilijanimi Jamppa Tuominen
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1961–1998
Tyylilajit iskelmä
Soittimet huilu, klarinetti, kitara, baritoni-, tenori- ja alttosaksofonit, piano
Levy-yhtiöt CBS, Bluebird

Jarmo Antti Jussi ”Jamppa” Tuominen (11. toukokuuta 1949 Oulu – 19. marraskuuta 1998 Playa del Inglés, Espanja[1]; joidenkin lähteiden mukaan kuoli vasta 25. marraskuuta tai sen vastaisena yönä 1998[2][3]) oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän oli suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla, ja hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa ”Aamu toi, ilta vei”, ”Kuumat kyyneleet” ja ”Kevään ensi kukkanen”. Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa.

Jamppa Tuomisella oli absoluuttinen sävelkorva[1]. Laulamisen ohella hän soitti seitsemää instrumenttia, huilua, klarinettia, baritoni-, tenori- ja alttosaksofonia, kitaraa ja pianoa. Tuominen oli vasenkätinen ja opetteli kitaransoitossa omat otteet vaihtamatta kielien paikkaa, eli hän soitti soinnut ikään kuin ylösalaisin. Tuominen oli äänialaltaan tenori[4].

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukutausta, lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamppa Tuomisen isänpuoleisen suvun vaiheista tiedetään, että hänen isoisänsä vanhemmat olivat mahdollisesti ulkomailta Suomeen muuttaneita siirtolaisia, jotka olivat suomentaneet vierasperäisen sukunimensä Tuomiseksi.[5] Jampan isoisä Anders Johan (Antti Jussi) Tuominen oli syntynyt Heinolassa, kouluttautunut räätäliksi ja ollut muun muassa Pietarissa keisarillisen hoviräätälin palveluksessa. Avioiduttuaan 1900-luvun alussa Anders Johan Tuominen suunnitteli aluksi lähtöä Amerikkaan parempien ansioiden toivossa, mutta muutti kuitenkin Ouluun ja perusti sinne räätäliliikkeen. Antti Jussi Tuominen osallistui työväenliikkeen toimintaan ja kuului sen vasemmistolaiseen siipeen. Vuonna 1923 hänet tuomittiin lyhytaikaiseen ehdolliseen vankeuteen osallistumisesta kielletyn Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen toimintaan. Hänen kuudesta pojastaan yksi oli Jorma Tuominen, joka toimi myöhemmin SDP:n kansanedustajana, Hyvinkään kauppalanjohtajana, Jyväskylän kaupunginjohtajana ja Hämeen läänin maaherrana.[6]

Jamppa Tuomisen isä Turo oli ammattimuusikko. Turo Tuominen soitti pitkään selloa Oulun kaupunginorkesterissa. Myös Jamppa Tuomisen sisar Annette Tuominen tuli jo 1960-luvulla tunnetuksi iskelmälaulajana. Jamppa Tuominen itse lauloi poikaiässä Oulun tuomiokirkon poikakuorossa, johon kuului tuolloin myös tuleva SDP:n poliitikko Matti Ahde.[7] Jampan ensimmäinen oma soitin oli klarinetti, jonka hän sai lahjaksi äidiltään vuonna 1959. 1960-luvun alussa Tuominen opiskeli Oulun musiikkiopistossa huilunsoittoa opettajanaan Simo Säilänne ja klarinettia opettajanaan Vilho Huomo. Musiikin ohella Jamppa Tuominen harrasti innokkaasti urheilua ja pelasi jalkapalloa Oulun Työväen Palloilijoissa sekä jääpalloa Oulun Luistinseurassa.[8] Aikuisiällään hän löysi uudeksi harrastuksekseen tenniksen.[9]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen iskelmäuraansa Tuominen oli orkesterimuusikkona ja soitti altto- ja baritonisaksofonia sekä huilua ja klarinettia tanssimusiikki- ja jazzyhtyeissä. Hänen uransa alkoi kuitenkin 11-vuotiaana vuonna 1961 oululaisen Pertti Haipolan nuoriso-orkesterin laulusolistina. Noihin aikoihin hän soitti myös useissa muissa yhtyekokoonpanoissa. Lapsena ja nuorena hän osallistui myös moniin laulukilpailuihin. Vuonna 1962 hän voitti kansakoululaisten Suomen mestaruuden laulajana. Pertti Haipolan lähdettyä vuonna 1963 suorittamaan asevelvollisuuttaan Tuomisesta tuli nuoriso-orkesterin uusi johtohahmo, ja sen nimeksi tuli Jarmo Tuomisen orkesteri. Samalla yhtyeen ohjelmisto alkoi muuttua perinteisistä iskelmistä jazzillisempaan suuntaan.[10]

