Kulotus
Kulotus on tulen tarkoituksellista hyödyntämistä luonnonhoidossa, maataloudessa ja metsänhoidossa.
Metsänhoidollisessa kulotuksessa hakkuualueen hakkuutähteet, jätepuusto ja osa maanpinnan humuskerrosta poltetaan metsän luontaista uudistamista varten. Metsän ennallistamisessa poltetaan myös alueen elävä puusto. Kaskeamisessa metsä poltetaan maanviljelyä varten.
Entisten luontaisesti uudistuneiden kaskimaiden havaittiin kasvavan erittäin hyvälaatuista metsää, jonka seurauksena kulotusta alettiin suosia metsän uudistamisessa.
Kulotuksen varsinaisena esitaistelijana toimi 1910- ja 1920-luvuilla Tuomarniemen metsäkoulun johtaja Arvid Borg.
Kulotusta harjoitettiin 1940-60 luvuilla laajamittaisesti Pohjois-Suomen metsissä, jossa poltettiin vuosittain 10 000 - 15 000 hehtaaria hakkuualueita. Myös Pohjois-Ruotsissa on harjoitettu metsän kulottamista.[1]
Sanaa kulo on käytetty aikaisemmin yleisesti tarkoitettaessa metsäpaloa.
Kulotuksen vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulotuksessa tuli polttaa kaiken palavan. Palon tuloksena metsään tulee paljon hiiltä sekä muita ravinteita, jotka lannoittavat kulotuksen jälkeen paikalle kasvavaa uutta kasvustoa. Kulotus lisää metsien monimuotoisuutta.
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kulotusmuodot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsänhoidollinen kulotus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsänhoidollisessa kulotuksessa tavoitteena on valmistella hakkuuala uuden metsän perustamiseksi tehtäviä metsänuudistamistoimia varten. Hakkuualueella kasvava pintakasvillisuus ja sille kertynyt karikekerros ja hakkuutähteet sytytetään palamaan kulotuksen johtajan ohjeiden mukaisesti. Kulotettava alue rajataan avaamalla kaivinkoneella tai puskutraktorilla alueen reunalle palokujat. Tulen pitämiseksi kulotettavalla alueella alueen reunoilla on kulotuksen aikana oltava sammuttajia ja sammutuskalustoa. Kulotuksen päätyttyä tehdään jälkisammutus ja aloitetaan alueen vartiointi, joka voi kuivana kesänä kestää useita viikkoja.
Metsänhoidolliselle kulotukselle voi saada tukea valtiolta. Vuoden 2009 lopulla voimaan astuvan kestävän metsätalouden rahoituslain mukaan kulotuksia rahoitetaan luonnonhoitohankkeina. Luonnonhoitohankkeena tehtävässä kulotuksessa tuki korvaa kaikki metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset.
Kaskeaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaskeamisessa tulta käytetään raivatun alueen valmistelemiseksi maanviljelyä varten. Kaskiviljely oli Suomessa vielä 1800-luvun puolivälissä hyvin yleinen maankäyttömuoto, mutta se hävisi vähitellen 1900-luvulle mennessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Kulottaminen”, Otavan Iso tietosanakirja 4, s. palsta 1572. Helsinki: Otava, 1962.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]