Jari Kouki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jari Kouki
Henkilötiedot
Syntynyt1962 (ikä 61–62)
Ammatti metsäekologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FT 1991)
Instituutti Itä-Suomen yliopisto
Aiheesta muualla
Kotisivu

Jari Juhani Kouki (s. 1962) on suomalainen filosofian tohtori, joka on vuodesta 2002 lähtien työskennellyt metsäekologian professorina Joensuun yliopistossa, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa. Tätä ennen hän oli määräaikainen metsätaloudellisen ympäristönhoidon ja metsien monikäytön professori (1996-2001).[1]

Kouki valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991. Hänen englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa (1991) tarkasteli vesikasveja syöviin kovakuoriaisiin kuuluvan lummenälvikkään ja sille tärkeän ulpukan välistä vuorovaikutusta. Tutkimus oli otsikoitu Interaction between a specialist herbivore, Galerucella nymphaeae, and its host plant, Nuphar lutea.[2]

Kouki on toiminut ja toimii useiden metsäekologian ja lähialojen aihepiirin tieteellisen julkaisun artikkelien arvijoijana.[3] Hän on tehnyt tutkimustyötä ja ollut tiedotusvälineiden haastateltavana esimerkiksi metsäpalojen ja metsän kulottamisen jälkeisen uudistumisen aihepiireistä.[4][5][6] Lisäksi esimerkiksi syyskuussa 2021 Nature-tiedelehdessä julkaistu laajan tukijajoukon yhteisartikkeli metsien kuolleiden puiden merkityksestä ekosysteemien luontaisessa hiilen kierrossa on herättänyt runsaasti kiinnostusta tiedemaailmassa ja tiedotusvälineissä.[7][8][9]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(osa)

  • Esa Ranta, Hannu Rita, Jari Kouki: Biometria: tilastotiedettä ekologeille. Gaudeamus 2012 (alkujaan 1. painos: Yliopistopaino, Helsinki, 1989). ISBN 978-952-495-244-6.
  • Jari Kouki: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet (Finnish names of the birds of the world). Suomen lintutieteellinen yhdistys 1999. ISBN 951-98429-0-X.
  • Jari Kouki: Biodiversity in the Fennoscandian boreal forests : natural variation and its management. Helsinki : Finnish Zoological Publishing Board 1994. (Sarja: Annales zoologici Fennici, ISSN 0003-455X; 1994, 31:1.) (englanniksi)
  • Jari Kouki: Interaction between a specialist herbivore, Galerucella nymphaeae, and its host plant, Nuphar lutea. Väitöskirja Helsingin yliopistolle, 1991. ISBN 952-90-3367-2.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 15. syyskuuta 2021), s. 331View and modify data on Wikidata
  2. ↑ Jari Kouki: Interaction between a specialist herbivore, Galerucella nymphaeae, and its host plant, Nuphar lutea (väitöskirja Helsingin yliopistolle, ISBN 952-90-3367-2) 1991. Helsinki: teostiedot via Finna, finna.fi. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Kouki Jari SoleCRIS-tutkimustietokanta. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Metsien ennallistaminen onnistunut Pohjois-Karjalassa 17.6.2010. yle.fi. Viitattu 15.9.2021.
  5. ↑ Lena Gustafsson, Susan C. Baker, Jürgen Bauhus, William J. Beese, Angus Brodie, Jari Kouki, David B. Lindenmayer, Asko Lõhmus, Guillermo Martínez Pastur, Christian Messier, Mark Neyland, Brian Palik, Anne Sverdrup-Thygeson, W. Jan A. Volney, Adrian Wayne, Jerry F. Franklin: Retention Forestry to Maintain Multifunctional Forests: A World Perspective (DOI: https://doi.org/10.1525/bio.2012.62.7.6)+BioScience, 62 (7): 633–645. 7/2012. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Antti Autio: Metsä aloittaa toipumisen heti kun liekit ovat sammuneet Turun Sanomat, ts.fi. 30.7.2018. Viitattu 15.9.2021.
  7. ↑ Heli Saavalainen: Suomessa lahopuut varastoivat hiiltä jopa satoja vuosia: ”Pohjoisten metsien kuolleet puut voivat olla globaalisti merkittävä hiilivarasto”, sanoo professori Helsingin Sanomat, hs.fi. 1.9.2021. Viitattu 15.9.2021.
  8. ↑ Tutkimus: Kuollut puu voi varastoida hiiltä jopa sadoiksi vuosiksi metsalehti.fi. 9.2021. Viitattu 15.9.2021. (suomeksi)
  9. ↑ Sebastian Seibold, Werner Rammer, Torsten Hothorn, Rupert Seidl, Michael D. Ulyshen, Janina Lorz, Marc W. Cadotte, David B. Lindenmayer, Yagya P. Adhikari, Roxana Aragón, Soyeon Bae, Petr Baldrian, Hassan Barimani Varandi, Jos Barlow, Claus Bässler, Jacques Beauchêne, Erika Berenguer, Rodrigo S. Bergamin, Tone Birkemoe, Gergely Boros, Roland Brandl, Hervé Brustel, Philip J. Burton, Yvonne T. Cakpo-Tossou, Jorge Castro, Eugénie Cateau, Tyler P. Cobb, Nina Farwig, Romina D. Fernández, Jennifer Firn, Kee Seng Gan, Grizelle González, Martin M. Gossner, Jan C. Habel, Christian Hébert, Christoph Heibl, Osmo Heikkala, Andreas Hemp, Claudia Hemp, Joakim Hjältén, Stefan Hotes, Jari Kouki, Thibault Lachat, Jie Liu, Yu Liu, Ya-Huang Luo, Damasa M. Macandog, Pablo E. Martina, Sharif A. Mukul, Baatarbileg Nachin, Kurtis Nisbet, John O’Halloran, Anne Oxbrough, Jeev Nath Pandey, Tomáš Pavlíček, Stephen M. Pawson, Jacques S. Rakotondranary, Jean-Baptiste Ramanamanjato, Liana Rossi, Jürgen Schmidl, Mark Schulze, Stephen Seaton, Marisa J. Stone, Nigel E. Stork, Byambagerel Suran, Anne Sverdrup-Thygeson, Simon Thorn, Ganesh Thyagarajan, Timothy J. Wardlaw, Wolfgang W. Weisser, Sungsoo Yoon, Naili Zhang & Jörg Müller: The contribution of insects to global forest deadwood decomposition (DOI: https://doi.org/10.1038/s41586-021-03740-8)+Nature, 597 (2021): 77–81, nature.com. 1.9.2021. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jari_Kouki&oldid=21935998”