Japanilainen musiikki

Japanilainen kansannainen soittamassa shamisenia. Valokuva vuodelta 1904.

Japanilaiselle musiikille luonteenomaista on pyrkimys harmoniaan luonnon kanssa. Usein soittimina ovat kielisoittimet, joista tärkeimpiä ovat koto ja shamisen. Muita soittimia ovat esimerkiksi taiko, biwa ja shakuhachi. J-popin lisäksi esimerkiksi enka on Japanissa suosittu musiikkityyli.

Perinteinen japanilainen musiikki käyttää pentatonista asteikkoa, mutta länsimaisella musiikilla on ollut vaikutusta siihen, erityisesti kevyen musiikin alueella.

Nykyään suosittuja japanilaisia yhtyeitä ovat muun muassa B'z, Orange Range sekä L'Arc~en~Ciel. Suosituista artisteista mainittakoon Ayumi Hamasaki sekä Hikaru Utada. Japanilainen rockmusiikki on nostanut suosiotaan huimasti. Sen kantaisiin voi laskea legendaarisen X Japanin.

Kansanmusiikki

Populaarimusiikki

1900-luvun alku

1900-luvun alkuvuosikymmeninä populaarimusiikista kehittyi Japanissa tyylilaji ryūkōka, joka jakaantui melko pian genreiksi enka ja poppusu. Enka-musiikissa länsimaisiin soittimiin saatetaan liittää shakuhachi-huilu.^[1] Siinä keskitytään pentatonisiin asteikkoihin.

J-pop

Pääartikkeli: J-pop

J-pop on löyhästi määritelty genre, johon kuuluu japanilainen popmusiikki miltei kokonaan. Määritelmä keksittiin 1990-luvulla. Genren juuret ovat 1900-luvun alkupuolella Japaniin rantautuneessa jazz-musiikissa ja länsimaisessa musiikissa. J-popin suosiota on kasvattanut muun muassa laulaja Hikaru Utada, joka vuonna 2009 ensimmäisenä japanilaisena nousi albumillaan iTunesin myyntilistan top 20:een^[2].

Lähteet

↑ Roberson, James E. – Suzuki, Nobue (toim.): Men and masculinities in contemporary Japan: Dislocating the salaryman doxa, s. 78. London: Routledge Curzon, 2003. ISBN 0-415-24446-3 Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)
↑ Popular japanese music 101: What is J-Pop? Examiner.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanilainen musiikki Wikimedia Commonsissa

Kirjallisuutta

Bourdaghs, Michael: Sayonara Amerika, Sayonara Nippon: A Geopolitical Prehistory of J-Pop. Columbia University Press, 2012. ISBN 978-0-231-15874-9 Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)
Lehtonen, Lasse: Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-010-3

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Roberson, James E. – Suzuki, Nobue (toim.): Men and masculinities in contemporary Japan: Dislocating the salaryman doxa, s. 78. London: Routledge Curzon, 2003. ISBN 0-415-24446-3 Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)

[2] Popular japanese music 101: What is J-Pop? Examiner.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)

[1]

[2]