Annette Tuominen, joka oli vuonna 1966 päässyt levyttämään Scandia-levy-yhtiöön, vei pikkuveljensä Jampan vuonna 1967 levytuottaja Jaakko Salon puheille. Kuunneltuaan Jampan laulua Salo totesi, että Jampalla oli hyvä ääni, mutta se ei soveltunut tangon tulkitsemiseen; tango ja muu vanha tanssimusiikki olivat silloin vielä suosiossa. Jamppa Tuominen sydämistyi Salon lausunnosta siinä määrin, ettei hän levyttänyt koko laulu-uransa aikana yhtäkään tangoa, yhtä ”piilotangoa” lukuun ottamatta.[11] Vuonna 1968 Seppo Hanski järjesti Tuomiselle tapaamisen Finnlevyn tuotantopäällikön Toivo Kärjen kanssa. Koelaulun jälkeen Kärki kehotti Tuomista harkitsemaan vakavasti oopperalaulajan uraa. Kärki itse kertoi myöhemmin Maarit Niiniluodon toimittamissa muistelmissaan, ettei Tuomiselle löydetty sopivaa materiaalia. Kärki vertasi Tuomista kreikkalaiseen Demis Roussokseen, joka oli Suomessa 1960-luvun lopulla vielä täysin tuntematon.[12] Myös Kärjen kanssa yhteistyö siis takkuili, mutta Tuominen levytti kuitenkin kolme Kärjen originaalisävellystä, jotka kaikki sovitti Heikki Annala: "Ole aina sellainen" (1982, san. Vexi Salmi), "Kadun kasvatti" (1984, san. Kyösti Timonen) ja "Jos laulut totta oisivat" (1985, san. Kyösti Timonen). Ne ilmestyivät eri levyillä.[13]

Tuominen työskenteli 1970-luvulla musiikkiliikkeessä ja veti iltaisin lauluiltoja oululaisravintolassa[3]. 1970-luvun alussa Tuominen pääsi kitaristina säestämään Olavi Virtaa Ylikiimingissä yhdellä tämän viimeisistä julkisista esiintymisistä. Parikymmentä vuotta myöhemmin Tuominen muisteli, että Virta jaksoi ainoastaan ”Kultainen nuoruus” -valssin puoleenväliin.[14]

Keikkakausi 1970-luvulla ja iskelmäura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuominen soitti 1970-luvun alussa monta vuotta Polar Big Bandissä, jossa soitti myös Matti Esko.[15] Levy-yhtiön tuottaja oli kerran sattumalta mukana lauluillassa ja kuuli Tuomisen laulavan Veikko Juntusen tekemää kappaletta ”Aamu toi, ilta vei” ja suositteli tälle osallistumista Iskelmähaavi-kilpailuun[3]. Tuominen sijoittui vuonna 1976 Apu-lehden järjestämässä kilpailussa toiseksi ja menestyksekäs iskelmälaulajan ura alkoi. Ensimmäisen albumin nimikappale ”Aamu toi, ilta vei”, jonka sävelsi ja sanoitti Veikko Juntunen, nousi hitiksi ja esikoisalbumi Jamppa Tuominen sai peräti timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl). Toinen albumin kappaleista hitiksi noussut oli niin ikään Juntusen kynästä syntynyt ”Vesipisaroiden laulu”, jonka Eija Sinikka oli levyttänyt pari vuotta aiemmin ilman menestystä.[16] Juntunen teki sittemmin kaikkiaan noin neljäsosan Tuomisen kappaleista.[17] Tuomisen menestystä siivitti myös hänen esiintymisensä Heikki Hietamiehen juontamassa, parhaaseen katseluaikaan alkuillasta lähetetyssä MTV:n Lauantaitanssit-ohjelmassa.[18] Tuominen kuvaili myöhemmin vuoden 1977 keikkatahtiaan sanoen ehtineensä viettää kotonaan Oulussa vain 30 yötä koko vuoden aikana.[19]

