Janne Raitio
Janne Kosti Raitio (10. tammikuuta 1919 Kööpenhamina – 10. toukokuuta 1997 Espoo) oli suomalainen urkuri, Elis Mårtensonin oppilas. Hän oli viulisti Eino Raition poika ja säveltäjä Väinö Raition veljenpoika.
Raitio opiskeli urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa ja suoritti diplomin vuonna 1943. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen johdolla sekä suoritti kapellimestarintutkinnon vuonna 1951. Raitio toimi pitkään opettajana Sibelius-Akatemiassa: 1943–1951 pianonsoiton opettajana, 1951–1956 urkujensoiton opettajana, 1956–1986 lehtorina. Hän työskenteli myös Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana 1945–1967 ja Helsingin katolisen kirkon urkuri-kapellimestarina 1950–1956.
Janne Raition puoliso oli urkuri Seija-Sisko Raitio (1931–2024[1]). Heidän tyttärensä on viulisti Silja Raitio-Heikinheimo (s. 1960), sellisti Tapani Heikinheimon puoliso.
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lectio sonorum I–II (1967–1970)
- Sävelaapinen (1977)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 337. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Raitio-Heikinheimo, Silja; Kotilainen, Tuula; Heikinheimo, Tapani: Muistokirjoitus | Musiikin opetuksen ja opiskelun kehittäjä Helsingin Sanomat. 8.6.2024. Viitattu 12.6.2024.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