Ensimmäiset levytykset tehtiin CBS-yhtiölle. Monikansallinen CBS perusti tytäryhtiön Suomeen vuonna 1976 ja kokosi talliinsa vuosikymmenen lopun aikana Tuomisen ja toisen tulokkaan Juhamatin ohella muiden muassa Tapani Kansan, Lea Lavenin ja Reijo Kallion, joka teki ”Yksinäinen”-hitillään vahvan paluun iskelmämaailmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.[20] Suomalaisessa iskelmämusiikissa 1970-luku oli vahvasti käännöshittien aikaa, mutta Tuomisen ensimmäiselle levylle laitettiin poikkeuksellisen monta kotimaista kappaletta; toiselle levylle kaikki kappaleet olivat kotimaista tuotantoa.[21] Tuomisen uran tärkeäksi vaikuttajaksi Veikko Juntusen ohella nousi 1980-luvulla Heikki Annala, joka paitsi laati sovitukset Tuomisen 1980-luvulla julkaistuihin albumeihin, myös sävelsi useita tämän suosikkikappaleita, kuten ”Yön syliin”, ”Tie miehen on tuulinen” ja ”Meidän laulu”.[22] Viimeiseksi jäänyt eli 17. levy ilmestyi vuonna 1995.[23] Sen jälkeen on kuitenkin julkaistu vielä useita kokoelmalevyjä, myös postuumisti.

Uransa ensimmäisinä vuosina Jamppa Tuomista säesti hänen oma yhtyeensä, jonka hän nimesi vuonna 1978 Zambooksi.[24] Omasta yhtyeestään Tuominen luopui vuonna 1981.[25] Sittemmin hänellä ei enää ollut vakituista säestäjää, vaan hän esiintyi enimmäkseen erilaisten tilapäisten keikkakokoonpanojen solistina. Vuosina 1983–1989 eräs tärkeimmistä Tuomista säestäneistä yhtyeistä oli Suonenjoelta kotoisin ollut nelijäseninen Sylvia. 1980-luvun aikana Tuominen vietti monet talvet Floridassa Yhdysvalloissa esiintyen amerikansuomalaisille.[26]

Vuoden 1982 presidentinvaalissa Tuominen oli SDP:n valitsijamiesehdokkaana Oulun vaalipiirissä. Hänen saamansa äänimäärä ei riittänyt valintaan, mutta hänet kutsuttiin presidentti Mauno Koiviston virkaanastujaisiin eduskuntaan 27. tammikuuta 1982.[27]

Vaikka Tuominen oli harrastanut liikuntaa jo nuoresta pitäen, hänellä alkoi ilmetä 1980-luvun alussa terveysongelmia. Erittäin tiivis keikkatahti, epäsäännölliset elämäntavat ja niiden aiheuttama stressi sekä ajoittain runsas alkoholinkäyttö alkoivat vaatia veronsa.[28] Huhtikuussa 1982 Tuomisen ollessa kiertueella Ruotsissa, hän sai verenpurkautumia niin että suusta tuli hyytynyttä verta. Tuominen vietti kaksi viikkoa Östran sairaalan teho-osastolla, ja hänelle annettiin kaikkiaan 57 pussillista uutta verta.[29] Verensyöksy johtui katkenneesta valtimosta ruokatorven alaosassa, mikä aiheutui monen tekijän yhteisvaikutuksesta.[30] Kun Tuomisen tila oli kohentunut, hänet siirrettiin Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, josta käsin hän kävi vielä toipilaana ollessaan Helsingissä nauhoittamassa Elämäni parhainta aikaa -albumin kappaleet.[31]

Vuoteen 1982 mennessä julkaistuista kuudesta Tuomisen albumista viisi oli saanut kulta- ja kaksi timanttilevyn, ja kuudes kultalevy tuli CBS:n julkaisemasta kokoelmalevystä Parhaat, jolle oli koottu 16 kappaletta vuosilta 1977–1981. Vuonna 1983 Tuomisen levy-yhtiö vaihtui CBS:stä Bluebirdiin, jonka oli vuonna 1979 perustanut Finnlevystä lähtenyt Osmo Ruuskanen. Bluebirdin laulajiin kuuluivat 1980-luvun aikana Tuomisen lisäksi muiden muassa Tapani Kansa, Lea Laven, Pasi Kaunisto ja Reijo Taipale, ja sen osuus kaikkien Suomessa tuotettujen levyjen myynnistä oli parhaimmillaan kymmenen prosenttia.[32]

Vuoden 1983 Kuumat kyyneleet on Tuomisen ostetuin levy: sitä on myyty yli 73 000 kappaletta. Seuraavan vuoden Onnesta otteen sain sai myös timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl), 50 000 myydyn levyn ja timanttilevyn rajan on rikkonut vuoden 1979 En hyvästellyt sinua[33]. Kultalevy Tuomiselle tuli useista albumeista: läpimurron jälkeen vuoteen 1988 mennessä julkaistuista 13 albumista 12 ja yksi kokoelmalevy myivät kultaa sekä kolme levyä saavutti timanttilevyn.[34] Kolme seuraavaakin levyä olivat tosin lähellä kultalevyn 25 000 myydyn albumin rajaa.[35] Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa. Levymyyntitilastoissa hän on neljäntenä Eppu Normaalin, Matin ja Tepon sekä Kirkan jälkeen, ja miltei tasoissa Tuomisen kanssa on Erkki Junkkarinen.[35]

1980-luvun puolivälin jälkeen suomalainen iskelmä ajautui kriisiin, ja myös Jamppa Tuomisen oli tunnustettava, että hänenkin suosionsa oli jossakin määrin laskenut eikä keikkailu innostanut häntä enää samalla tavoin kuin ennen. Samaan aikaan myös alkoholi alkoi jälleen hallita Tuomisen elämää.[36] Vuonna 1987 ilmestyi Tuomisen albumi Tähdet, tähdet, jonka nimikappale oli kunnianosoitus saman vuoden tammikuussa menehtyneelle Rauli Somerjoelle. Albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän huolimatta siitä, että puolet sen kappaleista oli ollut mukana jo Tuomisen edellisellä levyllä Tuo muukalainen. Vuoden 1987 aikana kuoli myös kaksi Tuomisen ikätoveria ja tärkeää yhteistyökumppania, lauluntekijä Reijo Lumisalmi ja sanoittaja Raul Reiman.[37] Vuonna 1988 suomalaisen iskelmän vaikeat ajat näyttivät olevan ohi Kirkan Syksyn sävel -voittokappaleen ”Surun pyyhit silmistäni” ja Irwin Goodmanin ”Rentun ruusun” noustessa listojen kärkeen. Sen sijaan Tuomisen toistakymmentä vuotta kestänyt yhtämittainen kultalevyjen putki katkesi samana vuonna, vaikka hän olikin tanssipaikoilla yhä kysytty esiintyjä.[38]

Uran loppuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Tuomisen suosio hiipui, ja hän siirtyi esiintymään pääasiassa suomalaisturisteille Kanariansaarilla. Vuodet 1991 ja 1992 olivat Tuomisen aktiiviuran ensimmäiset ilman julkaistuja albumeja. Vielä vuonna 1993 Tuomisen esittämä ja Jukka Koiviston säveltämä ja sanoittama kappale "Tähdenlento" voitti Jukka Virtasen juontaman Levyraadin, ja samana vuonna ilmestyi Tuomisen saman niminen albumi.[39]

Tuomisen viimeiseksi jäänyt pitkäsoittolevy Kukkivat ruusut kerran julkaistiin vuonna 1995, ja vuosina 1996 ja 1997 häneltä ilmestyi vain kaksi kappaletta.[40] Näistä jälkimmäinen, "Jääseppele", jäi viimeiseksi Tuomisen levyttämäksi, Veikko Juntusen säveltämäksi ja sanoittamaksi kappaleeksi. Vuonna 1995 Tuomisen oli tarkoitus osallistua Syksyn sävel -kilpailuun Timo Niemen kappaleella "Niin kaunis on taivas", mutta nauhoituksen koittaessa Tuominen oli jälleen kadonnut. Kappale osallistui uuden tulokkaan Jasminen esittämänä seuraavan vuoden Eurovision laulukilpailuun Oslossa.[41] Tuomisen viimeiseksi esiintymiseksi kotimaassa jäi Merikarvian Merikievarissa uudenvuodenaattona 1997 pidetty keikka; samana iltana esiintyivät samassa paikassa myös Esko Rahkonen ja Reijo Taipale.[42]

Apu-lehden haastattelussa maaliskuussa 1997 Tuominen muisteli yhteistä esiintymistään rahansa tuhlanneen ja terveytensä menettäneen Olavi Virran kanssa 1970-luvun alussa. Tuominen muisteli tuolloin ajatelleensa, ettei hänelle saa käydä yhtä huonosti kuin Virralle, mutta tunnusti, että hänelle itselleen oli käymässä vielä huonommin.[14] Haastattelussa Tuominen pohti alkoholiongelmaansa ja laski olleensa 20-vuotisen uransa aikana viisi tai kuusi vuotta humalassa, vaikka hänellä oli välillä ollut pitkiäkin täysraittiita jaksoja. Tuominen myönsi, että juomakierre oli saattanut alkaa vaikkapa yhdestä tennisottelun jälkeen nautitusta olutlasillisesta.[43]

Viimeiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun lopulla 1998 Tuominen matkusti jälleen Kanariansaarille aavistamatta, ettei hän enää koskaan palaisi sieltä Suomeen. Helmikuussa Tuominen esiintyi Playa del Inglesissä turisteille viikon ajan. Hänen seinänaapurinaan olleessa huoneistossa asui eräs irlantilainen perhe, ja hän oli jo useana päivänä ihmetellyt sieltä kuulunutta lapsen itkua. Erään keikan jälkeen hän päätti mennä ottamaan selvää tilanteesta. Perheen isä, joka oli vahvassa humalassa, pahoinpiteli hänet ja molemmat joutuivat kuulusteluun.[44] Juttu meni oikeuteen, ja Tuominen joutui 70 vuorokaudeksi tutkintavankeuteen, mikä oli hänelle traumaattinen kokemus[45]. Tuominen pääsi vankeudesta vapaaksi odottamaan uutta oikeudenkäyntiä, mutta hän ei päässyt Espanjasta Suomeen hänelle asetetun matkustuskiellon vuoksi. Kesän 1998 Tuominen vietti Kanariansaarilla yksinäisenä, sillä suurin osa siellä asuneista suomalaisista oli matkustanut kesän ajaksi kotimaahan.[46] Elokuun puolivälissä 1998 Tuomisen asiaa ryhtyi Helsingistä käsin hoitamaan ihmisoikeuskysymyksiin perehtynyt asianajaja Heikki Salo, joka yritti saada Tuomiselle määrätyn matkustuskiellon kumotuksi.[47] Loppuvuodesta 1998 Tuominen teki vielä jonkin verran keikkoja paikallisissa ravintoloissa.[48]

Tuominen löydettiin kuolleena hotellihuoneistostaan Playa del Inglesistä 25. marraskuuta ja kuolemansyyksi merkittiin verenvuoto, jonka oli aiheuttanut laskimolaajentumien rikkoutuminen.[49] Tuominen siunattiin Hietaniemen kappelissa Helsingissä 14. joulukuuta 1998 ja hänet haudattiin kotikaupunkinsa Oulun hautausmaalle.[50] Helmikuussa 1999 ilmoitettiin, että kaikki Tuomista vastaan esitetyt syytökset oli todettu aiheettomiksi.[51] Tuomisen muistokonsertti pidettiin Madetojan salissa Oulussa 9. toukokuuta 1999 – kaksi päivää myöhemmin Tuominen olisi täyttänyt 50 vuotta –, ja siinä lauloivat muiden muassa Annette Tuominen, Esko Rahkonen, Matti Esko, Juhamatti, Tarja Ylitalo, Juhani Markola ja Keijo Minerva.[52] Oulun hautausmaalla sijaitsevalle Tuomisen haudalle pystytettiin syyskuussa 2009 muistomerkki, johon on sijoitettu lasilevyjen väliin laminoitu kuva Tuomisesta.[53]

Vuonna 1995 Tuominen oli nauhoittanut sovittaja ja kapellimestari Heikki Annalan valvonnassa muutamia kappaleita, jotka oli ollut tarkoitus julkaista Tuomisen seuraavalla albumilla. Annala kuoli kuitenkin saman vuoden heinäkuussa, albumi jäi julkaisematta ja nauhoitteet unohtuivat levy-yhtiön arkistoon yli kymmeneksi vuodeksi. Kyseiset kappaleet on julkaistu Tuomisen kuoleman jälkeen 2000-luvulla kokoelmalevyillä.[54]

Kuolemanjälkeinen maine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamppa Tuomisen äkillinen kuolema oli järkytys, joka kosketti monia hänen fanejaan. Artistin ei kuitenkaan annettu painua unohduksiin, ja laaja kannatus johti Jamppa Tuomisen fani-klubi ry:n perustamiseen alkuvuodesta 2006.[55] Ouluun keskittynyt faniklubin jäsenistö vaalii Tuomisen muistoa monin eri tavoin, kuten järjestämällä yhteislaulutilaisuuksia ja muita Jamppa-aiheisia tapahtumia sekä myymällä fanituotteita ja musiikkitallenteita.[56]

Yhdistyksen toimelias omistautuminen Tuomisen elämäntyötä kohtaan innoitti Katja Kinnusen tekemään aiheesta medianomi-opintojen päättötyönsä Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun.[57] Kinnusen lyhyt dokumenttielokuva Jamppamania julkaistiin vuonna 2013 ja se on nykyään nähtävissä kokonaisuudessaan YouTube-videopalvelussa.[58]

Tuomisen urasta on esitetty myös kahta erillistä mutta samannimistä näytelmää vuonna 2014: Heikki Lundin musiikkinäytelmää Aamu toi, ilta vei Keski-Uudenmaan Teatterissa Keravalla[59] sekä Pauli Ylitalon Aamu toi, ilta vei -iskelmänäytelmää Ylikiimingissä.[60]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuominen meni naimisiin Sirkka Sjömanin kanssa vuonna 1971, ja heille syntyi kaksi poikaa. Perheeseen kuuluivat myös Sjömanin poika entisestä avioliitosta ja hänen veljenpoikansa, joka otettiin sijaislapseksi.[61] He erosivat vuonna 1979, mutta palasivat vielä myöhemmin asumaan yhdessä.[62] Vuonna 1982 Tuominen löysi Ruotsista Tuulan, jonka kanssa hän meni avioon vuonna 1985. Heille syntyi poika joulukuun 22. päivänä.[63] Tuula ja Jamppa Tuomisen avioliitto päättyi eroon vuonna 1998 muutamaa kuukautta ennen Jampan kuolemaa.[64]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Parhaat – 16 suosikkisävelmää (1982)
  • Suosituimmat (1985)
  • Jampan parhaat (1985)
  • Suosituimmat laulut (1988)
  • Parhaat (1989)
  • Kaksi klassikkoa: Jamppa Tuominen / Jos ystävään luottaa voit
  • Jamppa Tuominen – Aamu toi, ilta vei (1998)
  • 40 suosituinta sävelmää (1998)
  • Elämäni parhainta aikaa (2005)
  • Toivotaan, toivotaan (2005)
  • Kaipuuni on uskomaton – 40 unohtumatonta laulua (2007)
  • Kullannuppu – 40 unohtumatonta laulua(2008)
  • Jamppa Tuominen – The Essential (2011)
  • 40 unohtumatonta (2013)
  • 40 unohtumatonta 2 (2014)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tiitto, Veikko & Tuunainen, Petri: Aamu toi, ilta vei – Jamppa Tuominen, laulajan tarina. Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-207-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tiitto, Veikko: Jamppa Tuominen Pomus.net. Viitattu 25.11.2008.
  2. ↑ Kotirinta, Pirkko: Iskelmälaulaja Jarmo ”Jamppa” Tuominen – Menestyksekäs ura päättyi epätoivon vuoteen. (”... kuoli keskiviikon 25. marraskuuta vastaisena yönä.”) Helsingin Sanomat 27.11.1998
  3. ↑ a b c Rytsä, Paavo: Jamppa Tuominen: Aamu toi, ilta vei (Arkistoitu – Internet Archive) Ylen Elävä arkisto.
  4. ↑ Iskelmälaulaja Jamppa Tuomisen syntymästä 70 vuotta – laulajaa muistellaan loppuunmyydyssä konsertissa Oulussa Kaleva. ”Tuomisen läpimurto tapahtui vuonna 1976 levytetyllä kappaleella Aamu toi ilta vei, mutta jo sitä ennen Heinäpäässä asuva tenori oli kokenut keikkalaulaja.” Viitattu 9.5.2022.
  5. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 13.
  6. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 13–19.
  7. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 133.
  8. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 35–37.
  9. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, kuvaliite s. 11.
  10. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 54.
  11. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 61.
  12. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 64.
  13. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 619,757,781,802,823. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  14. ↑ a b Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 56.
  15. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 63.
  16. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 80.
  17. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 179.
  18. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 84.
  19. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 106.
  20. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 73.
  21. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 81, 96.
  22. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 109.
  23. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 178.
  24. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 96.
  25. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 146.
  26. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 156–157.
  27. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 120.
  28. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 114.
  29. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 123.
  30. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 124.
  31. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 125.
  32. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 134–135.
  33. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 112.
  34. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 155.
  35. ↑ a b Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 174.
  36. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 149–150.
  37. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 153–154.
  38. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 155.
  39. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 175.
  40. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 178.
  41. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 179–180.
  42. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 191–192.
  43. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 182.
  44. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 197–200.
  45. ↑ Jamppa Tuominen kuoli Kanarialla - mitä todella tapahtui? iltasanomat.fi Viitattu 30.5.2014
  46. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 214.
  47. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 224–225.
  48. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 196–240.
  49. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 241.
  50. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 258–259.
  51. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 257.
  52. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 260.
  53. ↑ Jamppa Tuominen sai muistomerkin (Arkistoitu – Internet Archive), Yle.fi, 9.9.2009, viitattu 2.2.2010
  54. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 180.
  55. ↑ "Se oli tunteiden tulkki se meidän Jamppa" – Tuomisen faniklubissa ei palvota edesmennyttä artistia, mutta ollaan yhtä mieltä siitä, että toista samanlaista ei ole eikä tule Kaleva. Viitattu 9.5.2022.
  56. ↑ Jamppa Tuomisen fani-klubi ry - Esittely www.jamppatuominen.fi. Viitattu 9.5.2022.
  57. ↑ Jampan kukka ei lakastu kirjastolinkit.ouka.fi. Viitattu 9.5.2022.
  58. ↑ ”Jamppamania”. fi-FI
  59. ↑ Puntti laulaa Jamppana kirjastolinkit.ouka.fi. Viitattu 9.5.2022.
  60. ↑ Tähden elämänkaari esitellään musiikin siivin Yle Uutiset. 27.6.2014. Viitattu 9.5.2022.
  61. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 66–67, 73.
  62. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 105, 107.
  63. ↑ Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 142–143.
  64. ↑ Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 224.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jamppa_Tuominen&oldid=22817035”